Lue keskustelun säännöt.
En tykännyt ollenkaan inhimillinen tekijä- ohjelman opettajasta.
03.03.2012 |
Minusta hän oli suorastaan epäammatillinen, luonnehtiessaan ja kuvaillessaan muutamaa oppilastaan hyvin epäedullisesti ja tunnistettavasti. Lisäksi hän vaikutti itse narsistiselta vaikka syytti siitä oppilaitaan, kas kun hänellä on kaikki mahdolliset tavat saada oppilaisiin hyvä kontakti ja kyllä hän osaa. Sai aivan liikaa ääntään kuuluviin ohjelmassa, sitä psykologia olisin paljon mieluummin kuunnellut kuin jotain opettajaa, joka ei millään lailla ole lasten levottomuuden asiantuntija.Jotenkin puistatti koko tyyppi. Ei varmaan ole kovin pidetty tyyppi, koska pullikoi avoimesti esimerkiksi jälki-istuntoja vastaan ja oli vaan jutellut jälki-istunnot läpi oppilaiden kanssa, ja oli siitä ylpeä, vaikka oli täysin sääntöjen vastaista.
Kommentit (21)
Onko sun lapsen ope vai mistä sun harmitus kumpuaa? Luonnehtiko se sun lapses ja sä tunnistit?
Mä olen aina luullut, että vanhempien poliisilla uhkailupuhelut ovat olleet av:n provoja, mutta ilmeisesti täyttä totta. Ap taitaa osua just siihen sakkiin.
Mä tykkäsin opettajasta mm. koska aidosti piti työstään. Haastavasta oppilasaineksesta huolimatta. Varmasti pidetty opettaja omassa koulussaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten parissa tehtävässä työssä, enkä voi ymmärtää kuinka uskalsi puhua noin tunnistettavasti lapsista joita on ryhmissä ollut. Korvaan karahti tosi pahasti esimerkiksi kun kuvasi, että häntä inhotti kun hän näki yhden tietyn lapsen, mieti miltä siitä lapsesta tuntuu kun ohjelmaa katsoo.
ap
tykkäsin opettajasta, toivottavasti lapsenikin saa samanlaisen tulevaisuudessa:)
Haloo! Sellaisia vetelehtiviä tyyppejä on yläkoulu täysi. Tuon opettajan luokilla ollut yhteensä tuhansia oppilaita. Ja satoja jotka tuohon kuvaukseen sopisi.
Tuo opettaja selvästi yritti saada kontaktin kaikkiin oppilaisiinsa. Toisin kun monet muut opettajat, jotka leipiintyneenä odottelevat eläkkeelle pääsyä.
Yleensä opettajilla on vuosikausien kokemus erilaisista oppilasaineksista eikä tarvetta ole kuvailla juuri sillä hetkellä opetettavia tai edes lähivuosina koulusta poistuneita.
Kaiken lisäksi ainakin itse yhdistän oppilaiden tekoja yhteen oppilaaseen, jolloin tästä tulee tavallaan oma tekeleeni, jossa on useamman oppilaan piirteitä. Näin voin kertoa esimerkkitapauksen kuitenkaan kertomatta kenestäkään tunnistettavasti. Helppoa on myös vaihtaa sukupuolta. Kun kerrot pissistytön teot tarkkispojalla, ei pissistyttö takuulla tunnista itseään.
En siis usko hetkeäkään, että kukaan tunnisti itseään opettajan kertomuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarkoitat sitä tapausta, jonka oli monen vuoden jälkeen saanut avautumaan ongelmistaan ja jonka kanssa oli itkenyt yhdessä, niin hän ehkä tunnisti itsensä. Mutta kukaan muu ei kyseistä nuorta tunnistanut.
Mieti, ensimmäisen kerran nuori yläkoulussa purkaa tunteitaan. Ja vielä äikänopelle. Silloin opettaja ansaitsee kiitosta hyvästä työstä, eitä haukkuja av:lla. Ope todella välitti siitä nuoresta, ehkä ainoa aikuinen joka pysähtyi kuuntelemaan.
Tai se ysiluokkalainen, joka oli piirrellyt sukupuolielimiä siihen aineeseen, saattoi tunnistaa itsensä. Mitä sitten? Kyllä tuollaisista asioista voi puhua. Ei siitäkään tarinasta kukaan muu kyseistä nuorta tunnistanut.
