Oletko vaihtanut miestä ns."lennossa"?

Väkivaltaisen poikaystävän jälkeen rupesin seurustelemaan ylikiltin miehen kanssa. (Välissä oli reilu vuosi sinkkuaikaa.) Oltiin yhdessä muutama vuosi ja mentiin naimisiin. Ahdistus alkoi saman tien, tiesin että olimme tehneet virheen. Meillä ei ollut juuri yhteistä, pystyin miehbn manipuloimaan aina puolelleni, seksiä ei juuri ollut, olimme kuin sisko ja veli. Mies oli todella kiltti. En voinut kuvitellakaan tekeväni lapsia hänen kanssaan. Tunsin itseni todella epäonnistuneeksi, elämässäni oli muitakin kriisejä samaan aikaan, joten kaikki oli sekaisin. Kärsin univaikeuksista pari vuotta, kävin psykologilla.. Puhuimme erosta.. Ja siihen syssyyn tapasin nykyisen mieheni ja se oli menoa. Harmitti, että en ollut odottanut "sitä oikeaa", rakastuin täysillä heti.



En saanut heti kerrottua miehelleni, kuukauden päästä jäin kiinni, erosimme ja muutin omillemme. Nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä tämän elämäni rakkauden kanssa. Entisen miehen kanssa on asiat puhuttu selväksi ja kävi ilmi, ettei hänkään ollut ajatellut olevansa aina ja ikuisesti kanssani..

Ekan kanssa ei lapsia. Suhde oli väljähtynyt ja uusi tuli eteeen....sitten selvisi että eka ei ollut yhtään tajunnut että meillä meni huonosti. Hänellä on kuullemma edelleen n. 10 vuoden jälkeenkin jonkinlainen trauma tapahtumista.

Elämässä voi tapahtua.

Ekan kanssa ei lapsia. Suhde oli väljähtynyt ja uusi tuli eteeen....sitten selvisi että eka ei ollut yhtään tajunnut että meillä meni huonosti. Hänellä on kuullemma edelleen n. 10 vuoden jälkeenkin jonkinlainen trauma tapahtumista.

Elämässä voi tapahtua.

Ekan kanssa ei lapsia. Suhde oli väljähtynyt ja uusi tuli eteeen....sitten selvisi että eka ei ollut yhtään tajunnut että meillä meni huonosti. Hänellä on kuullemma edelleen n. 10 vuoden jälkeenkin jonkinlainen trauma tapahtumista.

Elämässä voi tapahtua.

Mä en, mutta yksi eksä vaihtoi lennossa muhun. Tiivistä parisuhdetta (muutti käytännössä mun luo) kesti hurjan kuukauden verran, minkä jälkeen homma kosahti kun mies alkoi hajoilla ja peruutella, mä taas en olisi niin tiiviin yhteiselon ja voimakkaan rakastuneisuuden takia mihinkään "kattellaan" -moodiin pystynyt siirtymään. Eli kuukauden kesti se, ja tais läheisriippuvainen ex sitten vielä hypätä takaisin vielä läheisriippuvaisemman eksänsä kainaloon (tästä ei varmuutta mutta ilmeisesti näin kävi).

Olimme jo puhuneet erosta. Tapasimme mieheni erään vanhan kaverin ja vaihdoin sitten häneen, kun varsinainen ero tuli. Tämän uuden tyypin kanssa olen ollut jo 15v. Sinkkuna en ikinä ;D

Minä oon ottanut kaikki miessuhteeni aina niin tosissaan, että suhteen loppuminen on vaatinut toipumisajan. Ja toipumisaikana en olisi nähnyt, vaikka mikä prinssi olisi eteen tullut - silloin ei nimittäin miehet kiinnostaneet yhtään.

Olin seurustellut silloisen poikaystäväni kanssa parisen vuotta, kun tutustuin nykyiseen mieheeni. Muistan olleeni epämääräisen tyytymätön elämääni ja parisuhteeseeni noihin aikoihin. En kuitenkaan mitenkään aktiivisesti hakenut ulospääsytietä siitä umpikujasta - olin nuori, en tiennyt paremmasta.



Melko pian tutustumisemme jälkeen rakastuimme toisiimme ihan mielettömästi, ja silloin tajusin heti että näin sen on pakko mennä, tätä minä haluan. Erosin nopeasti eksästä ja loikkasin suin päin uuteen suhteeseen. Nyt yhteistä onnellista eloa on takana viisi vuotta ja naimisissa ollaan. Ei lapsia.



Koin kyllä syyllisyyttä edellisen suhteen äkillisen lopun vuoksi, mutta hetkeäkään en ole katunut. Eksäni tavatessani olin kovin nuori eikä minulla ollut paljoa elämänkokemusta. Tiedän, että joka tapauksessa meille olisi ero tullut ennemmin tai myöhemmin. Nykyisen mieheni tapaaminen sai minut tajuamaan, ettei kalliita elämän päiviä kannata heittää hukkaan.

Oli siis ollut ex:nsä kanssa 9 vuotta ja vaihtoi suoraan minuun.

edellisen kanssa olin 6v yhdessä, ei lapsia. Tapasin illanistujaisissa toisen miehen ja yksi asia johti toiseen. Nyt on tämän miehen kanssa muutama vuosi takana ja yhteinen lapsi:)

elämäni aikana, ja olen jo 41-vuotias. Ensimmäisestä erottuani viihdyin aika lailla viisi vuotta itsekseni, toisesta erosin pari vuotta sitten, eikä vieläkään mitään kiinnostavia tyyppejä näköpiirissä. Toki nyt kolme lasta pitää elämän vauhdikkaampana kuin silloin ensimmäisen eron jälkeen.



Toivon kuitenkin, että löydän elämäni miehen vielä. Sen, jonka kanssa vanheta ja kinastella yhdessä ne elämän loput päivät.

elämäni aikana, ja olen jo 41-vuotias. Ensimmäisestä erottuani viihdyin aika lailla viisi vuotta itsekseni, toisesta erosin pari vuotta sitten, eikä vieläkään mitään kiinnostavia tyyppejä näköpiirissä. Toki nyt kolme lasta pitää elämän vauhdikkaampana kuin silloin ensimmäisen eron jälkeen.



Toivon kuitenkin, että löydän elämäni miehen vielä. Sen, jonka kanssa vanheta ja kinastella yhdessä ne elämän loput päivät.

hänellä siis tilanne että vaimo petti ja jätti ja meillä oli ollut hieman silmäpeliä ja kahdenkeskisiä juttuhetkiä, täysin viattomia kuitenkin aiemmin.



kun miehen vaimo jätti miehen, mies tuli seuraavana päivänä mun luo, ja jäi.



vaimoreppana levitti huhua epätoivoissaan että mies onkin ollut se joka petti, vaikka hänkin kyllä on edelleen miehen kanssa jonka kanssa petti nykyistäni, kummallakin siis perheet jo vakiintuneet ja lapsiakin

Avioliiton tarkoitus on perustaa perhe  siihen kuuluvien   yhteiseksi hyväksi.  Oletteko koskaan kuulleet ?

Nuorena ulkomailla olimme sopineet treffit yhden miehen kanssa, kaikki oli alussa.

Yhtäkkiä mulla alkoikin suhde keskellä työpäivää työkaverin kanssa.