Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihmeen keuhkosairaus mulla on???
21.03.2012 |
Olen jo varannut ajan lääkärille, vihdoin ja viimein, mutta se on vasta kuukauden päästä. Pelkään että mulla on joku vakava sairaus ja tämä lykkääminen vain pahentaa mun mahiksia parantua :(
Olen ollut jo koko tän vuoden mystisesti kipeänä koko ajan, keuhkot ovat jotenkin "omituiset" enkä ole uskaltanut lääkärille soittaa jos mulla onkin joku syöpä, keuhkoissa kasvain tms. En polta, käyn salilla pitämässä peruskuntoa yllä ja yritän syödä terveellisesti ja syön vitamiineja. Olen pudottanut painoa 25 kiloa puolentoista vuoden aikana ja aikaisemmin kunto on ollut mitä mainioin.
Tämä pieni tauti aina vain jatkuu ja tuntuu kuin olisi krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkot tulessa koko ajan. Sydän muljuu jos juon liikaa kahvia ja tuntuu ettei jaksa mitään muutenkaan, olo on alavireinen eikä mikään auta siihen. Vähiten tuo kahvin litkiminen joka aiheuttaa tykytyksiä mutta muuta piristävää en keksi kun on tehtävä juoksevat kotityöt ja lapset on hoidettava. Mies auttaa kyllä ja lapsenvahteja on jos tarvin. KOko ajan tuntuu kuin olisi alkamassa jokin flunssa, mutta olo ei pahene tästä ja jatkuu vaan jo kolmatta kuukautta.
Olenkin epäillyt onko talossamme hometta tai mulla alkava astma koska henki menee ahtaalle ajoittain ja olen joutunut ottamaan lapsen kohtauspiippua joka määrättiin flunssan yhteydessä. KUkaan muu perheestä ei ole oireillut mitenkään homeeseen eikä lapset 3 ja 1v ole sairastaneet kuin kerran tämän vuoden aikana jonka olemme uudessa kodissa asuneet. Peruskunnostettu 70-luvulla rakennettu talo.
Tuntuu kuin treenaaminen vain pahentaa oloa enkä ole uskaltanut täysillä edes harrastaa, ajella kuntopyörällä tai juosta juoksumatolla. Nytkin tuntuu että henkeä vetäminen on vaivalloista ja sattuu keuhkoihin, varsinkin niiden yläosaan.
Voiko jokin sydänsairaus oireilla näin, jotenkin tuntuu tämä hengenahdistus+voimattomuus+sydämen tykytys+keuhkot tulessa-yhdistelmä vakavalta. Olen tyhmä ja saan syyttää vain itseäni jos jotain vakavaa löytyy koska olen odotellut oireiden loppumista mutta ei ne lopu.
Huh, piti jollekkin avautua vaikka ketään ei kiinnostaisikaan :)
Kommentit (18)
pääset pian. Usein jo samana päivänä saa ajan.
En tosiaan odottaisi paria päivää pidempään, koska tuo odottaminen on tosi tuskaista, vaikka lopulta ei kitään vakavaa kai olekaan.
Kuitenkin ap kun joudut miettimään ...ja miettimään niin saat enemmän murhetta itsellesi aikaan ja perhelle epätavallista arkea "pelokkaalta" äidiltä.
En olisi itse osannut tuota mykoplasmaa edes epäillä vaikka nyt typeränä muistelin että mä olen ollut yhden potilaan kanssa tekemisissäkin, hän itse kertoi syövänsä kolmatta kuuria peräkkäin siihen. Ja huomenna menen päivystykseen ja vaadin testejä tai lähetettä, ihan mitä vaan että tämä tilanne muuttuis.
Ja juuri tätä mä olen pelännytkin mistä kirjoitit pitkän jutun, se odottamisen tuska ja kuka hoitaa lapset jos mulle tapahtuu jotain. Olen ehkä pitkittänyt lääkärille menoa "jos se onkin vakavaa ja yhtäkkiä tulee lähtö". Siinähän mä kaivan omaa kuoppaani.
Mutta huomenna minä menen ja olen lujana, en "seuraile tilannetta vielä hetken" kun olen seurannut jo kolme kuukautta >:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella epäselvästi kirjoitettu.
pääset pian. Usein jo samana päivänä saa ajan.
