Europarlamentaarikko: "Kataisen hallituksen kielipolitiikka huolestuttavaa"

"Jo Kataisen hallituksen aloittaessa oli arvattavissa, että hallituskaudesta tulee kielipolitiikan kannalta synkkä. Viime päivinä käyty kiivas keskustelu Dragsvikin kohtalosta – jossa edes hallituspuolueet itse eivät ole olleet yksimielisiä esittämistään tekosyistä – on vasta esimakua tulevasta. Kielipolitiikka tulee Kataisen aikana jyräämään puolustuspolitiikan lisäksi paljon muutakin.



Valtioneuvoston kanslia asetti viime vuoden lopulla kansalliskielistrategia -hanketyöryhmän, joka istuu tämän vuoden loppuun. Sen virallisena tarkoituksena on laatia pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, kehittämiseksi sekä konkretisoida sen pohjalta toimet kuluvalle hallituskaudelle.



Työryhmä ei kuitenkaan aloita hanketta tyhjältä pöydältä. Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa todetaan, että kielellisten oikeuksien toteutumista kehitetään aiemmin istuneen Ahtisaaren työryhmän esityksiä hyväksi käyttäen. Tämän vaatimattomasti “johtoryhmäksi” kutsutun työryhmän asetti keväällä 2010 Svenska Finlands folkting laatimaan toimintaohjelman, jossa on konkreettisia ehdotuksia sen takaamiseksi, että Suomessa säilyy kaksi elävää kansalliskieltä.



Käytännössä esitys kuitenkin sisältää ehdotuksia vain ruotsin kielen aseman edistämiseksi, vaikka olisi erittäin tärkeää ryhtyä pohtimaan myös suomen kielen asemaa globalisaation ja englannin kielen ylivallan paineessa. Ahtisaaren raportti ei tietenkään mitenkään huomioi kansalaismielipidettä, joka useiden gallupien mukaan toivoo kielivapauden toteuttamisesta. Päinvastoin siinä ehdotetaan pakkoruotsin aikaistamista ja mm. ruotsin kielen asemaa valvovan kieliministerin nimittämistä ja kielioikeusasiamiehen viran luomista.



On erittäin erikoislaatuista ja syvästi epädemokraattista ottaa yhden lobbausjärjestön tavoiteluettelo pohjaksi valtiolliselle kielistrategialle. Tämä vahvistaa entisestään käsitystä, että kielipolitiikassa Suomi toimii edelleen kuin pahimmanlaatuinen harvainvaltainen banaanivaltio. Kannattaa niin ikään kiinnittää huomiota kansalliskielistrategiahankkeen jäsenten taustoihin ja sidonnaisuuksiin, jotka osoittavat varsin selvästi millä perustein kokoonpano on valikoitu (luettelo jäsenistä liitetty kommentteihin).



Hallitus on kuitenkin käynnistänyt myös toisen hankkeen, jolla voi olla vielä suurempia kielipoliittisia seurauksia: kuntauudistuksen. Jos Suomen kunnat vähennetään alle sataan, muuttaa tämä myös kuntien kielikarttaa valtavasti, sillä Suomessa on yhä voimassa järjetön kielilaki, jonka mukaan 3000 ruotsinkielistä muuttaa minkä tahansa kunnan (vaikka Helsingin kokoisen) virallisesti kaksikieliseksi.



Selvitämme parhaillaan Suomalaisuuden Liitossa kuntauudistuksen kielellisiä vaikutuksia eri puolilla maata. Näillä näkymin ainakin kymmenisen Turun ympäryskuntaa ja jopa koko Kotkan seutu olisivat muuttumassa virallisesti kaksikielisiksi kaikkine vaivoineen ja kustannuksineen ilman, että muutokselle on mitään tarvepohjaista perustetta. Kotkan seudun ruotsalaistamispäätös vaatisi jo jonkinlaisia lakimuutoksia, koska ruotsinkielisiä on seudulla vain 1,3 % eikä lukumääräisestikään likimainkaan nykylain vaatimaa kolmea tuhatta.



On tietysti täysin nurinkurista, jos säästöillä perusteltu kuntauudistus alkaa aiheuttaa vain lisäkustannuksia, mutta tämä tuskin nousee uudistusten esteeksi, sillä Suomessa ei ole tapana edes arvioida, mitä ruotsin kielen aseman edistäminen maksaa. Myös Ahtisaaren työryhmän ehdotuksista suurin osa vaatisi menonlisäyksiä.



Paavo Lipponen sai vuonna 2007 RKP:n jakaman pronssisen Freudenthal-mitalin ajettuaan läpi RKP:n saneleman kielilain ilman kustannusarviota (Freudenthal oli kiihkeä svekomaani, suomalaisuuden halveksija ja nykytermein rasisti ja vihapuhuja). Pakkoruotsin poliittisilla lehmänkaupoilla luonut Johannes Virolainen sai jo 1984 oman pronssimitalinsa. Katainen saattaa vielä ylittää edeltäjiensä saavutukset ja saada rintaansa jopa hopeisen Freudenthalin “kunnia”merkin."





http://www.sampoterho.net/?p=1768