Ihan loppu äksyilevän ADHD:n kanssa!!

lapsi itsekin kärsii kun suuri osa ajasta menee rettelöintiin. Voi olla jo itsekin väsynyt.

ADHD-keskukseen! Me saatiin sieltä todella hyvä apu!

Joutuuko lapsi juoksemaan vielä kaupoissa tai harrastuksissa hoitopäivän päälle?



Onko kyseessä tyttö vai poika? (pojat kestävät yleensä eroa äidistä huonommin/myöhemmin).



Saako lapsi tarpeeksi unta? (Monet 5v:t tarvitsevat vielä päiväunet)



Millaisia tilanteita aamut ja illat ovat? Herätrtäänkö lapsi kesken unien tai katsooko illalla vielä telkkaria?



Tässä jotain mietittävää...

Päiväunia ei ole nukkunut vauvaiän jälkeen, ei kertaakaan. Ei pysty rauhoittumaan levolle, joskus valvoo yötä vasten niin pitkään että tarvitsee nukahtamislääkkeen (melatoniini).



Telkkaria ei juuri katsella, ehkä kahdesti viikossa Pikku Kakkonen, ja sekin netin kautta ennen päivällistä. Ei koskaan juuri ennen nukkumaanmenoa.



ap

ja ymmärrät paljon enemmän

6,5h päivässä päiväkodissa on varmaankin liikaa ADHD:lle, joka ei pysty suodattaa hälyä pois. Meillä on samanikäinen dysfaatikko ylivilkkausoireilla kotihoidossa, menisi varmaan sekaisin, jos joutuisi olemaan pitkiä päiviä meluisissa tiloissa.

Vaikka kotihoito saattaisi onnistua vielä vuodeksi, en näe siinä mitään järkeä. Samat ongelmat ovat edessä senkin jälkeen, kenties vielä pahempina- lapsi ei siedä muutosta, loman jälkeen kesti kuukausi ennenkuin tottui taas siihen että on päiväkodissa.



Ja sellainen tieto, että diagnoosi ADHD on ihan virallinen, ei mikään äidin keksimä juttu. Temperamentti ei riitä selittämään tuota jatkuvaa äksyilyä ja outoa käytöstä sosiaalisissa tilanteissa, ei millään.



ADHD-liittoon soitan lähipäivinä, kiitos siitä vinkistä!



t. ap

meillä ei adhd , mutta vaikeaa kielellistä erityisvaikeutta.Koulua ajatellen suosittelen hyvää pohjustusta. Sairaanhoidon palvelua ja erityisopetuksen ohjausta hoitavalta taholta jo ennen koulun alkua. Opettajalle ja avustajille koulutusta,tarvittavat apuvälineet kouluun.

Miten tilanteet ratkaistaan koulussa jotta lapsi ei kuormitu liikaa, läksyt, koulun jälkeen jne.?

Toimintaterapeutti antoi kullanarvoisia neuvoja koululle kuinka lapsi keskittyy tehtäviin mm. liikennevalot, tehtävälaatikot, toiminnan ohjauskortit, näppylätyyny tuolille jne.

Useat avoimet neuvottelut ja palaverit opettajan kanssa. Vieraile ludus sivustoilla, jos nyt muistin oikein, siellä vinkkejä.

Olethan tietoinen käypä hoito suosituksesta adhd lasten hoidossa sekä oletko tutustunut seuraavaan sivustoon:

http://www.medifamilia.fi/laku-hanke/laku/



Meillä koulussa kuraattori, terveydenhoitaja, erityisopettaja ja luokanopettaja tekevät vahvaa yhteistyötä meidän vanhempien kanssa.

Avoin ja riittävän ajoissa ajoitettu tuki. Koulupsykologin arvio kouluvalmiuksista on tärkeä ja arvio, suositukset tukitoimista-ja se kuinka ne oikeasti toteutuvat. Aina kirjallisena kaikki ne mitä sovitaan toteutettavan.

kelan perhekuntoutuksesta, eli kelan sivuilla kuntoutus ja perhekuntoutus.

ja hankalaahan se on, juuri tuota kuin kuvasitkin. Adhd on sellainen kuin on, oireet voi sitten olla joko lievempiä tai sitten ei. Meilläkin lapsi yrittää itse sanella rangaistuksensa tai neuvotella itselleen sääntöjä vaikka se ei ole ikinä toiminut. Silti yrittää :D



Meillä ei oppimisvaikeuksia ole lainkaan, vain sosiaaliset käytösongelmat ja nyt vasta koulussa on hieman rauhoittunut meininki. Edelleen jälki-istunnot tulee juuri noista välienselvittelyn yhteydessä sattuneista ikävyyksistä.