En tosiaan odottaisi paria päivää pidempään, koska tuo odottaminen on tosi tuskaista, vaikka lopulta ei kitään vakavaa kai olekaan.
Kuitenkin ap kun joudut miettimään ...ja miettimään niin saat enemmän murhetta itsellesi aikaan ja perhelle epätavallista arkea "pelokkaalta" äidiltä.
Tiedän kokemuksesta kuinka raskasta on odottaa jotain tiettyä päivämäärää, jos ei "heti" ole kyseessä.
Ehkä helpottaa kun saat lukea muiden kokemuksia, samaa on ollut ja tulee olemaan, et ole yksin näissä.
Kun "karistin" näkkärin murusia rinnoiltani, osui kova pitkulainen kohouma sormiini. No, ainahan rintani ovat olleet "muhkuralla" kierron eri aikoihin ja en miettinyt enää asiaa...
Noin viikon kuluttua kuitenkin olin utelias ja ajttelin että mikähän siellä tuntui ja onko enää.
Sivelin rintaa alaspäin ja kyllä, sellainen kuin pieni nakkimakkara tuntui aivan selvästi.
Minähän en lääkäriin tunnetusti mene ihan heti.
Kuitenkin siinä seuraavina päivinä välillä tuli mieleen että jos sittenkin menisin vaikka pelottaa ja just miehen vaimo on rintasyövästä hoidoisssa.
Noin kaksi viikkoa ensi toteamisesta olin lääkärissä omassa TK:ssa. Lääkäri antoi lähetteen eteenpäin ja sanoi että on ihan hyvä tutkia koska rintasyöpä on viimeaikoina lisääntynyt. Joo, kiitti lääkärille kun muutenkin pelotti.
Minulla oli lapsia syntyneenä parissa sarjassa, oli jo kouluikäisiä mutta pari iltistä vielä kotona. Mietin heti että kukan ne lapset hoitaa, jos...
Jouduin odottamaan kutsua sairaalan polille muutaman viikon. Oli se inhottavaa.
Polilla kirurgi halusi että se "kohouma" poistetaan ja sitä ennen otetaan biopsia ultran kanssa. Vastauksen näytteestä saa sitten muutaman viikon kuluttua, sanottiin, mutta samaan aikaan poistetaan se mikä lie.
Väliin tuli pääsiäinen ja ainoa joka kunnassamme tekee näitä rintaleikkauksia lähti lomallle laskettelemaan...mietin ettei vain telo kättään ja taas pitkittyy.
Odotin ja odotin päivää että pääsen pikku operatorioon. Tuntui kestävän vaikka tiesin sen päivän, kolmisen viikkoa odotusta oli.
Tein elämäni "suursiivouksenkin" kun yöllä heräsin niin sänky ei ole hyvä paikka, vaan äkkiä pois jos ei nuku, ja aina ei nukuta kun alkaa miettimään...
Siinä siivoillessani myös mietin että haloo minä, eihän minulla voi olla mikään kuolemanvakava syöpä kun jaksan näin hyvin kaikkea ja teen tosi paljon 160m2 talon hommia.
Tämä oma jaksaminen toisaalta lohdutti kun kuitenkin omin jaloin kävelin.
Kun aamulla menin leikkaukseen sain kuulla ohutneulanäytteen vastauksen 50%/50% eli näytteestä ei oltu saatu varmaa tietoa. Vasta tiedetään kun irroitettu mikä lie kasvain tutkitaan ja kuulema sen vastaus ei tule heti.
Vihjaisin että miehen veljen tapauksessa toisessa kunnassa laikaussalissa tehtiin heti pika -analyysi että esim. tiedettiin ottaa imusolmukkeita myös tutkittavaksi...minulla ei otettu imusolmukkeita kainalosta, joten tiesivätkö lääkärit jotain vai olisinko joutunut uudelleen jos olisi pahanlaatuista. Eipä selitetty mitään.
Leikkauksesta herättyäni uusi lääkäri tuli ja sanoi että minun pitää tulla henkilökohtaisesti kuuntelemaan vastaus joidenkin viikkojen kuluttua. Pelästyin tietty ja lääkäri oli huomannut...
