voiko oppia laulamaan?

se mahdollista, jos nyt minkäänlaisia taipumuksia on, esim. jonkun asteinen rytmitaju



rytmitajua on vaikea oppia, mutta harmonian ymmärtämisen ja harjoittelun kautta uskoisin, että melodian paremmin kohdilleen laulamisen taidon paraneminen voisi olla mahdollista



tulipa monimutkainen lause :D



t. muusikko

Mielenkiintoinen juttu. Itsehän en osaa laulaa (tämän on ala-asteen musiikinopettaja hyvin visusti iskostanut päähäni...) enkä laula edes veitsi kurkulla (no ei ole testattu). Mietin kuitenkin joskus, että MIKSI olen niin huono. Puheääneni on kaiketi ihan normaali, vaikka se nauhotettuna kuunneltuna kuulostaakin omiin korviin karmealta, mutta niin kai suurimmalla osalla. Miksei sitä siis voisi rallatella tiettyjen korkeuksien ja sävelten tahtiin ihan sujuvastikin, opetuksen myötä.

Mä pysyn kyllä melodiassa mutta äänialani on järkyttävän kapea, olen naispuolinen viskibasso joka pystyn mörisemään vain hyvin kapealla äänialalla. Pystyisiköhän sitä jotenkin oppimaan laulamaan naiselle normaalilla äänenkorkeudella. Mun puheäänikin on kyllä hyvin matala.

on jokunen vuosi sitten tehty oikein väitöskirjakin, ja sen mukaan kaikilla on mahdollisuus oppia laulamaan. Tuota tutkimusta esiteltiin Hesarissa.

olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on täysi oikeus rallatella ja nakutella ihan omalla tyylillä ja taidolla



vähän sama juttu kuin suomalaisen kauhea kynnys puhua englantia, ettei vain mene väärin



ala-asteen musiikinopettajalle kaikki kunnia, mutta olen törmännyt urallani aika moneen musiikinopettajaan, jolla on itselläänkin ns. jakopääketju melkoisen solmussa, joten en olisi nyt ihan takuuvarma hänen diagnoosistaan :)



t. se muusikko

Mä pysyn kyllä melodiassa mutta äänialani on järkyttävän kapea, olen naispuolinen viskibasso joka pystyn mörisemään vain hyvin kapealla äänialalla. Pystyisiköhän sitä jotenkin oppimaan laulamaan naiselle normaalilla äänenkorkeudella. Mun puheäänikin on kyllä hyvin matala.

ääniala melkein aina laajenee kun sitä vain käyttää, mutta miksi kaiken nyt aina pitää olla niin riivatun normaalia... :)

t. muusikko

olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on täysi oikeus rallatella ja nakutella ihan omalla tyylillä ja taidolla vähän sama juttu kuin suomalaisen kauhea kynnys puhua englantia, ettei vain mene väärin ala-asteen musiikinopettajalle kaikki kunnia, mutta olen törmännyt urallani aika moneen musiikinopettajaan, jolla on itselläänkin ns. jakopääketju melkoisen solmussa, joten en olisi nyt ihan takuuvarma hänen diagnoosistaan :) t. se muusikko

IN - YOUR - FACE, musiikinopettaja!! =p

Oikeesti, kyllä pitäis aikuisen ihmisen tajuta olla musertamatta ihmisen into laulamiseen koko loppuiäkseen, kun toistuvasti läpi ala-asteen kuuli aina laulukokeen jälkeen, että "olet huono, saat vitosen". Kyynel.

se on jotenkin niin henkilökohtainen asia tuo omalla äänellä laulaminen monelle, ettei siinä tarvi montaa musertavaa sanaa kuulla, kun jo on lauluinto poissa



ja sepä siinä onkin, kun sitä ei kuule aikuisiässä vaan koulussa, lapsena ja nuorena



t. muusikko

olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on täysi oikeus rallatella ja nakutella ihan omalla tyylillä ja taidolla

minua on siunattu tosi kivalla yhdistelmällä: kuulen kun lauletaan väärin (en tietenkään pikkutarkasti, en ymmärrä asteikoista ja nuoteista sinänsä mitään, en kyllä ole koskaan yrittänytkään). Mutta jos vähänkin reilummin veisaa nuotin vierestä, kuulen sen ja korviin sattuu. En pysty kattomaan jotain idolseja sun muita irvistelemättä. Ja kuitenkin myös itse kuulostan hirveältä. Eli jotenkin jännästi tiedän miltä pitäisi kuulostaa, mutten vain saa niitä oikeita nuotteja millään ulos suustani.

Toki PITÄISI ajatella niin, että variskin laulaa äänellään ja kaikkien kuuluu saada laulaa... mutta silti sitä salaa toivoisi, että laulutaidottomat jättäisivät tuon harrastamisen suurimmaksi osaksi kodin seinien sisäpuolelle. Olen hirveä ihminen varmaankin sitten. :) No juu en sentään kenellekään mene asiasta kommentoimaan tietenkään.

Olen itse opiskellut laulua aika pitkkään, ryhmässä ja yksin. Olen seurannut hyvin monien ihmisten kehittymistä laulajina. Lähtökohdat ovat kaikilla erilaiset, kehitys on toisilla hitaampaa kuin toisilla, mutta jokainen oppii.



Tärkeintä on laulaa omalla äänellään ja kehittää sitä omaan suuntaansa, oppia hengitys ja laulaa ääneen. Ääniala kyllä laajenee, mutta altosta ei saa sopraanoa tai päinvastoin.

muakin häiritsee se siinä kohdassa, kun sillä lauluäänellä tavoitellaan kilpailussa pärjäämistä ja rahan tienaamista, häiritsee ja pahasti



mutta eri asia sitten jos joku laulaa muuten vaan, siinä kohtaa olen hyvin armelias virheille ja epäpuhtauksille



yhdenlaista musikaalisuutta on sekin, että tiedostaa koska itse laulaa väärin, sitten jos ei sitä yhtään kuule ja kuvittelee kuulostavansa hyvältä, sitten on tilanne vähän kehnommin, varsinkin kun ängetään idolsiin kokeilemaan...



ja virheitä voi tulla sille hyvällekin laulajalle, jos esim. kuuntelu on pielessä tai joku taustalla on virittänyt kitaransa viimeksi keväällä -85...



t. muusikko

joilla ei ole lainkaan rytmitajua tai kykyä tunnistaa sävelkorkeuksia. Mutta se on harvinaista. Suurin osa pystyy oppimaan, mutta todella tarkaksi (vire, rytmi) tai hyvä-äänikseksi pitää olla myös luontaista taipumusta. Siihen väliin mahtuu kyllä kuoroharrastajia ja muskaritätejä.



Aika hyvä testi "vireherkkyydelle" on se, kuuleeko itse, jos laulaa väärin. Tai sen, laulavatko muut oikein. Jos kuulee, on hyvä pohja lähteä harjoittelemaan tarkkuutta.