Hannu ja Kerttu -luetteko lapsille?

metsät olivat oikeasti vaarallisia esim. eksymisvaaran suhteen, lapsia sitten peloteltiin noidilla tms. kun eksymistä oli vaikeampi pienen pelätä. Sama juttu kaivossa asuvien näkkien suhteen jne.



Nykylapset eivät tarvitse tällaisia satuja.

Lastenkirjoissa käsitellään paljon arkoja aiheita. Mutta eihän maailma ole todellisuudessakaan pumpulia, ja lapsikin sen hyvin tietää. Vaikka hän ei puhuisi mieltä askarruttavista asioista, kaikki lapset (ja aikuisetkin) näitä joskus miettivät.

Satujen (kuten leikkienkin) kautta lapsi pystyy käsittelemään hankalia ja pelottaviakin asioita, etenkin kun niitä lukee turvallinen ja keskustelukykyinen aikuinen. Tämä antaa hyvän tilaisuuden keskustella näistä aroista aiheista. Näiden satujen kohdalla keskustelu onkin välttämätöntä, etteivät aiheet jää murehdituttamaan turhaan ja pyörimään mieleen kuten omalla kohdallasi. (tokihan ne jäävät sittenkin, mutta eri tavalla, kun aikuinen on selittänyt asioita)



Toki vanhojen raaimmasta päästä olevien satujen (Pieni merenneito yms.) lukemista täytyy miettiä kuinka pienelle niitä kannattaa lukea.



Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koska media (uutiskuvat, uutiset) välittää ihan pienimpienkin lasten silmiin mitä kamalimpia juttuja, sadut ovat toisinaan kaikessa rajuudessaankin turvallinen keino käsitellä ja keskustella aikuisen kanssa pelottavista asioista. Tavallaan tämä on siis myös mitä suurimmassa määrin mediakasvatusta.



Ei millään pahalla, mutta maailmassa lienee pahempiakin barrikaadeille nousun paikkoja, kuin se, jos päiväkodissa luetaan hieman vähemmän pumpulinen satu lapsille. (ja jos/kun henkilökunta on ammattitaitoista, he kyllä automaattisesti myös keskustelevat lasten kanssa sadusta ja käsittelevät sitä)

Lumikkia ja Tuhkimoa, joilla on ilkeitä äitipuolia. Vaahteramäen eemeliä, joka vuolee puukolla, elsa beskowin satuja, joissa lapset soutavat keskenään ilman pelastusliivejä ja ovat yksinään lehmäpaimenessa, Melukylän lapsia, jotka nuotioivat ilamn aikuista, Taina Tomeraa, joka myy yksinään torilla tikkukaramelleja,kun mummo sairastuu, Mauri Kunnaksen Seitsemääkoiraveljestä, jossa tapellaan,

Kyllä meillä luetaan ihan kolmea pientä porsasta yms. mutta satu jossa vanhemmat TARKOITUKSELLA HYLKÄÄVÄT lapensa yksin pimeään metsään, on kyllä aika huima. Ja satu jossa pikkutyttö heitetään ulos pakkaseen tulitikkuja kauppaamaan, ei uskalla mennä kotiin kun ei ole saanut niitä kaupaksi ja isä suuttuu...näissä tarinoissahan aikuiset hylkäävät omat lapsensa. Eikä kukaan välitä vaikka pikkutyttö kuolee kadulle vaan kävelee kylästi ohi.



Minulle näitä luettiin jo ihan pienenä, siis ennen kuin opin itsekään lukemaan (5v) enkä ymmärrä tuota rinnastusta mediakasvatukseen koska ei meillä katsota uutisiakaan pikkulasten kanssa, saatika sitten keskustella niistä.

tai linnut nokkivat silmät puhki (Tuhkimo) jne.



Ei kovin tavallisia tapauksia reaalimaailmassa. Vai uutisoidaanko esim. lapsiin kohdistuvaa kannibalismia paljonkin?

Enkä itsekään ollut sitä oikein ajatellut, ennen kuin lukiessa ajattelin, miten julma satu se loppujen lopuksi onkaan. Toisaalta lopultahan siinä kävi todella hyvin, toisin kuin esim. pienessä tulitikkutytössä.