Ihme vaahtoamista taas. Lisää tuollaisia opettajia yläkouluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat karahti korvaan minullakin, mutta silti opettaja oli mielestäni ehdottomasti raikas ja omilla aivoillaan ajatteleva tuulahdus, hyvä lisä kasvatuskeskusteluun. Rinna Paatson mukaan ottamista sen sijaan en ymmärtänyt, mieluummin olisin hänenkin tilallaan kuullut jotakin asiantuntijaa.
t. nuorten kanssa työskentelevä psykologi
Olisin kuunnellut hänen kokemuksistaan enemmänkin. Olin vähän varpaillaan, miten yksityiskohtaisiin kuvailuihin hän menee, kun kertoo oppilaistaan, mutta raja ei ylittynyt. Mielstäni hänen mielipiteensä ja toimintansa jälki-istuntotapauksissa oli todella virkistävää. Ihan kuin kouluissa tehtäisiin asioita vain siksi, että niin on aina ennenkin tehty. Positiivista, että joku ravistelee tomuja ja vielä televisiossa, niin on mahdollisuus, että muutkin opettajat näkevät.
Rinna Paatson mukaan ottamista en minäkään ymmärtänyt. Psykologin vuorovaikutusopetuksesta olisin kuullut lisää ja halunnut tietää, tehdäänkö sitä muuallakin Suomessa.
Kaikkinensa ohjelma oli niin hyvä, että piti sen jälkeen mennä heti kertomaan miehelle omat ajatukseni, miten miedän pitää toimia omien lastemme kanssa.
t. kahden alaluokkalaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni hän oli aivan huipputyyppi ja kuulosti erittäin ammattitaitoiselta ja tasa-arvoisesti oppilaitaan kohtelevalta josta monen olisi syytä ottaa oppia.
Sain ohjelmasta napattua monta ideaa omaan työhöni. Opetan ammattiopistossa.
Ketkä eivät ohjelmaa katsoneet suosittelen vilpittömästi katsomaan netistä jos se vain sieltä löytyy.
Rinna Paatsoa minäkin vähän ihmettelin, yhtä käsien levittelyä. Toki olihan hänellä asiaakin jonkin verran.
En nähnyt ohjelmaa aivan alusta ja se harmittaa.
missioksi olla nuorten äänitorvena. Joka viikko kertoo jossain kolumnissaan, kuinka väärin aikuiset kohtelevat nuoria ja kuinka hänelle kaikki nuoret luottamuksella kertovat ongelmansa. Teksteistä ja eilisestä ohjelmasta paistaa kyllä läpi, että pitää itseään jonkinlaisena Vastauksien Aurinkona nuorten onglmien ratkaisussa. Muut opettajat on tyhmiä, hän tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on työuraa takana 20 vuotta, ehkä jopa monessa eri koulussa. Missään tapauksessa oppilaat eivät noilla tiedoilla olleet tunnistettavissa. Paitsi se yksi, jolle hän lähettikin terveisiä "jos satut kuulemaan".
Valitettavasti meissä opettajissa on paljon epäempaattisia tapauksia. Ainakin tuon ohjelman perusteella opettaja vaikutti sympaattiselta ja ammattitaitoiselta.
Mitä tulee jälki-istuntoihin, niin miksi jälki-istunto, jossa opettaja puhuu oppilaiden kanssa kasvatuksellisia keskusteluja, olisi huonompi kuin hiljaa istumissessio? Opettajallehan on huomattavasti vaativampaa keskustella mm. rangaistuksen syistä kuin istua ja vaikkapa korjata kokeita samaan aikaan.
Koska ohjelmassa puhuttiin kouluikäisistä lapsista ja käytöksestä koulussa, oli ihan asiallista, että opettaja oli paljon äänessä.
Perussanoma ok, mutta jotenkin turhaan nosti itseään esiin. Itse kannatan mieluummin asioiden esille tuomista enkä sitä, että kuinka HÄN juuri saa nuoret puhumaan. Vähän on tullut hänen aiemmistakin artikkeleista mieleen sellainen kaveritasolle asettuminen oppilaiden kanssa...? "Kerro minulle, minä kyllä ymmärrän."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kasvatuskeskustelu on aina parempi vaihtoehto kuin perinteinen jälki-istunto, se kasvatuskeskustelu vain vaatii opelta huomattavasti enemmän.
