Sairaseläkkeeltä halajavat eniten pois ne, keillä ei ole toivoakaan paranemisesta.
Nämä ns. toivottomat tapaukset tuhraavat eläkkeensä alkuvuodet taistelemalla sitä tosiasiaa vastaan, ettei heidän sairauksiaan pystytä parantamaan ja vaikka itse kuinka itselleen valehtelisi ei näistä toivottomista tapauksista enää työelämään ole eikä edes opiskelemaan.
Ne, keille eläkkeen lepäämään laittaminen on oikeasti mahdollista, eivät tuhlaa aikaansa vakuuttelemalla muille että "en ole eläkkeellä sille jäädäkseni", "pyrin siihen että pääsen pois eläkkeeltä".
Kommentit (14)
Itse olen kai kuvaamasi toivoton tapaus. Jos en kävisi töissä, siitä alkaisi fyysinen ja psyykkinen alamäki. Taloudelliset vaikeudet, tylsistyminen, pasiivisuus jne. En ole edes lähellä virallista eläkeikää, siihen aikaa vielä 30v.
Teen kaikkeni että en joudu takaisin eläkkeelle.
Itse olen kai kuvaamasi toivoton tapaus. Jos en kävisi töissä, siitä alkaisi fyysinen ja psyykkinen alamäki. Taloudelliset vaikeudet, tylsistyminen, pasiivisuus jne. En ole edes lähellä virallista eläkeikää, siihen aikaa vielä 30v. Teen kaikkeni että en joudu takaisin eläkkeelle.
Olet juuri se toinen äärilaita, joka tungetaan eläkkeelle, vaikka on työkykyinen.
Ne toivottomat tapaukset vinkuvat pois eläkkeeltä vaikkeivat päivääkään töitä kykene tekemään ilman sairaslomia.
Kerro toki lisää näistä toivottomista tapauksista!
mt-sellaisia kuin karkkeja, mitään eivät saa koskaan valmiiksi, paljon aloittavat, mutta aikeeksi jää.
Ei niistä enää ole työelämään, sitähän varten ovat työkyvyttömyyseläkeläisiä.
Harrastelemaan ja johonkin kevyeen vapaaehtoispuuhasteluun saattavat ajoittain kyetä, mutta stressinsietokyky on olematon ja ennenkaikkea kyky tehdä asioita pitkäjänteisesti ja VALMIIKSI puuttuu.
Ja raukat vielä kuvittelevat, että joku työllistäisi puolikuntoisen, hah, työllistyvät kyllä jos alkavat yrittäjiksi, mutta se ei vielä tarkoita sitä että tulisivat taloudellisesti toimeen ilman yhteiskunnan tukea.
Et taida itsekään kovin terve olla. Provoilijaksikin melkoisen paljon vihaa sisältää kirjoituksesi. Elä ja anna toisten elää, luuseri.
Jos ajattelee vaikka kaikkia menestyneitä urheilijoita, jotka ovat sitten uransa päätöksen jälkeen yrittäneet normaalia elämää. Niin eivät ole onnistuneet. Osa on jopa kuollut ongelmiinsa.
Sellaisille pitäisi kertoa suoraan ja lääkäreiden pitäisi pistää heti eläkkeet päälle niin loppuisi se turha toive paremmasta elämästä. Moni pettyy pahasti, kun elää siinä harhassaan että kyllä tästä vielä noustaan. Lääkäreiltä odottaisi nyt hieman enemmän vastuuta. Muuten läheiset menettävät jälleen yhden ihan rakastettavan ihmisen, josta voisi olla edes jotain pientä hyötyä edes lapsilleen.
En ymmärrä tota näkemystä, että eläkkeeltä halajaisi pois vaan ne, jotka ei onnistuisi töihin palaamaan. Siis kun minä aina halajin pois eläkkeeltä ja nyt olen töissä niin en siis sinun mukaasi tule onnistumaan? Ja siitä puolikuntoisen työllistämisestä niin työhaastattelussa tietääkseni ei saa sairauksista kysyä. Työhalut eläkkeeltä palanneella on ihan toista luokkaa kuin muilla, jotka eivät tiedä, miten kurjaa on olla ilman töitä.
Se vaan jää siihen haluamisen asteelle, vaahtoovat eläkkeeltä pois pääsevänsä ja vielä töihin palaavansa, mutteivat siihen oikeasti kykene.
Niiden keillä työkykyä vielä oikeasti on, ei tarvitse asiasta tehdä numeroa.
Ja nämä eläkkeeltä poislähtijät haluavat vain yleistä hyväksyntää eläkkeellä oloonsa, kun toitottavat joka välissä eläkkeen olevan vaan väliaikaista.
täysin subjektiivista ja arvovirittäytynyttä, kenties jopa oman ylemmyyden korostamisen hengessä kirjoitettua soopaa, ja en ole eläkkeellä
kun itse pääsisinkin sairauseläkkeelle! Eipä vain taida olla toivoakaan, kiitos kelan... Eli nyt aivan käytännön pakosta "valehtelen" itselleni pystyväni suoriutumaan työtehtävistäni.
vastoh tahtoaa laitetut tuhlaavat omaa ja muiden aikaa selittelemällä kuinka aikovat "parantua" päästä pois eläkkeeltä.
Turhaa, aivan turhaa. Vaikka eläkkeeltä pois pääsisivät, ovat niin hulluja ja omituisia ettei kukaan näitä työllistä kuin johonni vammaisten ja vajaakuntoisten pajalle rintanappeja tekemään ja heijastimia pussittamaan.
valehtelevat eniten itselleen, kun vakuuttelevat että eivät ole eläkkeellä vielä pysyvästi.
Näistä toivottomista tapauksista näkee jo päällepäin ettei niistä enää mihinkään ole eikä ole koskaan ollutkaan, suotta tuhlaavat aikaansa muiden vakuutteiluihin, kun eivät muut usko kumminkaan.
Oletko itse tällainen tapaus vai mistä moinen katkeruus? E heru ymmärrystä sinulle.
Minulla on useita persoonallisuushäiriöitä, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottinen masennus. Minä ihmettelen, että keva luulee minun parantuvan vuoden 2013 loppuun mennessä jolloin eläkkeeni loppuu. Onhan persoonallisuushäiriöt ikuisia niin kuin kaksisuuntainenkin.
Jotain on kuitenkin yritettävä. Kun en ole psykoottisessa tilassa pystyn tekemään töitä ja opiskelemaan ja tulen toimeen ilman ulkopuolista apua. Kun kohtaus on päällä niin tarvitsen jonkun vahtimaan 24/7 tai menen osastolle.Tavoitteita elämässä pitää olla, se on inhimillistä. Jopa sairas tarvitsee niitä.