Mikä on ollut elämäsi mittainen taistelu?

mutta loppuelämän taistelen alkoholismia vastaan.

Mies jonka takia kaikki suhteeni päättyvät lopulta siihen että kaikki muut ovat vain kakkosvaihtoehtoja. Pitäisi kenties uskaltaa kertoa se myös tälle ihonalaiselle mutta kun hän on varattu ja 3 lapsen isä ja minä 10 vuotta nuorempi.



14-vuotiaasta asti olen tätä taistelua käynyt... Eli PITKÄÄN.

Pitäis kuitenkin tehdä muutakin kuin naida, herkutella ja ryypätä.

olen onneksi jo saanut purettua niin hyvin kun voi.

Minun elämäni tehtävä on varmaan huolehtia lapsistani mahdollisimman hyvin ja samoin parisuhteestani.

Taistelua on ollut ja tulee olemaan kahden erityislapsen äitiys. Varsinkin vaikeavammainen esikoinen on ollut suuresti elämänkulkuuni vaikuttanut asia. Olen elänyt elämäni äitinä paljolti hänen ehdoillaan.

Oma terveys ja ylipaino on ollut pitkä taistelu myös. Minulla ei ole tarpeeksi voimavaroja tai aikaa huolehtia tarpeeksi itsestäni. Henkisen puolen koitan ensisijaisesti pitää kunnossa.

se että en osaa hyväksyä sitä vaan olen aina tyytymätön ja ikuisella laiharilla(on kyllä aihettakin).

- Liikakilot. Niiden kertyminen alkoi kolmekymppisenä ja siitä asti olen vain lihonut lähes jatkuvista laihdutuksista huolimatta.

- Laiskuus. Olen hirvittävän laiska joka asiassa ja minun on piiskattava itseäni henkisesti koko ajan että saan edes arjen hoidettua.

- Koulukiusaamisen arvet, pahimpana sosiaalisten tilanteiden fobia joka tekee tavallistenkin asioiden hoitamisesta tosi pelottavaa ja raskasta.

tulee olemaan tuo ylipaino vaikka en siitä ihan lapsena vielä kärsinytkään...

Vanha ketju, mutta...

Itselläni jatkunee elämäni loppuun saakka

käsiteltävänä vaikea suhteeni vanhempiini. Se ei loppunut heidän kuolemaansa, vaan päinvastoin siitä se käsittely jatkuu yksin, siis elämäni loppuun saakka taakkana.

Alf kirjoitti:

Vanha ketju, mutta...

Itselläni jatkunee elämäni loppuun saakka

käsiteltävänä vaikea suhteeni vanhempiini. Se ei loppunut heidän kuolemaansa, vaan päinvastoin siitä se käsittely jatkuu yksin, siis elämäni loppuun saakka taakkana.

Sama täällä. Mahdoton suhde isään, joka ei välittänyt yhtään sen enempää minusta, kuin perheestänikään. Ei se loppunut ukon kuolemaan, vaan oikeastaan alkoi siitä, kun asiat vaan yksinkertaisesti vyöryivät alitajunnasta. Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan helpompi tilanne, paitsi siinä suhteessa, että en siedä enää yhtään huonoa kohtelua keneltäkään. Olisinpa saanut sanottua sanottavani aikoinaan.

En saa sanaa suustani suuremmassa porukassa. Työssä olen hiljainen ja aivan nössä.

Ylipaino.

N 98kiloa

Vierailija kirjoitti:

En saa sanaa suustani suuremmassa porukassa. Työssä olen hiljainen ja aivan nössä.

Niin olen minäkin pääasiassa, mutta joskus kun uskallan ja päätän puolustautua ja tulla kuorestani, niin sattuu vain omaan nilkkaan, kun ei vaan osaa käsitellä ihmisiä tms.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino.

N 98kiloa

Älä siitä murehdi, siitä on mahdollista keventää kun sen aika on. Pienin askelin.

Mulla taistelu on ja joka tulee jatkumaan, on taistelu keskittymiskyvyttömyyttä vastaan.

Paljon asioita olen menettänyt sen vuoksi vaikka mahdollisuuksia on annettu.

Järkevän työpaikan löytäminen ja sellaiseen ylipäätään pääseminen, mitä oma epävarmuuteni yrittää estää. Olen opiskellut paljon mutta päivääkään tehnyt alani töitä. Nolottaa hemmetisti etten ole päässyt isoista ponnisteluista huolimatta eteenpäin. Ikää melkein 40.

En ole koskaan ollut niin rakastunut että olisin tiennyt että tässä se on.

Tuntuu että näiden kahden asian takia elämä ei ole edes alkanut. Ja ennen kuin kukaan ehtii älähtää, niin tiedän että ns naurettavasti ajateltu.

Kilojen kanssa taistelu. Kyllä vaan ihmiset, joiden ei siitä tarvitse murehtia pääsevät niin paljon helpommalla elämässä. Vai miksi luulette, että työelämän huipputehtäviin pääsevät naiset ovat lähes poikkeuksetta hoikkia? Koska kilojen murehtimiseen ei ole tarvinnut uhrata sekuntiakaan vaan on voinut keskittyä oikeisiin asioihin ja uran edistämiseen. Myönnetään, olen katkera.

Mielenterveys. Oireilu alkanu 13 v, diagnoosina kakssuuntanen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Epävakaus kyllä rauhottunu iän myötä, mut kakssuuntanen on loppuelämän kumppani.