Se vastauksen odottaminen sinne sairaalaan, se oli taas uusi odotus ja päivä päivältä se tuli lähemmäs ja jännitys kasvoi.
Olin aivan kunnossa, haavakin parani ja en tuntenut mitenkään sairaaksi itseäni.
Vihdoin se "kauhea" aamu tuli.
Koitin kurkkia kansliaan miltä lääkäri näytti kun otti kansioni ja avasi ennen kuin tuli luokseni huoneeseen...
Hän kertoi kuinka näki minun pelästyneen, mutta hän ei koskaan kerro vastausta puhelimessa, oli hyvää tai huonoa.
Hän alkoi lukemaan, ja erotin sanat kysta..
Itkin ja ihmettelin etteikö ollutkaan pahanlaatuista. Kerroin kuinka minut oli jo "aivopesty" silloin kun varasin aikaa osastolle.
Siellä osastonhoitaja alkoi sanomaan -Voit suihkuttaa aivan rauhassa kainaloa kuten ennenkin ja voit sillä kädellä kammata hiuksia vaikka kainalossa on tikkejä. Täh!
Lisäksi kun olin kuin puulla päähän lyöty hoitaja jatkoi...-Ja siellä Pikonlinnassa on ne jatkohoidot..Sitten sanoin napakasti -Voihan olla että minulla ei olekaan mikään syöpä.
En ollut koskaan kuullutkaan mistään Pikonlinnasta, olin ihan järkkynä.
Lääkäri ihmetteli kun kerroin ja kysyi kuka se hoitaja silloin oli. Miatä minä tietäisin.
Lääkäri kysyi vielä muutaman keran jos muistaisin kuka hoitaja nimeltään. Itkin vain helpotuksesta, sillä olinhan pelännyt turhaan lähes kaksi kuukautta, alkaen pahemmin siitä kun olin tilaamassa aikaa osastolle ja hoitaja piti minua rintasyöpäpotilaana vaikka olin ollut vasta neulanäytteessä odottaen vastausta.
Ap, men yksityiselle niin saat nopeammin arjen ennalleen, täällä kaikki olemme asiassasi mukana joten mene ja tule kertomaan mitä kuuluu.
että MYKO!
:) toivotaan niin! Tsemppii!
sain antibiootit mykoplasmaan. Sitä vasta epäillään ja suljetaan pois tällä kuurilla. Jos ketään kiinnostaa.. mutta jos se ei ole sitä parin kuurin jälkeen, alkaa astman kartoitus. Helpotti hieman tämä alustava diagnoosi, mutta uuden kuntotarkatuksen kyllä teetän tai jotain sen suuntaista.
ap
jos siinä ei avattu rakenteita eikä otettu näytteitä. Hometta epäiltäessä ei kyllä pidä säästösyistä jäädä odottelemaan, se voi maksaa loppuiän terveyden.
http://www.biofacto.com/kuntokartoitus.html
tuossa näkyy alle tonnin maksava tarkastus, minusta ei maksa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos, niin mene sinne. Laittavat sut varmaan kuukauden kestävään pef-seurantaan, jolla suljetaan astma pois. Sinuna en kyllä ottais toisen lääkettä, enkä myöskään odottaisi noin pitkää aikaa lääkärin vastaanotolle. Mene vaikka yksityiselle, mutta oman mielen- (ja muunkin!) terveytesi kannalta tuohon asiaan olisi saatava selvyys mitä pikimmiten.
tuli mieleen joku sydänjuttu... itseltäni löytyi pieni läppävuoto joka selitti monta oiretta, ja henkeä ja terveyttä se ei silti uhkaa millään tavalla
rohkeasti lääkärille vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä asunnossamme oli sitä ja oireet juuri keuhkoissa; ekaa kertaa elämässäni sairastin keuhkokuumeen, joka ei lähtenyt minnekään, oli kuivaa yskää ja jopa itsetuhoisuutta + raivareita. Limaa nousi suuhun, oli vaikea hengittää ja lääkäri veikkasi astmaa. Kaikki oireet loppuivat, kun muutimme pois (vähän tätä ennen homeen sijainti löytyi).
