Mies tuli kotiin ja ilmoitti haluavansa avioehdon.

Mulla tulee aina näistä ekana mieleen, että mies suunnittelee eroa ja turvata omansa. Itse EN suostuisi enää häiden jälkeen yhtäkkiä sitä kirjoittamaan.

suunnittelee

Jos vaikka kysyisit siltä mieheltä että "miksi" ?



Kummalla teistä on enemmän varallisuutta ?



Jos vaikka mies on voittanut arvalla ison summan tai tajunnut perivänsä tai saavansa muuten ison summan rahaa. Tai sitten se on kuullut että joku toinen mies menetti paljon rahaa kun ei ollut avioehtoa ja rupes siksi panikoimaan asiaa.

Tunnen parikin paria, joissa toinen osapuoli on "kiristänyt" toista tekemään avioehdon vasta joitain vuosia häiden jälkeen. Molemmissa avioehdon vaatija on hakenut eroa vuoden parin sisällä.

Meillä oli se jo häiden jälkeen tehtynä, muttei saatu aikaiseksi rekisteröityä. Lopulta hoidin asian, sillä mulle oli tulossa perintö ja halusin sen turvata. Ja hyvä niin, just olen eroamassa...



En kyllä ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole avioehtoa. Fiksuilla on.

omaisuutta toiselta, jos esim. vaimo on pääasiassa hoitanut lapset ja talouden, kun miehellä on ollut aikaa tienata. Nykyään nainen voi saada hyvitystä ehdosta huolimatta, eikä jää ihan tyhjän päälle. Siksi myös vastuut kannattaa jakaa liiton aikana. Vaikka olisi mitä kuitteja asumiskuluista, ei se tarkoita että omistaa talon, vaikka toinen ei olisi sijoittanut siihen mitään käyttäessään rahaa sen sijaan esim. ruokaan ja vaatteisiin.

Omaisuutta oli avioliiton alkaessa suurinpiirtein saman verran. Perinnöt on meidän molempien isovanhemmat ja vanhemmat suojanneet testamenteilla niin, ettei niihin ole puolisoilla avio-oikeutta. Eli ne jäävät eron sattuessa osituksen ulkopuolelle.

Sanopa sitten fiksuna, että mitä tilannetta varten minä tarvitsisin avioehdon?

Meillä oli se jo häiden jälkeen tehtynä, muttei saatu aikaiseksi rekisteröityä. Lopulta hoidin asian, sillä mulle oli tulossa perintö ja halusin sen turvata. Ja hyvä niin, just olen eroamassa...

En kyllä ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole avioehtoa. Fiksuilla on.

mutta tuntuu vähän siltä, että avioeroa valmistelis.

omaisuutta toiselta, jos esim. vaimo on pääasiassa hoitanut lapset ja talouden, kun miehellä on ollut aikaa tienata. Nykyään nainen voi saada hyvitystä ehdosta huolimatta, eikä jää ihan tyhjän päälle. Siksi myös vastuut kannattaa jakaa liiton aikana. Vaikka olisi mitä kuitteja asumiskuluista, ei se tarkoita että omistaa talon, vaikka toinen ei olisi sijoittanut siihen mitään käyttäessään rahaa sen sijaan esim. ruokaan ja vaatteisiin.

ja korvaus on muutamia tuhansia euroja, ei siis suinkaan puolta omaisuudesta.

Ja kannattaa muistaa, että jos puolison omaisuus on testamentilla suojattu, ei siitä saa euroakaan.

miksi mies tahtoo ehdon. Mutta sitten epäilemättä suostuihin siihen, oli syy mikä hyvänsä.



Meillä tosin tilanne on se, että olemme ostaneet ja omistamme kaiken omaisuutemme tasan 50/50, eli ehdolla ei sinällään olisi mitään merkitystä. Mutta muutenkin jos ero tulisi, niin enpä kyllä haluaisi mitään häneltä, joten jälleen mikään sopimus ei muuttaisi asiaa.



