Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat lapsen kehittymisen esteenä?
12.10.2008 |
Eskarilaisen pojan ja neljävuotiaan tytön äitinä huomaan, että joissakin asioissa taidamme me vanhemmat olla lapsen kehittymisen hidastajina.... Tarkoitan tällä sitä, että kun olemme tottuneet vauvasta pitäen johonkin tiettyyn toimintaan, niin joskus on vaikeaa huomata, että lapsi varmaan pärjäisi jo tässäkin asiassa itsenäisestikin. Välillä on pakko pysähtyä miettimään, että teemmekö me jotakin sellaista lapsen puolesta, jonka hän voisi tehdä jo itsekin.. Neljävuotias tyttömme kyllä huomaa onneksi monessa asiassa ilmoittaa, että "minä itse", mutta eskarilainen ei välttämättä itsekään kaikkea sellaista huomaa edes vaatia.
Eniten nyt mietityttää tuo eskarilainen ja se, että mitä kaikkea hänen olisi tulevan vuoden aikana hyvä oppia koulua(kin) ajatellen. WC:ssä osaa toimia jo ihan itse, samoin pukeutumiset sujuvat itsenäisesti, voileivän voitelut ja maidon kaatamiset sujuvat, mutta mitä muuta?? Vähän ollaan jo harjoiteltu veitsen ja haarukan käyttöä, mutta esimerkiksi leivän leikkaamista ei juurikaan. Jotenkin kammoksun terävän veitsen antamista pojalle, mutta täytynee siihenkin asiaan talven mittaan totuttautua.
Tänään harjoiteltiin perunan kuorimista :-)
Kertokaapa hyvät kanssa vanhemmat, että mitä kaikkea teidän eskarilaiset osaavat tehdä, tai mitä olette ajatelleet heille ennen koulua vielä opettaa.... En halua olla lapsen kehittymisen tukkona, mutta joskus sitä vain itse huomaa olevansa jumahtanut johonkin tiettyyn toiminta- ja ajattelukaavaan....
Kommentit (22)
eli kengännauhojen solmiminen, vetoketjut, napit, rusetit jne. olisi syytä olla hallussa eskariin mennessä. Samoin oma nimi pitäisi ainakin osata kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettaa solmujen tekemisiä, hakaneulan käyttö (esim heijastimet), eli kaikkea sellaista pientä hauskaa.....
jos nuo on hallussa, niin suoraan kouluun vaan
Meidän esikoinen on tosin jo ekalla, mutta ennen ekaa luokkaa tuli kesäksi läksy mitä kaikkea piti opetella kouluun mennessä.
Näihin kuului mm. omista tavaroista huolehtiminen, kengän nauhojen sitominen, osata kertoa oma osoitte ja koko nimi, hyvät ruokailu tavat, leivän voitelu, kaikkien ruokien maistelu, toisten huomioon ottaminen, oman nimen kirjoittaminen.
Lisäksi esim. appelsiini on hyvä osata kuoria. Eipä nykyään tuota leipää pahemmin leikata. Sitä veitsen käyttöä voi harjoitella turvallisemmin vaikka kiiiwin puolittamisella.
osaa pukeutua itse. Tai siis tiedän että se varmaan osan jutuista oikeasti OSAISI pukea jos vain keskittyisi asiaan kunnolla, mutta mulla ei koskaan ole aikaa jäädä riittävän pitkäksi aikaa vääntämään sen kanssa kun vauva vaatii toimenpiteitä. Lopulta päädyn aina pukemaan lapsen, vaikka tiedän että tätä menoa se ei ikinä muutu helpommaksi... Mä en vain kestä sitä että vauva huutaa sydäntäsärkevästi samalla kun esikoinen pelleilee vaatteittensa kanssa ja unohtuu aina välillä leikkimään jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummatkin osaavat
- syödä veitsellä ja haarukalla
- pilkkoa esim. paprikaa, kurkkua tms. salaattiin (leipää en ole minäkään vielä antanut leikata)
- kattaa pöydän
- tyhjentää astianpesukoneen
- täyttää leipäkoneen sanelun mukaan:-)
- lajitella pyykkinsä
- laittaa pyykkiä kuivumaan, sukat parittain
- siivota huoneensa itsenäisesti
- erottaa vasemman ja oikean
- käydä suihkussa ja pestä hiuksensa
Eskarilainen osaa vielä
- osoitteemme sekä äidin ja isän puhelinnumerot
- kellosta kokonaiset ja puolet tunnit
- valita oikeanlaiset sisä- ja ulkovaatteet itselleen ja veljelleen
- ajaa pyörällä ilman apupyöriä
- uida
- luistella
- rusetin, hakaneulat, napit jne
- kuoria porkkanoita
- lämmittää kauratyynyn
Kaikkea ei nyt tähän hätään tule mieleen:-)
Hyvin itsenäisiä kyllä ovat, olen juuri ollut kipeänä monta päivää ja yksin lasten kanssa, he huolehtivat pääosin itse itsestään.
