Olenko mielestäsi liian hysteerinen tässä lasten suhteen?

ihan luonnollisia.

Ylimääräinen ja turha sokeri on myrkkyä, jten pillmehut sun muut sellaiset ovat ihan turhia lapselle.

Toki kannattaa miettiä mitä lapselle antaa, mutta ei liiaksi. En ehkä käytäisi sanaa hysteerinen, mutta ehkä turhan tarkka.



Kyllä mä ainakin annan sillon tällön tyttöni syödä jarkkia ja juoda pillimehuja. Hyvin on pärjätty!

E-koodeihin ja lisäaineisiin ei kuole. Maailman ihmiset olisivat jo kuolleet sukupuuttoon jos ne tappaisivat. E-koodeista vouhkaaminen on jotenkin jäänyt ihmisille päälle. Taitaa olla ihmislajille tyypillistä alkaa kehittämään mörköä, jostain olemattomasta uhasta jos omassa elämässä on asiat liian hyvin.

"pelkään" e-koodeja ja muita lisä ja väriaineita varsinkin lasten kohdalla. en anna lapsille esim. rainbow tai grandin pillimehuja koska niissä on väri ja makuaineita eikä vaikka mansikka mehussu ole yhtään mansikkaa ja hirveästi sokeria..

juuri tänään keskustelin vanhemman lapsen kanssa kaupassa että ottaa mielummin täysmehu pillimehun. Sitten keksi osastolla lapset olisi halunneet keksiä jossa oli 12 e-koodia ja päädyttiin taas elovenan välipalakekseihin. Tässä pari esimerkkiä.. Mitenkä te muut, katsotteko yhtään pakkausselosteita? Vaikutanko liian hysteerikolta?

Lisä- ja väriaineita. Väri- ja makuaineita. Mansikkamehu. Keksiosasto.

Jos lapsi haluaa pillimehun tai keksipaketin, saa ottaa sen minkä haluaa. Ei niitä kuitenkaan joka päivä, ei edes joka viikko, syö/juo.

Ihan OK jos lapsi ei ala lihomaan mikä nyt tuskin tapahtuu parin pillimehun vuoksi. Huonompia ne keinotekoiset makeuttajat ovat. Sokeri on hyvä luonnontuote.

- Sokeri (fruktoosi ja sukroosi eli hedelmäsokeri ja taloussokeri) Eivät esiinny sellaisenaan luonnossa lainkaan ja eivät siis kuulu ihmiselle ideaaliseen ruokavalioon.



- Luonnossa esiintyvät sokerit ovat aina jalostamattomana runsaan kuidun kanssa (hedelmät ja sokeriruoko). Kuitu taas estää tehokkaasti sokerin negatiiviset vaikutukset. (Hunaja on ainoa poikkeus)



- Sokeri muuttuu paljon tehokkaammin elimistön omaksi rasvaksi kuin syöty rasva, jonka elimistö joutuu siis vielä hajoittamaan sokeriksi.



- Sokeri ei aiheuta normaalia kylläisyydentunnetta jonka rasva sekä muut hiilihydraatit aiheuttavat, päinvastoin sokeri tekee lisää näläntunnetta.



- Sokeri on samantapainen myrkky kuin alkoholi. Ne ovat samantapaista ainetta ja tuottavat samoja hajoamisosia maksasssa.



- Sokeri muuttuu erittäin tehokkaasti läskiksi ja aiheuttaa keskivartalolihavuutta, sotkee insuliininmekanismit ja aiheuttaa 2. diapeteksen, tuhoaa maksan alkoholin tapaan, aiheuttaa syöpiä proteiinipilkkomismekanismeillaan ja muuta epävakauksia elimistössä, nostaa huonoa kolesterolia Ehkä pahimpana kaikista se aiheuttaa tapariippuvuutta.



- Sokeri on kemikaali jonka elimistö valmistaa itse, mitä ei pitäisi nauttia jalostetussa muodossa

paitsi tietenkin jos asia häiritsee omaa mielenrauhaasi liikaa :) Meillä ei juoda mitään pillimehuja tai muutenkaan käytetä mitään sokeria sisältävää, eineksiä ym. ollenkaan, vaan teen ruoan alusta asti itse, pääasiassa luomuaineksista. Omasta mielestäni en ole hysteerinen, muut ihmiset ajatelkoon mitä lystäävät. Minusta karkit, keksit ja kaikki muukin teollinen moska on ihmiselle ihan turhaa, ilman pärjää paljon paremmin. Toki jos joskus kylässä jotain tuollaista syö, niin tuskin siitä haittaakaan on, mutta vähän toisenlaiseen ruokaan tottuneena lisäaineilla kyllästetyt herkut eivät edes maistu enää ollenkaan hyvälle.

niin moinen varovaisuus on ihan paikallaan.



Jos mehua ja keksejä syödään kerran kuussa, niin se on aivan sama, onko siinä tuotteessa 2 vai 20 lisäainetta.

