Kadonneen jäljillä, miksi 8-vuotiaan tytön nimi vaihdettiin adoption yhteydessä?

nyt asiaa josta en tiedä mitään eli adoptiota ulkomailta. Mutta minua ihmetyttää, että miksi ulkomailta adoptoitua ei tueta säilyttämään äidinkielensä? Toki on opeteltava uuden kotimaankin kieli, mutta eikö sen äidinkielenkin voisi säilyttää? Eikö olisi identiteetinkin kannalta hyvä tai jotain..

Nykyään varmaan ainakin isoissa kaupungeissa saisi oman äidinkielen ylläpito-opetusta. Oli jotenkin todella sydäntä riipaiseva jakso - kaikesta lapset selviävät!

huolehtinut että tytär säilytti kielen? Käytti jossain kerhossa, että kielitaito säilyi. Tyttöhän oli jotain 4 tai 5 ko tuli suomeen.

jos käy vaan muutaman tunnin kielikerhossa tms. Parempi tietenkin sekin kuin kielen katoaminen.

nyt asiaa josta en tiedä mitään eli adoptiota ulkomailta. Mutta minua ihmetyttää, että miksi ulkomailta adoptoitua ei tueta säilyttämään äidinkielensä? Toki on opeteltava uuden kotimaankin kieli, mutta eikö sen äidinkielenkin voisi säilyttää? Eikö olisi identiteetinkin kannalta hyvä tai jotain..

Juuri sitä myös itse ihmettelin, sillä 8 vuotiaana puhuu ja ajattelee omalla äidinkielellään ja nyt kun on saanut yhteyden siskoihinsa, niin olisi todella suuri asia, että saisi jakaa tunteet omalla äidinkielellään ja olisihan se muutenkin ollut hyvä asia ja mielestäni myös oma nimi olisi ollut hyvä säilyttää.

Se vaan saattaa kadota, psykologinen juttu. Vaikka toinen vanhemmista osaisi äidinkieltä, niin isokin lapsi saattaa haluta unohtaa äidinkielensä. Ei sitä väkisin voi vääntää, lapsi vastaa suomeksi jos haluaa.

Jotta adoptiolapsi siinäkin suhteessa täyttäisi adoptoijan unelmat. Siitähän siinä koko adoptiossa on kyse. Aikuisen tarpeen tyydytyksestä. Muussa tapauksessa olisi juuri tuollainen nimen ja äidinkielen riistäminen lapselta kiellettyä lailla.

Vanhemmat halusivat antaa lapselle suomalaisen nimen, minusta ihan ok juttu. Kyllä parikymppinen venäjänkielen varmasti oppii, varsinkin kun on sitä kahdeksanvuotiaaksi asti puhunut.

Voi, oli kyllä niin koskettava jälleenkohtaaminen, täällä yksin itkua väännän vieläkin kun mies on työillallisella ja lapset nukkuu... Ihanaa että siskokset löysivät toisensa!!! Onnea toivon heille kaikille. Tuli heti sellianen olo, että pitäisi pitää useammin yhteyttä omiin siskoihin ja veljeen. Kaikki he asuvat kaukana, joten nähdään harvoin....

mutta saattaa olla niinkin, että adoptoitu lapsi liittää venäjänkielen niihin ikäviin ja rankkoihin kokemuksiin, joita on lapsena ollut esim. lastenkodissa eikä olekaan kovin innostunut sitä puhumaan.