Lue keskustelun säännöt.
Pysyäkö yhdessä koska ei todennäköisesti löytäisi ketään uutta?
04.03.2012 |
Hei, eli tämmöinen tapaus. Poikaystävä maailman herttaisin, luotettavin ja olisi loistava aviomies ja isä. En kuitenkaan koe rakastavani häntä. Mutta viihdyn hyvin hänen seurassa ja tunnen oloni rakastetuksi.
Sosiaalisen pidättyneisyyden takia ja huonon ulkonäön takia olisi vaikea löytää ketään uutta. Ja en missään tapauksessa halua elämääni yksin viettää. Joten kannattaisiko vaan satsata kaikki tähän yhteen mieheen vai pitäisikö jäädä odottamaan sitä oikeaa johon tuskin koskaan törmää?
Kommentit (25)
Voi kuulostaa laskelmoidulta, mutta intohimoa en ole tuntenut pitkään aikaan. Olen uskollinen vaimo ja hyvä äiti, miehen arki pelaa jne. eli kaikki voittavat. Uneksin kyllä toisenlaisista miehistä, mutta ymmärrän samalla että sellaisia en tule tapaamaan- enkä välttämättä tahtoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittelisi haikailemaan sitä "perhosia vatsassa"-tunnetta kyllä oman kokemukseni perusteella. Hyviä miehiä on vaikea, tai mulle ainakin mahdoton löytää.
Ja millä todennäköisyydellä se mies, johon sä olet hulluna, olis sitten samalla tavalla hulluna suhun. Ja se alkuhuuma ei iäisyyttä kestä kuitenkaan.
Kuinka nuori sä muuten olet, paljonko suhteita takana?
Kyllä alussa olin häneen ihastunut mutta jotenkin jäi nopeasti semmonen olo et tätäkö se rakkaus sitten on ja kyllä se kelpaaminen muille mietitytti myös. Jotenkin kuvailisin meitä enemmän loistokumppaneina mutta pelottaa että tulenko sitten katumaan pidemmän päälle että jäikö semmoinen kunnon rakkauden liekki syttymättä. Mitään vastenmielistä hänessä ei ole.
Eli että ei rakasta mutta viihtyy kuitenkin seurassa. On todella raastavaa kokea että minun antama rakkaus kyllä kelpaa mutta vastakaikua ei tule, ei sitten millään. Nytkin rupeaa itkettämään.
Olen 26 ollaan oltu pari vuotta yhdessä. Muita kunnon suhteita ei ole takana. Toisaalta olen tuntenut sen "perhosia vatsassa" kerran kun tapailin erästä toista ja tällöin petyin pahasti kun hän ei ollut semmoinen kun luulin, olisin voinut lyödä vetoa että siitä olisi tullut jotain pitkäaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä vastauksia! Olen itse ainakin niin tulisieluinen että haluan rakastaa! Kävin aikanani montakin lyhyttä suhdetta läpi, miehet oli kivoja mutta kun tunteet eivät jaksaneet kovin pitkälle, en tosiaan jäänyt roikkumaan heihin vaan jatkoin eteenpäin. Ja se kannatti, nyt olen kymmenettä vuotta yhdessä miehen kanssa jota rakastan edelleen yhtä paljon kuin alussakin, jos en enemmänkin.
Nykyään sitä paitsi epäsosiaalisetkin voivat löytää helpommin kumppanin kun netissä voi tutustua.
Liputan siis rakkauden puolesta!
Suuret tunteet kuuluvat elokuviin ja harlekiiniromaaneihin. Avioliitto ja suhde ei voi perustua tunteeseen, hyvä suhde on tahto- ei tunneasia.
Tahdo suhteenne hyväksi. Tee töitä sen eteen. Ja kuten järjestetyssä avioliitossa - voit lopulta huomata syvästi rakastavasi miestäsi.
