Tulossa vaativa perhetilanne

Missä päin asut?

Mikä ihmeen "hoitoapu" se isä muka on?

ja keskittyy siihen, että kaikki saa ruokaa ja puhdasta vaatetta ja vaippaa ja koti pysyy jossain kunnossa, niin kyllä sitä pärjää. Mutta mulla ei energia riittäisi enää juurikaan mihinkään kyläilyihin, vierailuihin, käynteihin jossain, remontteihin, illallisvieraiden kutsumiseen tms. Muutama vuosi, niin sitten kyllä helpottaa.

Voit silti jäädä itse kotiin...

En minä tilannettani mitenkään surkuttele, tämä on parasta mitä meille voi sattua. :-) Mutta tiedän, että jonkinlainen rajaaminen tulee nyt entistäkin tärkeämmäksi, joten kaikki neuvot kehiin!



ap

Kai te olette kaiken miettineet ennen kuin lapsi on pantu alulle? Kuten aikuiset ihmiset tekee.

Ja ei tuo nyt oikeesti niin pahalta kuullosta jos kaksoset kerkee ennen vauvaa jo sen kaksi täyttään ja kuitenkin se vauva on sen ekan puolivuotta vauva ja isommat kasvaa ja järjistyy päiväpäivältä enemmmän..



Mulla on se tilanne et esikoinen 7 vee ja 2,1 vee sekä 1,4 vee eli noil kahdella on vajaa 10 kk ikäeroa ja olen yksinhuoltaja näille kaikille. Ja mieheen ei voi luottaa et ottaa lapset kui on sovittu. Ja jos joku siunailee niin vanhimmat on tehty kovilla lapsettomuus hoidoilla ja nuorin tuli sit luomuna jonka ei pitänyt olla ikinä mahdollista.



Millainen sinun mies on ja hänen työ? Minulla käy mll lasten hoitaja 2 kertaa kuussa olemassa sen kolme tuntia ja jos varaa olisi niin ottaisin kauemmaksikin.

Näin sanoi äitini kun valitin millainen kaaos meillä aina vallitsi. Näinhän se on. Lapset on onnellisia sekaisessakin kodissa, missä sukat liimautuu keittiön lattiaan, ja äiti näyttää harakanpesältä.



Älä aseta rimaa liian korkealle. Unohda kaikki sellaiset turhat viriketoiminnot mitä nykyäidit tuntuvat asettavan lapsen onnellisuuden takeeksi. Ihan vain tavallinen arki riittää.

Mistä voi ajallisesti säästää paljon on televisio.

Television katselu minimiin. Itse katson tasan tarkkaan salkkarit (jotain hömppää pitää olla), mutta en mitään muuta. Jos tapahtuu isoja uutisia, niistä kuulee kyllä.



Tietokoneella olo minimiin.



Turhat lehtitilaukset pois.



Näillä säästä aikaa paljon!



Lasten kanssa vietetty aika on kuin pankkiin rahaa pistäisi, joten kannattaa olla niin paljon kuin mahdollista lasten kanssa ja kun he nukkuvat tai leikkivät kiltisti, kannattaa tehdä niitä kotitaloustöitä.

Eikä kannata unohtaa parisuhteen hoitamista, anna aikaa sillekin.

Toivottavasti edes joskus saatte lastenhoitoapua, että ehdit olla läsnä myös miehellesi :)

kodin ulkopuolisia kontakteja. Pidä yhteyttä samassa tilanteessa oleviin. Kahvitelkaa, ulkoilkaa ym. muiden mammojen kanssa ja vuorotelkaa vaikka lastenvahteina toisillenne, jotta pääsette välillä kauppaan, jumppaan, kävelylle tms ilman lapsia.



Sillä jaksaa kummasti kun on juttukavereita hyvänä ja huonona päivänä ja tärkeitä aikuiskontakteja.



Sen sijaan kaikki kalliit hankinnat, kuten remontit, ison talon hankinta, kaukomatkat yms kannatta lykätä muutaman vuoden päähän ja olla kotona lasten kanssa niin pitkään kuin mahdollista.