Edellisessä asunnossamme oli sitä ja oireet juuri keuhkoissa; ekaa kertaa elämässäni sairastin keuhkokuumeen, joka ei lähtenyt minnekään, oli kuivaa yskää ja jopa itsetuhoisuutta + raivareita. Limaa nousi suuhun, oli vaikea hengittää ja lääkäri veikkasi astmaa. Kaikki oireet loppuivat, kun muutimme pois (vähän tätä ennen homeen sijainti löytyi).
koko ajan saa rykiä ja selvitellä kurkkua. Hometta epäilen tosi vahvasti mutta kukaan muu perheessä ei köhi eikä ole jatkuvasti sairas tms. Kuntotarkastus oli perusteellinen eikä mitään löytynyt, kaikki talossa ok. Olen jo miettinyt uuden tarkastuksen tekemistä mutta se on kallista.
Sukulaiset pitävät mua luulosairaana koska edelleen kuljen salilla ja treenaan muiden mukana vaikka olo olisi huono. Nyt se on jo niinkin huono etten uskalla mennä salille eikä kuukauden lepo auttanut mitään. Pelottaa että miten lasten käy jos mä olenkin vakavasti sairas :(
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene päivystykseen ja aloita antibiootit (sellainen joka kyseiseen tautiin tehoaa)
Myko ei näy perusverenkuvassa, täytyy ottaa erillinen testi, jos testillä haluaa sen varmistaa. Oireesi täsmää just eikä melkein. Älä odota kuukautta, mene heti hakemaan se kuuri sieltä päivystyksestä. Kun tauti on noin sitkeässä, niin voi joutua ottamaan toisenkin kuurin perään (tyyliin 2* 14 päivän kuuri).
mene päivystykseen ja aloita antibiootit (sellainen joka kyseiseen tautiin tehoaa)
Myko ei näy perusverenkuvassa, täytyy ottaa erillinen testi, jos testillä haluaa sen varmistaa. Oireesi täsmää just eikä melkein. Älä odota kuukautta, mene heti hakemaan se kuuri sieltä päivystyksestä. Kun tauti on noin sitkeässä, niin voi joutua ottamaan toisenkin kuurin perään (tyyliin 2* 14 päivän kuuri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla tosiaan myko
tai jotain pahempaa
tutkimukset syytä aloitta heti
eli se myko verestä
keuhkokuvat
ja sit eteenpäin
sydän uä
ekg
jne
eli mars VÄLTIIÖMÄSTI lääkäriin
vaadi aika, jos et saa ,meet päivsytykseen ja valitat kunnolla.
nykyää kaikessa säästetään, ketään ei oteta hoitoon, jos ei mene pää kainalossa :((
tuli mieleen joku sydänjuttu... itseltäni löytyi pieni läppävuoto joka selitti monta oiretta, ja henkeä ja terveyttä se ei silti uhkaa millään tavalla rohkeasti lääkärille vaan
joku sydänongelma.
Äitini valitti pitkään astmalääkityksensä riittämättömyyttä. Ja meillä käydessään valitti että meillä on niin pölyistä että henkeä ahdistaa. Ei ollut pölyistä, mutta äitini likkuu meillä normaalia enemmän, sillä tykkää leikkiä lasten kanssa.
Yllättäen paljastui joku sydämen ongelma, joka aiheutti hengenahdistusta aina kun äitini liikkui tavallista enemmän.
Lääkityksellä saatiin se sitten helposti kuntoon.
Ap:n vaiva voi johtua ihan hyvin sydämestä, tai keuhkoista, tai jostakin muusta.
Kannattaa käydä lääkärissä. Ja jos ei löydy apua niin sitten toisessa lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun siskolla oli muutama vuosi sitten ja oireet täsmää 100 prosenttisesti. Mee nyt ihmeessä lääkäriin, saat lääkkeet ja itsesi kuntoon, etkä tartuta tautia eteenpäin!
Mulla oli viime syksynä vastaavia oireita. Jäätävä yskä oli kyllä pahin, ajoittain luulin kuolevani siihen. Mutta lisäksi väsymys, sydänoireet, "raskaat" keuhkot...yms.
Röntgenissä tehtiin löydös, joka johti tarkempiin tutkimuksiin keuhkopolille. Erilaisten kokeiden ja kuvien jälkeen sain diagnoosiksi sarkoidoosin.