Lisäksi meillä saa joka aamu hokea samat jutut "pue, syö aamupala, pese hampaat, ota lääkkeet ja ota avain mukaan kun lähdet". Jos ei ole ketään muistuttelemassa (kuten harvoin tuon ikäiselle on), hän saa vaatteet puettua päälle ja lähtee kouluun - toisinaan ilman niitä avaimia. Läksyjen kanssa sitten onkin jatkuvaa riitaa, kun ei huvittaisi tehdä "osaan mä ilmankin niitä" mikä on itseasiassa ihan totta muttei oikeuta erivapauteen.



Lapsi siis ei keskity tunneilla juurikaan, häiriköi opetusta jatkuvalla puhetulvalla ja silti kantaa kotiin ysejä ja kymppejä. Sanon suoraan että itse en siihen kykenisi :D

Kuten itsekin sanot, nyt käytössä olevat metodinne eivät toimi, on siis aika muuttaa niitä.



Ei se lapsi tahallaan ole tottelematta. Siltä puuttuu taito. Ja koska se taito puuttuu, et voi kohdella kuten "terveitä" lapsiasi.



Lue toi kirja, avaa silmiä. Lapsen puutteiden huomioiminen ei tarkoita curling-vanhemmuutta!

Kaipaisin vinkkejä miten kestää 5-vuotiaan jatkuvaa pahantuulisuutta. Pahantuulisuus voi alkaa aamusta tai tulla pikkuhiljaa, mutta jokin saa sen esille päivästä toiseen. Melko yllättävissäkin tilanteissa lapsi menettää hallinnan kiukkuunsa ja alkaa mm. huutamaan, rähisemään, ähkimään ja jopa uhkailemaan aikuisia. Jatkuva uhmaaminen ja rajattomuus on todella raskasta, etenkin siksi että me vanhemmat olemme tehneet kaikkemme että emme sortuisi curling-kasvatukseen tai liikaan lellimiseen. Tietyt säännöt on, niiden noudattamista valvotaan, rangaistus seuraa epätoivotusta käytöksestä. Toimii kaikille muille paitsi tälle yhdelle uhmaajalle- hänellä on aina jotain sanottavaa kaikkeen eikä hän hiljene vaikka miten käskee. Emme todellakaan kuuntele hänen ehdotuksiaan tilanteessa, jossa pitää totella!

Olen yrittänyt puhua tästä hoitavalle taholle, toistaiseksi ilman hyötyä. Lääkitystä ei ole, minä uskoisin siitä olevan apua keskittymiseen. Kohta alkaa kuitenkin eskari ja kouluunkin pitäisi mennä- miten onnistunee, kun hoitopäivistä 80% menee välien selvittelyyn ja aggressiivisuuden hallintaan?

lapset tuntuvat välissä olevan kuin adhd. jos on vaikka muita sairauksia, kokemusta on. kaikille ei adhd lapsia "annetakkaan". voimia ja välittämistä teille!

ja hankalaahan se on, juuri tuota kuin kuvasitkin. Adhd on sellainen kuin on, oireet voi sitten olla joko lievempiä tai sitten ei. Meilläkin lapsi yrittää itse sanella rangaistuksensa tai neuvotella itselleen sääntöjä vaikka se ei ole ikinä toiminut. Silti yrittää :D

Meillä ei oppimisvaikeuksia ole lainkaan, vain sosiaaliset käytösongelmat ja nyt vasta koulussa on hieman rauhoittunut meininki. Edelleen jälki-istunnot tulee juuri noista välienselvittelyn yhteydessä sattuneista ikävyyksistä.

Lisäksi meillä saa joka aamu hokea samat jutut "pue, syö aamupala, pese hampaat, ota lääkkeet ja ota avain mukaan kun lähdet". Jos ei ole ketään muistuttelemassa (kuten harvoin tuon ikäiselle on), hän saa vaatteet puettua päälle ja lähtee kouluun - toisinaan ilman niitä avaimia. Läksyjen kanssa sitten onkin jatkuvaa riitaa, kun ei huvittaisi tehdä "osaan mä ilmankin niitä" mikä on itseasiassa ihan totta muttei oikeuta erivapauteen.

Lapsi siis ei keskity tunneilla juurikaan, häiriköi opetusta jatkuvalla puhetulvalla ja silti kantaa kotiin ysejä ja kymppejä. Sanon suoraan että itse en siihen kykenisi :D

Joka ikinen sana vastaa nimittäin meidän tilannett :-)

viimeisiään. En enää jaksa ja lapsen hankkiminen adhd-miehen kanssa olisi henkinen itsemurha. Mies lopetti lääkityksen pari vuotta sitten ja sen jälkeen on ollut elämämme yhtä helvettiä. Valitus alkaa aamulla hänen herättyään, paiskoo ja nakkelee tavaroita, valittaa välittömästi kun tulee töistä, eikä pysy aloillaan muuta kuin levottomien tietokonepelien ääressä.