Moniss kouluissahan on jo luovuttu perinteisestä jälki-istunnosta, koska jälki-istunnolla ei saavuteta mitään. Ja viime aikoina on paljon ollut asiantuntijoiden kommentteja, joiden mukaan jälki-istunnot olisi parempi korvata juuri kahdenkeskisellä keskustelulla.
Eräs entinen kollega vuosia vuosia sitten sai erään yläkoululaisen kiinni tupakoinnista. Kollega tiesi, että jos oppilas menee jälki-istuntolapun kanssa kotiin, saa oppilas toiselta vanhemmaltaan kamalat höykytykset (myös fyysistä) - jälki-istunnon sijaan rangaistukseki oppilas sai kirjoittaa opelle useamman sivun aineen siitä, miksi tupakoi. Oli ihan tosissaan pohtinut asiaa - oli varmasti hyödyllisempi ja parempi rangaistus kuin jälki-istunto.
Sulla on siellä jäki-istunnossa kuusi oppilasta. Tunnet heistä kaksi, neljää et tunne. Miten pidät kasvatuskeskustelua? Niiden kahden kanssa, jotka tunnet? Kaikkien kanssa kaikkien muiden kuunnellessa? Saatko tuollaisessa tilanteessa oikeasti jotain irti ja ohjattua lapset oikealle tielle? Kyllä ne kuorossa sulle helposti valittaa jotain yleisiä ongelmia, mutta ei ihan oikeita asioita. Ja seuraavalla viikolla siellä on taas ne samat naamat, sinä et ehkä enää. Aloitetaanko taas alusta? Jälki-istunto on perseestä, mutta mitä muita konsteja meillä on? Laki ei salli paljon vaihtoehtoja. Yksi jälki-istuntovalvonta/lukuvuosi/opettaja ja johan teet maailmaa mullistavia ratkaisuja ongelmanuorten suhteen?
Yläkoulun ope, joka kaipaa kouluun lisää aikuisia, vaikka sitten kakettamaan.
kovasti siitä opettajasta, loistava tyyppi. Jos tuollaisten oppilaiden kanssa joku opettaja pärjää ja saa ne käyttäytymään tunnilla ihmisiksi, nostan hänelle hattua.
koe tarpeelliseksi koko ajan korostaa erinomaisuuttaan AL:n kolumneissa ja telkkarissa. Olen iloinen, ettei Keskinen ole työkaverini. Oma kehusta paistaa läpi selkeä arvostelu koulun muita opettajia kohtaan. Suurin osa meistä opettajista pärjää ihan yhtä hyvin kuin Keskinen, mutta ei sitä tarvitse toitottaa.
koe tarpeelliseksi koko ajan korostaa erinomaisuuttaan AL:n kolumneissa ja telkkarissa. Olen iloinen, ettei Keskinen ole työkaverini. Oma kehusta paistaa läpi selkeä arvostelu koulun muita opettajia kohtaan. Suurin osa meistä opettajista pärjää ihan yhtä hyvin kuin Keskinen, mutta ei sitä tarvitse toitottaa.
No nyt ymmärrän ko. opettajan dissauksen. Kateellisten kollegojen panettelua.
Kerrankin jotain muuta kuin vanhempien ja nuorten syyttelyä ja sitä iänikuista valitusta. Joskus tuntuu, että opettajiksi varmaan valikoituu ne pahimmat narisijat ja joiden mielestä syy on aina kaikissa muissa paitsi itsessä. Mieheni on yläkoulun ope, eikä hänellä ole mitään ongelmia nuorten kanssa, päinvastoin hän viihtyy työssään ja oppilaat pitävät hänestä. Hän sanookin aina, että kyllä nuorten kanssa pärjää, kun vain jaksaisi kuunnella kollegoitaan.
Meidän lasten koulussa on jälki-istunto jätetty kokonaan pois käytöstä ja tilalla on kasvatuskeskustelut, joka on kyllä paljon parempi ja tehokkaampi systeemi. Jälki-istunnossahan ei todellakaan ole mitään järkeä, eikä siitä ole kenellekään mitään hyötyä.
"vievät hapen kaikilta muilta", mutta sitten itse vei toisilta haastateltavilta tilan ja hapen, haastattelijakin sortui antamaan hänelle eniten puheaikaa.