Lue keskustelun säännöt.
Oletko päässyt eroon sokeririippuvuudesta?
22.02.2012 |
Miten? Voisin syödä karkkia ja leivonnaisia vaikka joka päivä ja joku yksi pulla ei silloin riitä, vaan niitä pitää saada monta. Miten tästä pääsisi parhaiten eroon? Kun itsehillintä meinaa pettää useamman kerran viikossa..
Kommentit (15)
pullia ja karkkeja? Helpointa on sitten vaan pidättäytyä ostamasta niitä, hyvää se tekee muillekin perheenjäsenille!
Kotona on niin vaikea kieltäytyä, mutta kauppaan kun menee vatsa täynnä ja visusti ostamattajättämispäätöksestä kiinni pitäen, niin on sitten helpompi sinnitelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeri pitää vaan korvata jollain muulla energianlähteellä. Itse jätin kerralla sokerit pois ja samalla myös nopeat hiilihydraatit (perunat ja viljat) Paitsi täysjyväruista söin vähän.
Lisäsin rasvan ja protskun määrää.
Ekat päivät meni kuin sumussa, oli ihan epätodellinen suriseva olo. Sitten alkoi päivät sujua ja olinkin ihmeen pirteä, ei tullut niitä iltapäivän voimakkaita väsymyskohtauksia, kun verensokerit seilaa eestaas, iltaisin sain unta paremmin ja aamuisin oli selvästi hyvin nukuttu fiilis :)
Idea on juuri siinä, että kun syöt makeaa, verensokerit nousee ja laskee voimakkaasti, sitten pitää taas saada makeaa että pysyy vauhdissa. Mutta kun syö niin että sokrut on kokoajan tasaiset, ei tule niitä pahoja mielitekojakaan.
Tietysti kakut ja leivokset maistuisivat edelleen, mutta kyllä se maistaminen riittää. Ikuiseen karkkilakkoon ryhtymisen jälkeen ei ole mitään pakko-pakko syödä/ahmia juttuja tullut vastaan.
Ihan kylmästi kerrasta poikki ja siinä se. Kyllähän se kiukuttaa välillä (3vuotta lakkoa takana) ja harmittaa jos näkee jotain karkkiunia mutta paras tsemppi on se, kun tiedän että näin näytän lapselle hyvää esimerkkiä terveistä elämäntavoista ja laihduin heti ekana lakkovuonna 20kg.
laittamalla ruokavalioni kuntoon.
Eli, syön riittävästi kasviksia ja hedemiä, joka aterialla iso kasa ja välipaloinakin saatan popsia porkkanaa, ajatuksena et syön ENSIN tätä ennenkuin otan sen pullan. Sitten kun ole ENSIN syönyt sen kasvispitoisen monipuolisen aterian niin kas, eipä teekään mieli pullaa.
Aluksi pitää kyllä ehkä tehdä ensin se totaalisokerilakko (ja ehkä vehnäjauho- myös, koska vehnätuotteet aiheuttavat samanlaisen sokeriherkkuhimon kuin itse sokeri) mutta siis, ei tarvi karpata.
Kun karppaa, pysyy sokerihimotkin poissa ja elämä on helppoa. Mutta annas olla vaan kun on jotkut juhlat ja tulee syötyä vaikka pala kakkua, niin taas mennään. Kun antaa sen pikkusormen...
Mutta siis poistunut ei riippuvuus kokonaan ole, mutta karppaamalla pystyy aika hyvin pitämään sen aisoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lopetin uskomasta että se on joku "riippuvuus" jonka kanssa on melkein mahdoton taistella. Päätin, että MINÄ itse hallitsen myös sokerin syömistäni, tietoisesti. Ja niin aloin syödä herkkuja vain pari-kolme kertaa viikossa kohtuumääriä enkä enää antanut muulloin mieliteoille periksi.
eli monen, monen yrityksen jälkeen kokeilin josko totaalilakko sokereihin, hiilareihin auttaisi ja se sysäsi hyvin alkuun. 5 ekaa päivää oli ihan kauheita, jos kaapissa olisi ollut sokeria, olisin voinut syödä sitä pelkästään. Proteiinia, hedelmiä, kasviksia sekä nälän tunteen opettelua ja kestämistä. Olin vuosia syönyt silloin, kun jotain teki mieli, en silloin kun oli oikeasti nälkä.
