G: Onko sinulla ollut muistihäiriöitä univelan vuoksi?

Kyllä se siitä palautuu, pätkittäin. ;o)

Johonkin paperiin kerran piti raapustaa päivämäärä, ja jouduin kysymään ensin päivän, sitten kuukauden, johon virkailija jo katsoi kummallisesti, sen jälkeen mietin tovin ja uskaltauduin lopulta kysymään vielä vuosiluvunkin... johon virkailija katsoi erittäin merkitsevästi :DD vastasi kumminkin... lapset oli pieniä tuplakärryissä ja huusivat vieressä.



Toinen pahempi muistikatko tapahtui kun palasin sitten lasten jälkeen töihin. Yhtäkkiä lounaalla ihmettelin, että miks mulla on talvivaatteet, kun nyt on heinäkuu (oli oikeeasti HELMIkuu). Ja mietin, että hitto nyt pitää pyytää äkkiä pomolta kesäloma! Onneks muisti palautui kun pääsin töihin enkä nolannut itseäni pomolta kyselemällä lomien perään.



Kyllä se siitä palautui se muisti pikkuhiljaa. Kai. Enää en ihmettele ainakaan päivämäärien perään. :D Lapset koulussa ja jo 4 vuotta ainakin o toiminut se muisti kun rasvattu.

ja pelkään jo, että on pysyvä tila. En muista mitä vasen käsi on tehnyt, kun oikea tekee muuta. En muista kenen kanssa olen puhunut puhelimessa minäkin päivänä, olenko puhunut samat asiat kahteen kertaan. En pärjää ilman seinäkalentereita, muistilappuja, muistisääntöjä. Jätän itselleni "johtolankoja", esim. lasten vaatepinon päälle jonkin lelun, että muistan päiväkodin lelupäivän vielä aamullakin. Tai tyhjän leipäpussin keskelle pöytää, että muistan ostaa leipää. Turha kuvitellakaan, että muistaisin enää ulkoa puhelinnumeroja.



Väsymys ja stressi, unenpuute on jatkunut jo vuosia.

Lyhytkestoinen muisti kyllä pätkii. On pari lasta, jotka ovat syntyneet tosi lähekkäin. Eli on tullut valvottua esikoisen raskausajasta alkaen, koska kärsin jo silloin univaikeuksista.



Onhan tätä tutkittukin, vähän aika sitten oli jossain lehdessäkin että muistiin tulee hieman vikaa jos valvoo jatkuvasti. Mutta muisti siis alkaa pelittään kun ongelma poistuu.



En millään pysty muistamaan esim. nimiä, numerosarjoja tms. Tosi hassua!

muistanut millään oman lapsen nimeä. Kutsuin lasta serkkujensa nimillä ja olo oli oikeastaan kammottavan paniikkimainen kun tajusin, että en tiedä/muista oman lapsen nimeä. Ihan totaalinen black outti. Meni monta minuuttia ennenkuin nimi välähti mieleen.



Toinen juttu ja vaarallisempi onkin se, että joskus autoa ajaessa huomaan yht'äkkiä tulleeni perille. Siis en muista matkasta mitään. Olen yleensäkin tosi ajatuksissani ajaessani, mutta noi kerrat on ollu jo todella vaarallisia.

on kyllä vaikeuksia edelleen muistaa lasten koulussa tapahtuvia erityismenoja, ja lelupäiviä, luistelupäiviä ja muita retkiä. En pärjäisi ilman, että merkkaan kaiken kalenteriin ja tarkistan päivittäin ja useamminkin.

Ja mm. työkavereiden nimiä on edelleen ihan mahdoton muistaa, vaikka meitä ei montaa olekaan. En silti ole huolestunut noista kun pärjään ilmankin tuommoista muistamista.