Harhaisia olette.

kuitenkin pointtini tuli selväksi niistä virheistä huolimatta. Ei kannata vaivautua koska kirjoitusvirheitä saattaa hyvinkin tulla vastaisuudessa lisää kun näppis sauhuaa :)



Aloin miettimään olenko liian tarkka tai jopa hysteerinen varsinkin pillimehujen kanssa. Esikoiseni sai mummolta juuri tuollaisen rainbow pillimehun ja kätkin sen kaappiin miettien heitänkö roskiin. Ensi reaktio oli "mitä se tälläisiä on mennyt ostamaan!"



Esikoinen ei tykkää mistään karkeista mutta saa välillä joko sipsiä, popparia, suklaata, jäätelöä tai leivonnaisia. Ja niissäkin katsotaan parhain mahdollinen. Kaupassa välillä kuopus osoittelee rattaista kaikkia herkkuja ja yksikin kerta halusi tuoretta pullaa (missä ei mitään vikaa) niin esikoinen sanoi ettei me osteta nyt mitään sellaista vaan me ostetaan aina terveellistä, eikä pulla ole terveellistä. Ja muutenkin tietää aika paljon e-koodeista ym. kun ottaa huomioon että on alle kouluikäinen. Esikoisen sepustukset vaan saivat miettimään olenko jo liian tarkka. Listaa voi jatkaa jogurtteihin, lihoihin, leivät, pastat ym. (käytämme vain täysjyvä tuotteita)

Jos olette menossa ostamaan keksiä tai mehua ja hyllyssä on valittavana sekä terveellisempi että "huonompi" vaihtoehto. Minusta on tosi järkevää ostaa terveellisempi. Vähän sama kuin automaattisesti ostetaan täysjyväpastaa tjs. Monista näistä asioista tulee tapa. Osalla ostoperusteena on hinta, meillä terveellisyys. Jos mennään vaikka elokuviin ostetaan kerkkia. lapset kokee, että kaikkea saa syödä kohtuudella, mutta osaavat valita fiksummat vaihtoehdot, jos on mistä valita. Sen takia ei jätetä ostamatta, jos ollaan ostamisesta sovittu. Ei siis liian tiukkapipoista, mutta kuitenkin aina mahdollisuuksien mukaan. Luota vaistoosi ja teen niin kuin sydän sanoo. :-) Muille ei tarvitse perustella. Suomessa on niin paljon sairauksia elintottumusten takia, että yleistä mielipidettä ei kannata jäädä odottelemaan. En kaipaa elämäntapoja itselle tai lapsille, jotka pidemmällä aikavälillä mahdollisesti lyhentää elinikää ja huonontaa elämänlaatua. (2.tyypin diabetes, sydän- ja verisuonitaudit jne) Ei se yksi pillimehu tai keksipaketti, mutta kokonaisuus ja vaikkapa sen 80vuotta.

kuulostatte juuri samanlaiselta perheeltä kuin me. olemme myös ajatelleet samoin ja olo on hyvä kun syö oikein :)

toimin samoin. en osta halpispillimehuja. muutenkin niitä juodaan meillä vaan kesällä jos on tosi kuuma tai retkillä. muuten kaapissa on luomumaitoa ja joskus tuoremehua.

e- koodit tuntuvat kovin uhkaavilta tai jos

sinulla on kohtuuttoman huono omatunto jos lapsesi syövät vahingossa "e-koodiruokaa",

on siinä jo pakkoajatusten tuntua.



Ruuan terveellisyydestä voi tulla pakkomielle, ja jos näin on päässyt käymään, ei relaaminen onnistu vaikka itse haluaisikin ottaa rennommin.



Tee pieni testi: Käy kerran kaupassa niin, että ostat mitä tarvitset katsomatta kertaakaan tuoteselostetta. Mieluiten vieraassa kaupasa jossa pakkaukset ovat edes osittain eri näköisiä kuin tutussa kaupassasi. Jos tämä aiheuttaa ahdistusta, kannattaa miettiä, onko sinulla ongelma ja kannattaisiko siitä puhua ammattiauttajan kanssa.



Oma asenteeni on se, että suosin kyllä mahdollisimman lisäaineetonta ruokaa jos sitä on tarjolla kaupassa, mutta jos ei ole niin ostan sitten "lisäaineellista", enkä mieti asiaa sen enempää.

Liioittelu on turhaa, olipa sitten kyse lisäaineista tai niiden välttelystä.



Ei mummon antamaa pillimehua tai kaverin tarjoamaa karkkia tarvitse pois ottaa, ei ne lisäaineet sentään niin vaarallisia ole. Mummolle voi kyllä vihjaista vastaisen varalle, että lapsi pitää enemmän tuoremehuista.



Se E12, mikä se taas onkaan? Leivotko sinä itse? Jos leivot, todennäköisesti käytät jotain E-koodiainetta.Ruokasooda ja leivinjauhe ovat sellaisia, ja minun vatsalleni se E-kooditon hiiva on sopimatonta.



Silti minäkin välttelen lisäaineita niin paljon kuin suinkin mahdollista. Minun terveydelleni ei tee mitään hyvää E621 enkä pidä sellaisten ruokien mausta ja rakenteesta, joissa on jotain E250-ainetta.