Kyseessä on sinänsä "kiltti" sairaus josta useimmat toipuvat. Mutta oli se rankkaa ja diagnoosi tavallaan helpotus ja selitys oireiden kirjolle. Nyt kun sairastumisesta on puolisen vuotta niin huomaan että hieman keveämpi on hengittää ja uskon että keuhkojen osalta parempi. Mutta tämä sairaus keksii uusia oireita, esim. särkyjä.
Eli minäkin säikähdin, kun liikkumaan ei pystynyt. Eli pieninkin ponnistus sai puuskuttamaan ja olon todella tukalaksi. Kehoa kuunnellen olin kuukausia täysin liikunnatta, mitä nyt töissä tuli välillä käveltyä / nostettua jotain.
Mutta nyt on vissi ero kun lähtee kävelylenkille, niin ripeäkin vauhti tuntuu vaan hyvältä ja henki kulkee. Googlaa ap toi sarkkis. On kuitenkin harvinainen sairaus, niin ei lääkäri sitä ensimmäisenä epäile.
Ja minä pääsin tutkimuksiin suoraan päivystyksestä. Lääkäri laittoi samantien röntgeniin kun sanoin keuhko-oireita olleen pari kuukautta. Ja ihan julkisella puolella.
pääset pian. Usein jo samana päivänä saa ajan.
En tosiaan odottaisi paria päivää pidempään, koska tuo odottaminen on tosi tuskaista, vaikka lopulta ei kitään vakavaa kai olekaan.
Kuitenkin ap kun joudut miettimään ...ja miettimään niin saat enemmän murhetta itsellesi aikaan ja perhelle epätavallista arkea "pelokkaalta" äidiltä.
Tiedän kokemuksesta kuinka raskasta on odottaa jotain tiettyä päivämäärää, jos ei "heti" ole kyseessä.
Ehkä helpottaa kun saat lukea muiden kokemuksia, samaa on ollut ja tulee olemaan, et ole yksin näissä.
Kun "karistin" näkkärin murusia rinnoiltani, osui kova pitkulainen kohouma sormiini. No, ainahan rintani ovat olleet "muhkuralla" kierron eri aikoihin ja en miettinyt enää asiaa...
Noin viikon kuluttua kuitenkin olin utelias ja ajttelin että mikähän siellä tuntui ja onko enää.
Sivelin rintaa alaspäin ja kyllä, sellainen kuin pieni nakkimakkara tuntui aivan selvästi.
Minähän en lääkäriin tunnetusti mene ihan heti.
Kuitenkin siinä seuraavina päivinä välillä tuli mieleen että jos sittenkin menisin vaikka pelottaa ja just miehen vaimo on rintasyövästä hoidoisssa.
Noin kaksi viikkoa ensi toteamisesta olin lääkärissä omassa TK:ssa. Lääkäri antoi lähetteen eteenpäin ja sanoi että on ihan hyvä tutkia koska rintasyöpä on viimeaikoina lisääntynyt. Joo, kiitti lääkärille kun muutenkin pelotti.
Minulla oli lapsia syntyneenä parissa sarjassa, oli jo kouluikäisiä mutta pari iltistä vielä kotona. Mietin heti että kukan ne lapset hoitaa, jos...
Jouduin odottamaan kutsua sairaalan polille muutaman viikon. Oli se inhottavaa.
Polilla kirurgi halusi että se "kohouma" poistetaan ja sitä ennen otetaan biopsia ultran kanssa. Vastauksen näytteestä saa sitten muutaman viikon kuluttua, sanottiin, mutta samaan aikaan poistetaan se mikä lie.
Väliin tuli pääsiäinen ja ainoa joka kunnassamme tekee näitä rintaleikkauksia lähti lomallle laskettelemaan...mietin ettei vain telo kättään ja taas pitkittyy.
Odotin ja odotin päivää että pääsen pikku operatorioon. Tuntui kestävän vaikka tiesin sen päivän, kolmisen viikkoa odotusta oli.
Tein elämäni "suursiivouksenkin" kun yöllä heräsin niin sänky ei ole hyvä paikka, vaan äkkiä pois jos ei nuku, ja aina ei nukuta kun alkaa miettimään...
Siinä siivoillessani myös mietin että haloo minä, eihän minulla voi olla mikään kuolemanvakava syöpä kun jaksan näin hyvin kaikkea ja teen tosi paljon 160m2 talon hommia.
