Lue keskustelun säännöt.
Kävin äsken seurakunnan ilmaisella aamupalalla
11.11.2026 |
Tarjolla oli kaurapuuroa, hilloa, erilaisia leipiä, margariinia, juustoa, leikkelettä (varmaan lauantaimakkaraa), siivutettua kurkkua ja tomaattia, kahvia teetä ja keksejä. Syöjien joukossa oli asiallisen oloisia vanhuksia, aika reppanan näköisiä työikäisiä, yksi nuori äiti 3 alle kouluikäisen lapsen kanssa ja pari haisevaa pulsua. Käsidesiä oli tarjolla ja ottimia oli joka paikassa, mutta kaikki ei käyttänyt käsidesiä ja jotkut otti kaikkea muuta kuin puuroa paljain käsin.
Leipää en uskatanut ottaa alun perinkään enkä saanut puuroa syötyä loppuun kun rupesin miettimään, oliko esim. jonkun nenästä valunut jotain kattilaan. Lähdin nälkäisenä pois. Ei tuollaiset ole normaaleja ihmisiä varten, ennemmin sitä on vaikka nälissään.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kommentoijat ymmärrä, millainen terveysriski tuollaisessa paikassa syöminen on?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kommentoijat ymmärrä, millainen terveysriski tuollaisessa paikassa syöminen on?
Varmasti ymmärtää, mutta jotkut on sitä mieltä että köyhän täytyy olla nöyrä ja kiitollinen kaikesta. Siitäkin jos joku tulee ilmaiseksi hieromaan paskaa niskaan.
Emme ymmärrä. Hyvä että seurakunta auttaa ihmisiä. Ap ei varmaan ollut nälkäinen, kun ei ruoka kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä aamiaiselta kuulostaa.
Kyllä. On hienoa,että vielä autetaan pyyteettömästi! Itse en toki tarvitse mutta varmasti apua tarvitsevia on paljon.
Onhan se tietysti hienoa, että seurakunta järjestää ilmaista aamupalaa sitä tarvitseville. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että aamiainen on yksi niistä asioista, joissa ei kannata tinkiä laadusta. Päivä lähtee aivan eri tavalla käyntiin, kun pöydässä on kunnollisia raaka-aineita eikä tarvitse miettiä, mitä sattuu olemaan tarjolla.
Meillä aamiainen on yleensä melko runsas, mutta ennen kaikkea panostamme laatuun. Leikkeleissä suosimme esimerkiksi 36 kuukautta kypsytettyä Jamón Ibérico de Bellotaa, Culatello di Zibelloa, laadukasta Prosciutto di Parmaa sekä Bresaola della Valtellinaa. Välillä tilaamme myös San Danielen ilmakuivattua kinkkua ja espanjalaista lomoa. Näissä on aivan eri tavalla makua ja rakennetta kuin tavallisissa suomalaisissa kinkkuleikkeleissä. Kilohinnat liikkuvat helposti 100–300 eurossa, mutta eihän niitä tarvitse kilokaupalla syödä.
Juustoissa suosimme pitkään kypsytettyä Comtéa, Brillat-Savarinia, aitoa Parmigiano Reggianoa ja toisinaan Époissesia. Leivän päälle laitamme yleensä ranskalaista Bordier’n voita, ja leipä on mieluiten laadukasta artesaanihapanjuurileipää. Kananmunat ostamme pieneltä luomutilalta, ja viikonloppuisin nautimme usein myös hieman Oscietra-kaviaaria blinien ja smetanan kanssa. Joskus aamiaiseen kuuluu myös hanhenmaksaterriiniä ja tuoretta briossia.
Kahvissakaan emme oikein enää osaa tyytyä tavallisiin markettilaatuihin. Suosimme pienpaahtimoiden erikoiskahveja, erityisesti panamalaista Geishaa, jonka kilohinta saattaa olla useita satoja euroja. Tuorepuristettua appelsiinimehua, laadukasta savulohta ja tuoreita marjoja on myös käytännössä aina tarjolla.
Toki tällaiselle aamiaiselle tulee hintaa helposti 50–80 euroa kahdelta hengeltä, joskus enemmänkin, mutta pidän sitä varsin kohtuullisena panostuksena omaan hyvinvointiin. Moni käyttää vastaavan summan johonkin aivan turhaan, joten kyse on pitkälti myös siitä, millaisia valintoja elämässään tekee.
En tietenkään väheksy seurakunnan tarjoamaa ilmaista aamupalaa. On varmasti mukavaa, että ihmiset pääsevät kokoontumaan yhteen kahvin ja voileipien äärelle. Itse vain koen, että elämä on aivan liian lyhyt syötäväksi keskinkertaisia leikkeleitä ja halvinta mahdollista juustoa. Laatuun tottumisen jälkeen paluu tavalliseen on yllättävän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes menit paikalle jos pärjäät ilmankin?
Hyvä kun jätät ruuat jatkossa niille jotka tarvitsee sitä.