kauanko teillä meni että aloitte luontevasti kutsumaan itseänne äidiksi?

Mulla meni varmaan melkein pari kk, sitä ennen se tuli aina jotenkin töksähtäen ja piti oikein miettiä ennenkuin sanoi sen. Yleensä sanat tulivat vai ulos tyylillä "mä tuun kohta" "mä annan sulle maitoa". Nykyään tulee jo sitten luontevasti "äiti tulee ihan kohta, äiti tuo maitoa.."

Eiks oo tyhmää puhua itestään kolmannessa persoonassa? Etkä sä oo mikään äiti, sä oot sä!

Mä en aio alkaa ollenkaan tollaseen "Äiti nyt tässä kirjoittaa tietokoneella, äiti nussii isiä, äiti juo kahvit"-juttuun, täytyy olla jotenkin vajaa ihmisen jos vapaaehtoisesti tuollaista.

Kun lapset olivat pieniä suostuin siihen että kutsuvat minua äidiksi. Nyt kun ovat jo koulussa haluan että kutsuvat minua etunimellä kuten muutkin.En ole kuullut kutsuttavan minua äidiksi vuosiin.

Puhutko sä muutenkin itsestäsi nimellä? Pirjo tuo nyt sulle tän sun työsalkun? Riitta printtaa nyt nämä dokumentit. Mitäs Eevan pitäis tuoda tänään kaupasta?



Mä puhun lapsilleni ihan kuin muillekin ihmisille. Tuus tänne niin mä autan sen lettinauhan kanssa ja puen sulle sit hatun.

Musta oli outoa aluksi, että olin äiti. Tuntui oudolta, kun joku puhui vauvalle minusta äitinä ja vielä oudompaa se oli sanoa itse ääneen. Muistaakseni mullakin meni tosi pitkään ennen kuin se tuntui luontevalta. Varmaan kans tuo pari kuukautta.

oikeasti kutsu itseänne vauvalle äidiksi, miten teidän vauvat ovat sitten oppineet sanomaan teitä äidiksi? Minusta apn tapa on ihan normaalia vauvojen ja pienten lasten kanssa.

Ennen lapsen syntymistä juttelin kissoilleni tyyliin "mitä mamman murut, äiti tulee ihan kohta laittaan teille ruokaa." Ei ollut vaikea sitten siirtyä käyttämään äiti-muotoa kun lapsi syntyi :D

Vauva 6 kk.

oikeasti kutsu itseänne vauvalle äidiksi, miten teidän vauvat ovat sitten oppineet sanomaan teitä äidiksi? Minusta apn tapa on ihan normaalia vauvojen ja pienten lasten kanssa.

Av-mammat nyt vain on mitä on.

puhelin vauvalle, että äiti sitä ja tätä, äitin kulta... ja isästä tuli isi heti, vaikka olin vannonut, että sitä en käytä!

oikeasti kutsu itseänne vauvalle äidiksi, miten teidän vauvat ovat sitten oppineet sanomaan teitä äidiksi? Minusta apn tapa on ihan normaalia vauvojen ja pienten lasten kanssa.

Kyllä ne ennen pitkää tajuaa muiden viittauksista että millä nimikkeellä ketäkin kutsutaan. Lapset tarkkailee tosi paljon. Enemmän hölmöä olis sen takia alkaa käyttään tota kolmatta persoonaa.

oikeasti kutsu itseänne vauvalle äidiksi, miten teidän vauvat ovat sitten oppineet sanomaan teitä äidiksi? Minusta apn tapa on ihan normaalia vauvojen ja pienten lasten kanssa.

Minusta se on tosi kummallista. Minä olen minä ja puhun itsestäni ensimmäisessä persoonassa. Oppiihan lapset puhumaan muistakin ihmisistä nimellä tai sanalla, vaikka mummo tai Raija-täti. Samalla tavalla ne oppii että mua sanotaan äidiksi, vaikka mä en itse sitä itsestäni sano.

Puhutko sä muutenkin itsestäsi nimellä? Pirjo tuo nyt sulle tän sun työsalkun? Riitta printtaa nyt nämä dokumentit. Mitäs Eevan pitäis tuoda tänään kaupasta? Mä puhun lapsilleni ihan kuin muillekin ihmisille. Tuus tänne niin mä autan sen lettinauhan kanssa ja puen sulle sit hatun.

mun vauva ei alkuun totellut ollenkaan, eikä kyllä tarvinnu lettinauhojakaan :(, isompana kyllä alkoi tajuta mun sanomisiani...

lapsen kanssa toimiessa. Se on normaalia.

Lapsille puhun itsestäni äitinä ja miehestäni isänä, mutta keskenään käytämme etunimiä, koska mies ei ole minun isäni enkä minä hänen äitinsä.

Tosin esikko (eskarilainen)puhuu aina silloin tällöin vanhemmistaan etunimellä, joka on minusta hiukan outoa, enkä aina ymmärrä ketä hän tarkoittaa, varsinkin mieheni kohdalla, koska hänellä on yleinen etunimi.

Tässä on sitä jo yli 12 vuotta harjoiteltu ja kolme lasta saatu, mutta silti en tunne itseäni äidiksi.

Varmaan se pari kk meni ennen kuin se alkoi tulla luontevasti :) Mutta vielä hankalampaa oli puhua mummusta lapselle.. monesti tuli sanottua että "Meneppäs äitin.. ei ku siis mummun syliin" tai jotain tähän tyyliin..



Lapselle puhun itsestäni äitinä ja isästä isänä. Keskenään puhuttelemme toisiamme omilla nimillä.

ajattelin itseäni äitinä heti kun esikoinen syntyi. Ja sanakin tuli vaivatta ulos suusta. Edelleen kun lapset soittaa minulle, vastaan puhelimeen; äiti.

Tosin käytin kyllä jatkuvasti itsestäni sanaa äiti lapselle puhuessani jo ennen hänen syntymäänsä (neuvolan oppaassa käskettiin puhua jo sikiölle, joten ajattelin, ettei siitä ole haittaakaan). Luontevalta se alkoi tuntua vasta, kun lapsi oli yli puolivuotias tai lähemmäs vuoden.

Sitäpaitsi hekin kutsuvat mua mamiksi, ei äidiksi. Minä en puhuttele myöskään miestäni lasten kuullen isiksi, kuin tooosi harvoin, enkä halua, että mieskään kutsuu minua äidiksi, kun puhuttelee lapsia. Minusta se kuulostaisi ihan kamalalle ja lapselliselle jostain syystä.

Mulla meni varmaan melkein pari kk, sitä ennen se tuli aina jotenkin töksähtäen ja piti oikein miettiä ennenkuin sanoi sen. Yleensä sanat tulivat vai ulos tyylillä "mä tuun kohta" "mä annan sulle maitoa". Nykyään tulee jo sitten luontevasti "äiti tulee ihan kohta, äiti tuo maitoa.."

42000 vuotta.