Tämä oma jaksaminen toisaalta lohdutti kun kuitenkin omin jaloin kävelin.
Kun aamulla menin leikkaukseen sain kuulla ohutneulanäytteen vastauksen 50%/50% eli näytteestä ei oltu saatu varmaa tietoa. Vasta tiedetään kun irroitettu mikä lie kasvain tutkitaan ja kuulema sen vastaus ei tule heti.
Vihjaisin että miehen veljen tapauksessa toisessa kunnassa laikaussalissa tehtiin heti pika -analyysi että esim. tiedettiin ottaa imusolmukkeita myös tutkittavaksi...minulla ei otettu imusolmukkeita kainalosta, joten tiesivätkö lääkärit jotain vai olisinko joutunut uudelleen jos olisi pahanlaatuista. Eipä selitetty mitään.
Leikkauksesta herättyäni uusi lääkäri tuli ja sanoi että minun pitää tulla henkilökohtaisesti kuuntelemaan vastaus joidenkin viikkojen kuluttua. Pelästyin tietty ja lääkäri oli huomannut...
Se vastauksen odottaminen sinne sairaalaan, se oli taas uusi odotus ja päivä päivältä se tuli lähemmäs ja jännitys kasvoi.
Olin aivan kunnossa, haavakin parani ja en tuntenut mitenkään sairaaksi itseäni.
Vihdoin se "kauhea" aamu tuli.
Koitin kurkkia kansliaan miltä lääkäri näytti kun otti kansioni ja avasi ennen kuin tuli luokseni huoneeseen...
Hän kertoi kuinka näki minun pelästyneen, mutta hän ei koskaan kerro vastausta puhelimessa, oli hyvää tai huonoa.
Hän alkoi lukemaan, ja erotin sanat kysta..
Itkin ja ihmettelin etteikö ollutkaan pahanlaatuista. Kerroin kuinka minut oli jo "aivopesty" silloin kun varasin aikaa osastolle.
Siellä osastonhoitaja alkoi sanomaan -Voit suihkuttaa aivan rauhassa kainaloa kuten ennenkin ja voit sillä kädellä kammata hiuksia vaikka kainalossa on tikkejä. Täh!
Lisäksi kun olin kuin puulla päähän lyöty hoitaja jatkoi...-Ja siellä Pikonlinnassa on ne jatkohoidot..Sitten sanoin napakasti -Voihan olla että minulla ei olekaan mikään syöpä.
En ollut koskaan kuullutkaan mistään Pikonlinnasta, olin ihan järkkynä.
Lääkäri ihmetteli kun kerroin ja kysyi kuka se hoitaja silloin oli. Miatä minä tietäisin.
Lääkäri kysyi vielä muutaman keran jos muistaisin kuka hoitaja nimeltään. Itkin vain helpotuksesta, sillä olinhan pelännyt turhaan lähes kaksi kuukautta, alkaen pahemmin siitä kun olin tilaamassa aikaa osastolle ja hoitaja piti minua rintasyöpäpotilaana vaikka olin ollut vasta neulanäytteessä odottaen vastausta.
Ap, men yksityiselle niin saat nopeammin arjen ennalleen, täällä kaikki olemme asiassasi mukana joten mene ja tule kertomaan mitä kuuluu.
Alue: Aihe vapaa
En olisi itse osannut tuota mykoplasmaa edes epäillä vaikka nyt typeränä muistelin että mä olen ollut yhden potilaan kanssa tekemisissäkin, hän itse kertoi syövänsä kolmatta kuuria peräkkäin siihen. Ja huomenna menen päivystykseen ja vaadin testejä tai lähetettä, ihan mitä vaan että tämä tilanne muuttuis.
Ja juuri tätä mä olen pelännytkin mistä kirjoitit pitkän jutun, se odottamisen tuska ja kuka hoitaa lapset jos mulle tapahtuu jotain. Olen ehkä pitkittänyt lääkärille menoa "jos se onkin vakavaa ja yhtäkkiä tulee lähtö". Siinähän mä kaivan omaa kuoppaani.
Mutta huomenna minä menen ja olen lujana, en "seuraile tilannetta vielä hetken" kun olen seurannut jo kolme kuukautta >:(