Minullakin oli tilanne, jossa mietin, että olen nyt tämän miehen kanssa, kun en muutakaan löydä. Ja olin tosiaan yrittänyt etsiä. Nyt olemme hitsautuneet yhteen. Ja vaikka rakastumisen tunne oli joskus poissa, nyt voin sanoa syvästi rakastavani tätä miestä. Yhteiset vuodet ja kokemukset ovat sen saaneet aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nr 6. Sehän tässä mietityttää että itse en kestäisi jos mies ei rakastaisi minua. Kohteleeko hän kuitenkin sinua hyvin? Itse kyllä teen kaikkeni että mies on tyytyväinen onko se sitten sitä rakkautta vai enemmänkin hoivaviettiä :D
mieheni kohtelee minua ihan ystävällisesti ja asiallisesti, mutta ei ollenkaan rakastavasti. Ei koskaan tee/tuo minulle mitään, ei halaa, ei oma-aloitteisesti pussaa, ei edes useinkaan puhu mitään vain jutellakseen (ts. puhuu, mutta vain arkirutiineista), ei joka päivä ota edes katsekontaktia (mikä satuttaa eniten). En tiedä miksi minä hänessä roikun, ilmeisesti lasten johdosta minusta on tullut läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa jotenkin oksettavalta, en voi sille mitään:( että jotenkin sitä hitsautuu johonkin ihmiseen jota ei ole alunperin rakastanut ja sitten huomaa rakastavansa.
Ei kai keneenkään kannata "tyytyä", ehkiä jokin vaisto sanoo heti alussa että tämä ei ole minulle se "oikea" mies (vaikken uskokaan tuohon käsitteeseen). Onko se rakkautta vai vain välittämistä ja riippuvuutta, kiintymystä kenties? Itse pohdin näitä joka päivä omassa aviokriisissäni.
Minäkään en ole täysillä rakastunut mieheeni, vaikka joskus huumassa häneen olinkin - se on aikaa sitten haihtunutta jo. Silti hän on hyvä isä lapsillemme ja turvallinen puoliso. Kuumaa kemiaa välillämme ei ole ollut aikoihin, ja muutenkin melko väljähtynyt meininki meillä on, mutta tässä sitä silti ollaan.
Eroa mietin myös kovasti jossain vaiheessa, mutta totesin, että en kertakaikkiaan jaksa alkaa ottamaan sitä riskiä, että vaihtaisin johonkuhun, joka ei ole jotakin noista yllämainituista, vaikka olisikin "intohimoinen".
Enkä näillä avioliittoni puutteilla voisi laittaa lapsiakaan kulkemaan kahden eri perheen väliä itsekkäistä syistäni.
Elättelen toivoa, että ehkä me vielä miehen kanssa rakastutaan uudelleen jossain vaiheessa. Ihana hän kuitenkin on, ja rakaskin, vaikka tunne ei todellakaan leimua. Mitä saisin jonkun muun kanssa? Huoltajuushuolet, kenties jonkun luonnevian, epäluotettavuuden tms., mikä selviäisi vasta vuosien tuntemisen jälkeen. Ei kiitos.
Rakkaus todellakin on tahdon asia, ei tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiva" kuulla että tätä "väljähtymistä" on muillakin. On myös mukava ajatusleikki, oltaiskohan tässä jos lapsia ei olisi, en usko hetkeäkään ikävä kyllä, ja näin on mieskin sanonut, mies haluaa lasten takia pysyä yhessä, kohtelee minua huonosti välillä ja minä häntä.
Sitten sitä miettii, antaako oikean kuvan parisuhteesta lapsille pysymällä tällaisessa, mallin jota lapset sitten helposti toistavat omassa elämässää (ei kiitos ikinä heille samaa kuin itselleni). Siksi muutos täytyisi tehdä sekä ennen kaikkea itseni ja oman hyvinvointini takia. Ongelma on vaan erottaa nämä suhteen ongelmat siitä yleisestä kyllästymisestä, väsymyksestä, toiseen tottumisesta ja yhteisen ajan olemattomuudesta arjen keskellä. Romantiikkaa ei ole YHTÄÄN.