Itse tein sen virheen, että menin töihin kun kuopus oli 1,5 v (rahan takia, jotta saimme elintasoamme nostettua) ja voin sanoa, että siitä se todellinen haasteellinen elämän vaihe alkoi... ääretön kiire, stressiä, unenpuutetta ja valtavia riitoja puolison kanssa kotitöiden jakamisesta rättiväsyneenä iltamyöhällä.



Tilanne johti lopulta avioeroon. Lapset ovat nyt koululaisia ja elämä on helpottanut, mutta välillä käy kyllä mielessä, että olisiko elämä mennyt eri rataa jos olisin pysynyt kotona vielä pari vuotta. En tiedä, ehkä ero olisi tullut joka tapauksessa ja melko varmasti olisikin, mutta ainakin olisin saanut nauttia lapsista vähän kauemmin ja voinut antaa aikaa heille eri tavalla.

ja keskittyy siihen, että kaikki saa ruokaa ja puhdasta vaatetta ja vaippaa ja koti pysyy jossain kunnossa, niin kyllä sitä pärjää. Mutta mulla ei energia riittäisi enää juurikaan mihinkään kyläilyihin, vierailuihin, käynteihin jossain, remontteihin, illallisvieraiden kutsumiseen tms. Muutama vuosi, niin sitten kyllä helpottaa.

Juuri näin. Meillä on 7-,5-,3- ja 1,5-vuotiaat ja kaksoset tulossa kesällä. Pidä elämä yksinkertaisena! Meillä hoidetaan miehen kanssa joka päivä ruoka, tiskit, pyykit ja perussiivousta. Viikonloppuna tehdään viikkosiivous ja minä käyn kaupassa tekemässä koko viikon ruokaostokset. Tiistaina käyn ostamassa leipää, vihanneksia, maitoa ja jos joku juttu on päässyt loppumaan. Suosittelen lämpimästi ruokalistan laatimista :) Itselläni on kuuden viikon kiertävä lista aivan perusruokia. Ne tekevät parhaiten kauppansa ja ovat edullisimpia. Viikonloppuna tehdään sitten erikoisuuksia.

Keskity siihen, mitä on- älä haikaile muuta. Joskus antaa kyllä voimaa miettiä, että jossakin vaiheessa helpottaa. Ota kahvikuppi, katso niin pitkälle kuin ikkunasta näkyy ja ota oma zen-hetki. Pidä yhteyttä muihin ihmisiin sen verran, että se antaa voimaa, mutta ei stressaa. Asenne on tärkeä.

Oma mottoni on "KEEP IT SIMPLE,STUPID" :D

Ei siis kannata sosiaalisia kontakteja unohtaa. Mutta älä ala heitä emännöimään, vaan eiköhän ystävät ymmärrä,että voivat kahvit itse keittää tai leikittää kaksosia sillä aikaa kun sinä vaikka imetätä/nukutat vauvaa. Näin itse olen toiminut ystäväni kanssa puolin ja toisin.

Kun kolme pientä sairastaa yhtä aikaa, itse oot kipeä tms. niin sulla pitää olla varasuunnitelma. Myös puolisosi saattaa olla kipeä tai muuten pois remmistä. Ota neuvolan tai kunnan perheiden palveluiden kautta selville mahdollisuuksista saada hoitoapua. Synnytyksesi saattaa olla vaikea: et voi ehkä nostella kaksosia, jos sulla on sektio vaikka. Varaudu siis pahimpaan, tee suunnitelmat. Missä kaksoset muuten on, kun sulla on synnytys? Hanki eri tasoisia aputahoja, esim. naapuri äärimmäiseen pikahätätilanteeseen, kaukaisia tuttavia satunnaiseen ja suunniteltuun avuntarpeeseen.



Parisuhde menee pilalle, jos vielä muutaman vuoden kestätte perhehärdelliä ilman ulkopuolista apua. Ootte niin väsyneitä, että ette te laatuaikaa jaksa viettää lasten nukkuessa. Tehkää suunnitelmia, että edes välillä käytte jossain / lapset on muualla.