Sitten siitä pikkuhiljaa mukaan täysjyvätuotteita ja nyt 8kk jälkeen olen siinä pisteessä, että minä itse määrään mitä syön. Myös laihtuminen on vaikuttanut tähän kovasti, haluan pitää kiinni tästä kropasta ja itsetunnosta. Mutta esim. juuri eilen söin laskiaispullan ja yksi riitti ja oli jopa melkein liikaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös sokeririippuvuus, aika paha sellainen. Joka päivä on saatava jotain makeaa. Usein se on pullaa, ja sen lisäksi vielä myöhemmin karkkia tms. Joka kerta ajattelin, että huomenna en enää syö. Jos yritän olla syömättä, olen jotenkin apaattinen, väsynyt ja päätäkin särkee. Tunnen olevani jotenkin säälittävä tämän ongelmani kanssa, kun en vaan saa itseäni niskasta kiinni!
Tsempattaisko toisiamme pääsemään eroon tästä riippuvuudesta?
Nimim. söin juuri ison pussin irtokarkkeja...
Minulla on myös sokeririippuvuus, aika paha sellainen. Joka päivä on saatava jotain makeaa. Usein se on pullaa, ja sen lisäksi vielä myöhemmin karkkia tms. Joka kerta ajattelin, että huomenna en enää syö. Jos yritän olla syömättä, olen jotenkin apaattinen, väsynyt ja päätäkin särkee. Tunnen olevani jotenkin säälittävä tämän ongelmani kanssa, kun en vaan saa itseäni niskasta kiinni!
Tsempattaisko toisiamme pääsemään eroon tästä riippuvuudesta?
Nimim. söin juuri ison pussin irtokarkkeja...
Että kerron kuinka paha olo minulla oli jatkuvasti kun söin karkkia. Olo oli karmea ilman ja karkin syömisen jälkeen. Päänsärkyä, huimausta, väsymystä, itkuisuutta.
Sain lapsen ja mietin haluanko olla täällä hänen kanssaan vai lihoa, lihoa ja lihoa lisää ja sairastua diabetekseen. Haluanko lapselleni samaa vai terveen elämän.
Valitsin lapseni karkin sijaan ja terveen elämän molemmille.
En aijo koskaan palata karkinsyömiseen, ellen sitten vanhainkodissa sorru joulukonvehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella paha sokeririippuvainen ja nyt olen päättänyt päästä riippuvuudestani kokonaan. Tänään on ensimmäinen päivä ilman sokeria ja hyvin menee!!
Mietin eilen juuri samaa, että miksi en kestäisi muutaman päivän vieroitusoireita sen sijaan että voisin aina huonosti. Riippuvuuteni on todella paha johon liittyy masennusta, lihomista, mielialanvaihteluja, ihottumaa jne..eli todella itsetuhoinen meno täällä ollut!
osa 763. =D Ei vaan, tämän ketjun innoittamana aion tänään aloittaa sokerittoman elämän. Tai no, en ryhdy totaalikieltäytyäksi, tiedän ettei se sovi minulle vaan tulen vaan entistä pahemmin riippuvaiseksi. Sallin itselleni herkkuja silloin tällöin, mutta päivittäinen mussutus on lopetettava!!! Tsemppiä teille muillekin!
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerista tulee sellainen pölly, että henkisen työn tekeminen on paljon helpompaa. Jotain on pakko vetää, että jaksaa. Ehkä sitten joskus, kun ei enää tarvitse hermoilla työn takia niin kuin nyt, niin yritä totaalilakkoa... :(
vaikeaa oli, mutta onnistuin. Suurin apu oli mies, joka ei päästänyt yksin kauppaan. Karkkihyllyllä alkuun aina muistutteli, etten tarvitse karkkia. Alkuun pienempiä määriä ja hiljalleen nekin jäi. Täyslakolla tuskin onnistuu. Ja kun tekee mieli pullaa/keksiä niin lähellä pitää olla jotain muuta nopeaa ja helppoa, esim. hedelmiä.
Juhlissa tms. en edelleenkään voi ottaa karkkeja, jos tarjotaan, koska silloin mennään taas. Pullasta/kakusta ei itselleni tule samanlaista oloa kuin karkista, joten niitä uskallan vähän ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelmani ovat ruokatunnit töissä. Käyn "ulkoa" hakemassa lounaani, ja samalla tulee aina ostettua karkkia. Vielä kun nälkäisenä menen, niin houkutus on liian suuri. Olenkin ajatellut, että jos ostaisin tänne varalle esim. omenan, jonka syön ennen lounastuntia, enkä menisi tyhjällä vatsalla lounasta hakemaan. Ei kukaan tiedä miten paljon herkkuja syönkään.
Tänään on siis ensimmäinen päivä piiiiiitkään aikaan jolloin en ostanut karkkia lounaan jälkkäriksi. Viikonloppuisin tulee herkuteltua vähemmän, koska en halua, että mies ja varsinkaan lapset näkevät, tai siis lapset tietysti haluaisivat myös.
11 (päänsärkyisenä)
ollaan kaikki pullukoita pullan mussuttajia :D