Varmaan jokaisen lapsen alitajunnassa on pieni pelko siitä, että mitä jos vanhemmat hylkäävät, ja toisaalta esim. Hannu ja Kertti on hyvä satu käsitellä sitäkin asiaa.

Jumalan luo. Mielestäni satu kertoo, että kuolema ei sinänsä ole pelottava asia sitä ei tarvitse pelätä.

ovat kaiken pahan ruumiillistumia. Kannattaako joku oikesti sellaisen luontokäsityksen ujuttamista lapsille?

Meillä oli äänilevyjä, joissa näyttelijät lukivat satuja vahvasti eläytyen. 4-5-vuotiaana noidat, raakoja murhia suunnittelevat äitipuolet ja verenhimoiset sudet tulivat uniin asti.

En todellakaan lue näitä omille lapsilleni. Opettavia satuja on paljon parempiakin.

Joo, kyllä viisainta on oikeasti tilanteen mukaan ja itse omalla maalaisjärjellä päättää, mitä omalle lapselleen lukee. En tarkoittanut arvostella viestiäsi. Se sisälsi järkevää pohdintaa. Tottakai kannattaa kyseenalaistaa kaikkea, myös lastenkirjallisuutta. Etenkin kun kyse on erilaisessa ajassa kirjoitetusta matskusta.



Ja hyvä, että teillä uutiset eivät kantaudu pienimpien korviin. Päiväkoti (toiset lapset), saati vähän isompana koulu ja vaikka ihan tavalliset kaupatkin ja kotipihat ovat paikkoja, joissa lapset kuulevat kaikenlaista tahtomattaan (ja vanhempien tahtomatta).

Lähinnä tarkoitin mediakasvatuksella sitä, että mielessä pyörivät vaikeat asiat olivat ne peräisin sitten mieleen tulleet mistä tahansa (ja onhan kirjakin media), tulevat keskusteluun mikäli ne lapsen mieltä painavat.



Mutta ehkä aiemmassa kirjoituksessani oli jotakin näkökulmaa myös heille, jotka haluavat lukea nyt sitten vaikka Hannua ja Kerttua välillä lapsilleen.



Hyvää jatkoa kaikille.

Suojala ja Karjalainen,2001: Avaa lastenkirja

(suora lainaus)



" Suhtautumisessa vanhojen satujen pelottavuuteen ja julmiin yksityiskohtiin pätevät samat pelisäännöt kuin muunkin viihteen vastaanottamisessa: kaikki ei sovi kaikille. Eri-ikäiset, eri elämäntilanteissa elävät ja persoonallisuudeltaan erilaiset lapset reagoivat satuihin eri tavoin. Kasvattajien velvollisuus on suojella lasta tälläkin alueella. Aikuisella on myös oikeus kieltäytyä välittämästä lapselle viihdettä, joka on selvässä ristiriidassa kasvattajan oman etiikan ja arvomaailman kanssa."







On muuten kiinnostava opus lastenkirjallisuudesta kiinnostuneille.

Ei välttämättä kaikkea ihan sanasta sanaan mutta luetaan kuitenkin ja niin, että ajatus sadusta ei oleellisesti muutu. Siis jos joku kuolee, niin se kuolee jne.. Mielestäni niistä juuri saa hyviä keskusteluja. Ja aihetta voidaan käsitellä turvallisesti kotona ja oman turvallisen aikuisen lähellä.

Hän on itse sanonut pitävänsä sadusta, koska se on jännittävä. Tuntuu, että poika haluaa "harjoitella pelkäämistä" turvallisen satuhetken avulla. Äidin kainalossa on hyvä kuunnella jännittävää satua.



Poika osaa sadun kutakuinkin ulkoa, ja tekee siitä omia päätelmiään. Meidän Grimmin versiossa lapset viedään metsään, koska perheellä ei ole enää kuin puolikas leipä tms. Pojan johtopäätös oli, että leipä on loppu, kun se on kaikki käytetty noidan taloon... Ko. versiossa noidan talo on "katettu leivällä".

Enkä muitakaan Grimmin satuja.