Tarkka lisäaineiden suhteen, niin kannattaisi opiskella myös tarkemmin mitä ne lisäaineet ovat ja miten ne vaikuttavat. Osa e-koodeista on täysin harmittomia, ja jotkut valmistajat ovat alkaneet kirjoittaa lisäaineet ihan niiden omilla nimillä tuoteselostukseen, jotta ihmiset eivät pelkäisi niitä kun ne on e-koodeina. Minusta on hyvä jos vanhemmat hieman panostaa lastensa ruoan terveellisyyteen, tietenkin oma ruokansa myös. Ei lisäaineita kannata pelätä, mutta hyvä olisi että ainakin arkisin ravinto olisi terveellistä. Joskus voi vähän relata ja syödä vaikka niitä hui, niin pelottavia eineksiä, jos pääsääntöisesti syödään terveellisesti.

katsoin ohjelman aiheesta ja ihmiskehossa itsessään esiintyy jo 82 eri e-koodia.

eli ei ne kaikki ole haitallisia, osa on ihan luonnollisia aineita.

toki voi omaa harkintaa käyttää ruokia lapsille ostettaessa, niin kuin kaikessa muussaki.

kyllä meidän on yhä etenevässä määrin mietittävä, millaisia ratkaisuja ruokamme suhteen teemme. Tarjolla kun on lähes "synteettisiä" elintarvikkeita ja toisaalta sitten ihan luomua. Pakkaus on ainoa tapa selvittää, mitä tuote sisältää, koska ainakin kotimaisten tuotteiden osalta pakkaus sisältää ihan faktoja (uskokaa tai älkää, niin ulkomaisten tuotteiden osalta aina ei niin ole - mitä kauempaa tullut tuote, sen suurempi riski että merkinnöissä on virhe, vuosien kokemuksella sanon tämän!).



E-koodeja eli lisäaineita on tosiaan moneen lähtöön ja yksi on haitallisempi kuin toinen. Atsovärit oli pitkään kielletty, mutta nykyäänhään niitä löytyy joistakin elintarvikkeista, jopa makeisista (samoja atsovärejä käytetään kankaiden värjäämiseen....). Niitä kannattaa ehdottomasti välttää, ja pakkauksessa on oltava varoitus kyseisiin väreihin liittyen (huom irtokarkit - missä varoitukset??).



Lisäaineillahan paljolti pyritään huijaamaan kuluttajaa (esim. värit) tai lisäämään tuotteen hyllyikää, jotta kauppa saa paremmat voitot. Valmistaja tietenkin väittää, että esimerkiksi säilöntäaineilla lisätään tuotteen turvallisuutta - noh, totta toinen puoli ja jotkut säilöntäaineethan ovat "luonnontuoteita", mutta miettikääpä niiden määriä; jos vaikkapa pihlajanmarjassa on sorbiinihappoa 2 % (hatusta vedetty tieto), niin voiko olla terveydelle eduksi että sitä samaa sorbiinihappoa saa vaikkapa säilykkeestä jossa sitä on 5 % kun miettii pihlajanmarjan ja vaikkapa vihannessäilykkeen käyttömääriä?



Omien aivojen käyttö ei ole edelleenkään kielletty, ja mielestäni meidän äitien on todellakin mietittävä millaisia ratkaisuja teemme lastemme puolesta. Jotkut kemikaalit kertyvät väistämättä elimistöön, joskaan lisäaineet eivät ehkä ole tässä mielessä se suurin uhka, mutta joka tapauksessa ne osaltaan lisäävät itse kunkin saamaa kemikaalikuormaa.



Nyrkkisääntönä pidän itse tätä: Mitä pidemmälle prosessoitu elintarvike ja mitä kauempaa se tulee, sitä harvemmin sitä kannattaa omaan ruokavalioonsa sisällyttää.

siis vain könttänä, ilman, että tietää, mitkä niistä ovat terveellisiä ja tarpeellisia, ja mitkä taas sellaisia, joiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Suurin osa E-koodillisista lisäaineista tosiaan kun ovat hyviä ja terveellisiä luonnon aineita, kuten vaikkapa joku betakaroteeni. Sen välttely ja lapsen kiusaaminen tämän välttelyn takia on todella hölmöä, koska aine on erittäin terveellinen.



Mutta sitten on lisäaineita, joiden saantia kannattaakin rajata, kuten vaikkapa jotkut nitriitit.



Niin että hanki tietoa, ja ota selvää, äläkä tuijota sitä E-kirjainta, vaan sitä numeroa. Vältä haitallisia aineita, äläkä terveellisiä aineita vain siksi, että ne on luetteloitu ja tutkittu.

No meillä lapset saavat pillimehun ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin, joten en ole nähnyt mitään syytä silloin valikoida laatuja.



Ja mielestäni olet ap jo liian hysteerinen, jos ainutkertainen 2 dl juoma saa sinut tolaltasi.



On hyvä katsoa mitä lapsille antaa jokapäiväisenä ruokana, mutta joku raja.