Erityislasten vanhemmat!

asioihin ennen tutkimuksiin menoa.



Henkilökunta otti ihan asiallisesti puheet lapsen ongelmista päiväkodissa. Otin heti yhteyttä asiantuntijatahoon ja pääsimme tutkimuksiin.

Päiväkodissa on alusta alkaen suhtauduttu ongelmiin hyvin. Siellä tullaan vastaan mahdollisuuksien mukaan.



On toki kokemusta huonostikin suhtautuneesta päiväkodista, jossa asenne oli syyttävä ja uhkaileva. Onneksi lapsi pääsi nykyiseen päiväkotiin!

kyllä vanhemmat tietää



pk totesi asian, kun lapsi oli jo 3 v



olimme jo aloittaneet omatoimisesti kuntoutuksen

Huomasin siis jo paljon aikasemmin, muttei kukaan sitä aiemmin halunnut siihen kiinnittää huomiota. Oli normaalia villimpikin luultavasti kun ei oikein ymmärtänyt mitä puhuttiin, niin se "hermostutti"

saada asiat paranemaan ja lapsen "kuntoon" On jo suht normaalien kirjoissa jo, mutta ei mulla mitään "puolustelua" tms oo ollu ikinä. oon ottanu asiat niinkuin ne on. t 4 tai 5

miten vanhemmat pystyy ottamaan vastaan sen tiedon, että lapseni ei olekaan ns. normaali? Pyrkiikö sitä luontaisesti selittelemään kaikella muulla (esim. tarkkaamattomuutta: äitikin oli lapsena sellainen ja hyvin on aikuisena pärjännyt)?



Ja minä olen siellä päiväkodin puolelta katsomassa näitä asioita...

t. nro 4

kyllähän nyt sellaisten lasten erityisyys aika varhain huomataan joilla on esim. halkio (kuten omallani), liikuntavamma, sairaus... Eli jos ap sanoo "erityislapsi" mutta tarkoittaa "kehityshäiriöinen" tai "kehitykseltään viivästynyt", niin sanokoon sitten mitä ajattelee. Kumpikaan noista ylläolevistakaan ei ole mikään kirosana.

ole aina helppoa, edes psykologeille ilman testejä. Erityislapsi on yleisnimi kaikille sellaisille lapsille, jotka jollain tavoin poikkeavat ns. normaalista.



Todellakaan en tarkoittanut fyysisesti ulospäin näkyvää vammaa. Vaan juuri sitä, että jotain tuntuu olevan vialla, mutta vielä ei osaa eikä ole valtuuksiakaan diagnoosia tehdä.



Ja miten vanhemmat tällaisiin ensimmäisiin havaintoihin suhtautuvat, siitä haluan enemmän tietää..



Herneen nokkaansa vetävät, älkää vaivautuko!

aika monet erityislapset tulevat pärjäämään aikuisena ihan hyvin. Vaikka nyt olisikin kehitysviiästymää tai tarkkaamattomuutta tai autismin kirjon ongelmia. Ja aika monella äidillä tai isällä OLI aikanaan samoja ongelmia, niitä vain ei silloin diagnosoitu. Mutta meidän kanssa tultiin toimeen koulussa ja hoidossa, kun oli pakko ja me opimme pärjäämään - kuten meidän lapsemmeki vielä oppivat.