"Kiva" kuulla että tätä "väljähtymistä" on muillakin. On myös mukava ajatusleikki, oltaiskohan tässä jos lapsia ei olisi, en usko hetkeäkään ikävä kyllä, ja näin on mieskin sanonut, mies haluaa lasten takia pysyä yhessä, kohtelee minua huonosti välillä ja minä häntä.
Sitten sitä miettii, antaako oikean kuvan parisuhteesta lapsille pysymällä tällaisessa, mallin jota lapset sitten helposti toistavat omassa elämässää (ei kiitos ikinä heille samaa kuin itselleni). Siksi muutos täytyisi tehdä sekä ennen kaikkea itseni ja oman hyvinvointini takia. Ongelma on vaan erottaa nämä suhteen ongelmat siitä yleisestä kyllästymisestä, väsymyksestä, toiseen tottumisesta ja yhteisen ajan olemattomuudesta arjen keskellä. Romantiikkaa ei ole YHTÄÄN.
Ollaan kitkeriä toisillemme, mutta sitkutellaan yhdessä. Periaatteessa kai ihan hyväkin pari ollaan - arvot, periaatteet jne yhteneväiset - mutta on todella väljähtynyttä elo on silti.
Mietin samaa kuin 13, että tuskin tulisin kovin huumaonnelliseksi kenenkään muunkaan kanssa, kuin ehkä hetkeksi.
En tiedä olenko sitten jotenkin turtunut tähän, kun ajattelen, että tällaista se nyt vain pitkässä liitossa on. Toisinaan huonommin menee, ja no, toivotaan että joskus vielä paremmin. Lapset ne tällä hetkellä meitä liimaa.
Minä en edes kaipaa yhteistä aikaa - paremmin meillä menee, mitä enemmän kummatkin saa tehdä omia mukavia juttujaan - tämä onnistuu hyvin, kun olen kolmivuorossa, niin ei tarvi "liikaa" nähdä miestä. :)
Surettaakin silti... Ei sitä nuorena olisi uskonut että tällaiseksi tämä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat, että kohtelette välillä toisianne huonosti. Mitä, jos sinä alkaisit muuttaa tätä?
Mitä juttuja aikoinaan tykkäsitte tehdä yhdessä? Mistä mies voisi pitää?
Hemmottele häntä vähän. Keitä aamulla kahvit valmiiksi. Tee lempiruokaa. Silitä paita. Vie sohvalle naposteltavaa ja lasi viiniä.
Kehu miestä. Tuon teit hyvin. Tässä olen sinusta ylpeä. Sopiipa tuo paita sulle hyvin, nyt olet tosi komea.
Järjestä teille yhteistä kivaa tekemistä. Menkää melontakurssille. Viikonloppumatkalle. Vuokraa illaksi urheiluauto, ajakaa johonkin hienoon paikkaan syömään. Mistä nyt tykkäätte.
Tehkää perheen kesken teitä yhteen hitsaavia asioita. Hankkikaa yhteinen harrastus, jossa kaikki voi olla mukana - harrastakaa sitä vaikka kahden viikon välein. Menkää koko perhe matkalle. Suunnitelkaa reissu yhdessä. Lopuksi teette kuvakirjan.
Me alettiin miehen kanssa tietoisesti parantaa parisuhdetta. Seksiä oltava vähintään kerran viikossa. Mentiin matkalle, innostuttiin viineistä, alettiin keräillä niitä. Ostettiin viinikaappi ja tilpehöörejä. Mentiin yhdessä ranskankurssille. Pari iltaa viikossa luetaan sitä ranskaa yhdessä. jne. Pienet jutut lähentäneet meitä tosi paljon.
Kokeile edes. Ehkä metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
mietittiin miehen kanssa väljähtäneessä liitossamme että erotaanko vai aletaanko seurustella. Jälkimmäinen osoittautunut loistavaksi valinnaksi! Käydään treffeillä yms. kivaa yhdessä!