Varautukaa väsymykseen. Vielä vissiin jaksat vääntää puolison kanssa pakkasen täyteen ruokia. Täydentäkään säilyvien ruokien (iskukuumennetut maidot jne) varastot äärilleen ja täydentäkään kulutuksen mukaan: mitä jos ootte oksutaudissa kaikki pari viikkoa? Silloin kaupassakäynti voi olla ylivoimaista.



Laita kaksoset johonkin kerhoon tms. Sillä avulla tulee olemaan merkitystä, yhden vauvan kanssa on helpompi asioida sillä aikaa. Pari kerhotuntia taas ei vaaranna kaksosten turvallisuuden tunnetta.



Asenna videonkatsomismahdollisuus keittiöön: ruoanlaiton ajaksi et voi jättää noita kolmea kaitsematta. Älä karta lahjontaa tiukoissa tilanteissa, video tai lastenlaulu itkupotkuraivareille puistomatkalla saattaa pelastaa tilanteen.



Miten meinasit muuten kuljettaa noita kolmea? Saatat tarvita valjaita, jos kaksoset meinaa karata.

Ei siis kannata sosiaalisia kontakteja unohtaa. Mutta älä ala heitä emännöimään, vaan eiköhän ystävät ymmärrä,että voivat kahvit itse keittää tai leikittää kaksosia sillä aikaa kun sinä vaikka imetätä/nukutat vauvaa. Näin itse olen toiminut ystäväni kanssa puolin ja toisin.

täytyy kyllä myöntää, että en ilahtuisi, jos aina kyläillessäni emäntä lähtee vauvaa imettämään ja mä joutuisin kaksosten kanssa leikkimään. eri asia, jos pyydetään apua ja tästä sovitaan, mutta jos kyläilemään pyydetään, niin en aina jaksaisi noin.

ja joo, kokemusta on kaksosista ja 10 kk nuoremmasta pikkusisaruksesta, eli ei tarvi sanoa, etten tiedä, mitä se on kun on kolme pientä.

Ja kyllä varasuunnitelmia kannattaakin tehdä, kun kädet eivät ole vielä täynnä. Asenne ratkaisee erittäin paljon! Jos pelkää pahinta, niin se melkein varmasti toteutuu. Ehkä se on myös luonnekysymys- itse luotan, että keksin kyllä keinon tiukan tilanteen tullen. Siis ole luova ja positiivisella asenteella, etkä pingota liikaa niin hyvä tulee :)



t.se kohta kuuden äitee

kaikki alle kouluikäisiä ja oikeesti, sinne kun joskus eksyy, tietää ettei toiste mene. Aina pääsee "auttamaan". Yhden kerran äiti lähti kampaajalle ja sain hoitaa kolmikkoa, aina sitä pitäis vähintään silittää, tiskata ja vaikka mitä.

Kuunnella sitä valitusta kun on niin rankkaa ja kukaan ei auta. No, kuka sellaista viitsii ? Tiedän ettei meidän ystäväporukasta kukaan enää käy siinä työleirissä kylässä. Nyt nuorin on 2, eli on ainakin vielä vuoden kotona. Kirjoittaa jatkuvasti fb.hen päivityksiä rankkuudesta, vaatteiden kalleudesta ja pyytää kylään, ei kiitos.



Vinkki ! Älä ala pyytää ystäviä ilmaisia apulaisina. Ota apu vastaan jos he tarjoavat ja vain pieniä määriä ja muista kiittää siitä.

Ja jos kerran saat palkattua apua halvalla, ota vastaan. Tuolla on lapsilla enemmän ikäeroa ja aina joku on lyömässä jotain tai muuten vaan tekemässä pahaa. Ei tarvi olla yli-ihminen mutta tyhmäkin tajuaa ettei 1 ihminen pärjää 100 % kolmen kanssa. voit pärjätä ja pärjätä, mutta sitä varten sitä apua on, että sitä käytetään.