Nyttemmin olen sitä mieltä, että meidänkin olisi pitänyt avioehto tehdä kaiken varalta, mutta koska sitä ei tullut aikanaan tehtyä, niin mies ei tahdo nähdä vaivaa nytkään. Ja hän sentään on se, joka tienaa 4 kertaa enemmän kuin minä...

ja muista, että avioehdossa voidaan sopia vaikka siitä, että asuntonne on sinun ja vain sinun, jos ero tulee. Ei se avioehto aina ole sellainen, että sinulle ei mitään ja minulle kaikki.

Usko pois, näitä on nähty. Kohta vaatii mies eroa.

Ei välttämättä vielä ole uutta naista kierroksessa, mutta katsottuna varmasti on jo ehdokkaita esim. työpaikalla.



Älä suostu! Testamentilla saadun omaisuuden ulkopuolelle voi sulkea puolison, joten niiden takia ei ehtoja tarvitse tehdä.

Mitä ihmettä tässä nyt pitäis ajatella?

Minulle tuli ajatuksiini ihan ensimmäisenä kysymykset, että

...meneekö teillä huonosti, riitelettekö, oletteko etääntyneet?

...oletko ns. pirttihirmu?

Ehkä miehen kaverit ovat puhuneet töissä, että avioehto on hyvä olla ja että heilläkin on ja ovat onnellisia, homma reilu sillä tavalla.



Itse halusin sen, kun avovaimo uhkasi pari kertaa suuttuessaan jättävänsä minut. Se pakotti ajattelemaan, että miten kävisi erossa ja että oliko se sitten rahojen perässä.

Omaisuutta oli avioliiton alkaessa suurinpiirtein saman verran. Perinnöt on meidän molempien isovanhemmat ja vanhemmat suojanneet testamenteilla niin, ettei niihin ole puolisoilla avio-oikeutta. Eli ne jäävät eron sattuessa osituksen ulkopuolelle.

Sanopa sitten fiksuna, että mitä tilannetta varten minä tarvitsisin avioehdon?

Meillä oli se jo häiden jälkeen tehtynä, muttei saatu aikaiseksi rekisteröityä. Lopulta hoidin asian, sillä mulle oli tulossa perintö ja halusin sen turvata. Ja hyvä niin, just olen eroamassa...

En kyllä ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole avioehtoa. Fiksuilla on.

Työkaverini tytär erosi eikä ollut avioehtoa. Miehellä oli opintolainaa, joka myös jaettiin. Tytär joutui ottamaan puolet lainasta maksettavakseen.

Tuo tieto tuli minullekin yllätyksenä. Meilläkään ei ole avioehtoa ja minulla on enemmän velkaa, joten olen "voitolla".

Ja puolisolla voi olla velkaa, josta toinen ei tiedä.

Miehellä oli opintolainaa, joka myös jaettiin. Tytär joutui ottamaan puolet lainasta maksettavakseen.

Tuo tieto tuli minullekin yllätyksenä. Meilläkään ei ole avioehtoa ja minulla on enemmän velkaa, joten olen "voitolla".

Ja puolisolla voi olla velkaa, josta toinen ei tiedä.

Velkaa ei avioerossa siirretä toisen puolison nimiin missään tapauksessa. Ei siis voi käydä niin, että yhtäkkiä eron jälkeen pankki alkaa vaatia sinulta ex-puolisosi opintolainaan lyhennyksiä.

Avioehdottomassa erossa omaisuudesta vähennetään velat (molempien) ja loput jaetaan tasan.

Jos esim. pariskunnalla on 200 000 €:n arvoinen talo, miehellä 14 000 €:n kulutusluotto ja naisella 45 000 €:n opintolaina, josta ei tullut maininneeksi miehelleen, kumpikin osapuoli saa (200 000 - 14 000 - 45 000) / 2 = 70 500 €. Jos naisella ei tuota salattua lainaa olisi, kumpikin saisi (200 000 - 14 000) / 2 = 93 000 €. Eli siinä mielessä voi kyllä joutua suoraan toisen lainan maksumieheksi, vaikka ei lainasta tietäisikään. Mutta ei siis niin, että lainan lyhennyksistä lankeaa puolet.