Sosiaalisen pidättyneisyyden takia ja huonon ulkonäön takia olisi vaikea löytää ketään uutta.
Tämä ei pidä paikkaansa. Katsele ympärillesi - kyllä kaikennäköiset ihmiset löytävät kumppaneita, ja myös sosiaalisesti estyneet. Eivät nuo niin tavattomia ominaisuuksia ole.
Harkitset jääväsi suhteeseen, jossa et koe rakastavasi kumppaniasi, edes nyt alkuvaiheessa. Mielestäni järjestät siinä itsellesi tietyn emotionaalisen taakan. Pitkässä liitossa tulee myös väljähtymisen kausia, ja niiden tullen kysyt itseltäsi: miksi olen tässä suhteessa? Vastaus tulee olemaan: "itsearvostuksen puutteen takia. En uskonut löytäväni parempaakaan." Ajattele, miten ikävää on silloin perustella elämänsä valintoja itselleen tällaisella tavalla.
Jos voit keski-iän kriiseissä todeta itsellesi: tämä on se mies jonka todella halusin, parempihan siltä pohjalta on ponnistella liittonsa eteen.
Olet sen verran nuori, että ehdit vielä sekä työstää itsetunto-ongelmaasi että rakastua ihan kunnolla, useampaankin kertaan. Helppoahan se ei ole, muistan että itsellänikin oli sinun iässäsi aikamoinen sisäinen kiireen tuntu näissä asioissa.
Itse en voisi kuuna päivänä olla "loppuikääni" ihmisen kanssa, jotan en rakastaisi jokaisella solullani intohimoisesti.
Nuorena seurustelin monenkin kanssa ja kaikki olivat ihania omalla tavallaan. Suhteet päättyivät kuka mistäkin syystä, ja kun olin ollut jonkun aikaa yksin, päätin että en koskaan tule menemään parisuhteeseen vain suhteen itsensä takia. Olen aina ollut onnellinen ihminen myöskin yksin, enkä ole tavan vuoksi kaivannut ketään vierelleni.
Kun sitten tapasin mieheni, hän vei jalat altani ensi silmäyksellään, ja sama kävi hänelle. Olemme olleet nyt onnellisia 22 vuotta, ja olen siitä suuresti elämälle kiitollinen. Jos en olisi tavannut miestäni, olisin saattanut tavata jonkun toisen, tai sitten saattaisin olla tyytyväinen "vanhapiika", mene ja tiedä.
Joka tapauksessa; elämästä ei voi koskaan tietää ja siksi ajatus jonkun kanssa olemisesta vain tavan vuoksi tuntuisi minusta erittäin inhottavalta.
että haluat lähinnä tuoda esiin omaa erinomaisuuttasi ja lytätä ap:ta, joka elää elämäänsä täysin erilaisista lähtökohdista käsin kuin sinä. Jutustasi ei välity halu auttaa vaan ennemmin pätemisentarve.
rakastaako mies sinua?
Haittaako sinua että olet vaan päätynyt jonkun tyypin kanssa yhteen eikä välillä ole rakkautta?
Ajattelet varmaan että sinua rakastetaan mutta onko näin oikeasti? Loukkaisiko sinua jos mies sanoisi että jättää sinut koska ei ole sinua koskaan rakastanut ja lähtee nyt jonkun misun matkassa?
Jos et rakasta niin miksi et kertoisi että tunteista jotain puuttuu ja koitatte tätä parantaa tai eroatte.
En ainakaan itse voisi elää jonkun seurana kuin koira. Surullista että sinä voisit.
Jos viihdyt hänen seurassaan ja olisi loistokumppani ja isä, niin tuskin vaihtamalla paranee.
Rakkaus on katoavaista, varsinkin huuma, mutta viime kädessä teot merkitsevät, ne ovat rakkauden perusta. Olitko alun perin rakastunut häneen, vai otitko hänet siksi, että pelkäsit ettet kelpaa muille?
Eri asia, jos mies on sinulle vastenmielinen jostain syystä, silloin on syytä lopettaa suhde.