Diagnoosia ei (vielä?) ole, tutkimukset kesken.

Pitkää pinnaa vaatii ja jatkuvaa sovittelua lapsen ja muun perheen sopusoinnun löytämiseksi.

Meillä on jonkin verran auttanut kun lasta huomio jatkuvasti (siis todellakin normaalia enemmän) positiivisesti. Lisäksi kannattaa harkita tarkkaan mitkä taistelut valitsee taisteltavaksi. Erityislapsen kanssa arki on etilaista, en koe sitä curling-vanhemmuudeksi että joskus joudunkin takemään myönnytyksiä. Ilman niitä päivät menevät helposti pelkkään kiukku- ja rankaisukierteeseen ja kuten varmaan ap: kin tietää, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä.

Lääkityksen saa alkaen 6v. ja yleensä sen voi saada eskarivuoden keväällä.

Lääkitys vie muuten kiukun kokonaan pois ja myös verbaalisen suunsoiton.



Mun poikani vajaa 8v. ja kiukkuaa edelleen ja kiukku alkoi 2v.

Kiukkuaa vain kotona ja puhuu meille rumasti.

Annan lääkkeen, niin kiukku häviää heti ja ruma puhe häviää myös kokonaan.

Meillä se ongelma, ettei lapsi halua käyttää lääkettä.



Pojallani on dysfasia ymmärtämisen alueella ja tarkkaavaisuus ongelma.

Ilman lääkettä tekee koulussa huolimattomuus virheitä, joita ei tee silloin kun on lääkitys käytössä.



Sano hoitavalle taholle, että haluat lääkkeen, kun täyttää 6v.

Lapseni ei häriköi, eikä ole ylivilkas. Koulussa käyttäytyy hyvin ja kotiin tulee kiukkuileva sälli.

Lapseni on myös vain 4 tuntia koulussa, koska väsyy keskittymisestä.

Näkisittepä, kun lapsi saa lääkkeen, niin poika sirkuttaa ja laulelee ja puhuu hirveän kauniisti meille muille.

Ilman lääkettä haastaa riitaa ja sanoo kokoajan turpa kiinni ja haukkuu idiootiksi.

Poika on aivan ihana, muttei voi mitään tolle kiukulleen.



Mulle sanottiin adhd liitosta, että vain lääke auttaa siihen kiukkuun, ei mikään muu.

Kaikki lääkärit ei anna edes 6v. mutta suostuvat antamaan lääkkeen ennen koulun alkua.

Minä pyysin itse lääkettä.

T.18

mutta halusin vain toivottaa tsemppiä ja jaksamista teille vanhemmille.



En melkein edes kehtaa verrata tilannettanne meidän pojan tilanteeseen - hän on tavallaan moniongelmainen F83-diagnosoitu, jolla on lievää ylivilkkautta ja tarkkaavaisuushäiriötä. Ei niin paljon, että tulisi tuo ADHD-diagnoosi, mutta kumminkin sen verran, että ei ole "normaali". Tunteet ääripäitä ja sitä rataa. Asiasta tietämättömälle se näyttää siltä, että on lellitty ja pilalle hemmoteltu lapsi.



Toisinaan lapsen kiukkukohtaukset johtuvat ihan siitä, että päivän rutiineissa ei ole ollut tarpeeksi aikaa olla lapsen kanssa ja käydä läpi niitä päivän asioita ihan rauhassa, osin sen takia, että lapsen tarkkaavaisuus ja huomion kohteet vaihtelevat niin, että jokaisen tavallisen asian tekemiseen kuluu tuhottomasti aikaa... esim. syöminen, pukeminen. Joskus auttaa, kun ottaa lapsen sohvalle viereen ja halaa ja on vaan, vaikka tietää, että nyt kyllä myöhästytään koko perhe. Ajattele, että vaikka perheen säännöt on samat kaikille, voivat kasvatusmetodit kuitenkin olla eri lapsilla erilaiset. Jos työkalu on väärä, ei se toimi vaikka voimankäyttöä lisättäisiin. Tai vielä yksi metafora; muut lapset menevät määränpäähän lehmäpellon läpi kulkevaa polkua pitkin, mutta tämän lapsen kohdalla on syytä poistaa lehmät ja mennä sitten suoraan pellon läpi.



Eskarin opettajaan olisin hyvässä yhteydessä, siellä tulee kuitenkin ensimmäiset hiljaista keskittymistä ja ryhmän sääntöjen noudattamista vaativat tilanteet. Onko lapsi käynyt neuropsykologisissa testeissä?