Minä odotan lapsilta huomattavasti enemmän kuin mieheni, hän unohtuu enemmän "vanhoihin tapoihin".
Ps: Isompi lukee vielä kahdella kielellä, kirjoittaa yhdellä, pienempi kirjoittaa vain oman ja sisaren sekä vanhempien nimet (mallista melkein mitä vaan).
Pienemmällä on tuskin hajuakaan laskemisesta ja luvut hallussa vain 5:een; isompi laskee alta 20 luvuilla yhteen-, vähennys- ja jakolaskuja.
Meillä on tullut kiinnitettyä näihin itse pärjäämisasioihin liikaakin huomiota näissä
pukemis, syömis ja semmoisissa asioissa, kun lapsemme on niin arka päiväkodissa, mutistilapsi (vain päiväkodissa) ja siten siis on hyvä, että osaa itse toimia eikä tarvitse edes pyytää apua välttämättä. Jos ei uskalla tai pysty kerran.
Menee vasta eskariin ensi syksynä.
Silti monessa asiassa on jumitettu rutiineihin ja voisi vaatia enempikin jossain.
Mutta ei haittaa! Turha sitä lasta on prepata ja kamalasti huolehtia. Kyllä ne oppii ja pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voivat todellakin hidastaa lapsen kehitystä.
Lapsen pitää saada itse yrittää tehdä eri asioita eikä aikuinen saa automaattisesti tehdä lapsen puolesta. Lapsi oppii aikuisen tekemiseen eikä kohta enää edes viitsi yrittää koska aikuinen tekee kuitenkin.
Sama on itsenästymisen kanssa. Lapsen pitää saada olla rauhassa ikäistensä kanssa ilman, että aikuinen seisoo koko ajan vieressä tai soittelee perään. Lapsen on hyvä oppia myös leikkimään itsekseen ilman, että jonkun pitää olla koko ajan vieressä.
Lapsen tulisi myös saada harrastaa itsenäisesti ilman, että vanhemmat/vanhempi on koko ajan katsomassa.
Lasta voi ahdistaa kun vanhempi on koko ajan paikalla tekemässä kaiken vaikka lapsi ei sitä uskalla sanoakaan, koska pelkää loukkaavansa.
Toisaalta lapsi voi joutua koulukiusauksen uhriksi, jos vanhemmat eivät anna lapsen olla rauhassa. Häntä pidetään kavereiden silmissä vauvana.
Meillä 2v saa yrittää itse voileivän voitelua, veitsellä ja haarukalla syömistä, juuston höyläämistä, peunan kurimista, pissalla käymistä, pukemista. On todella innokas oppimaan 4vuotiaan mallista. Meillä lapset saavat rauhassa harjoitella lähes kaikkia perusasioita aikuisen valvovan silmän alla eikä haittaa, jos sotkua tulee tai kestää.
Meillä ei lapset itse kaada vielä matoa tölkistä tai viipaloi leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitojen hiominen olla isompi juttu kuin nimen kirjoittaminen, sen kyllä kerkiää oppimaan vaikka sitten eskarissa.
Ei riitä, että lapsi osaa pukea ja riisua jos vaatteet unohtuvat milloin mihinkin ja sitten niitä äiti ja isi etsivät. Koulussa ei opettaja todellakaan ehdi etsiä parittomia hanskoja, pipoja tai mihinkäs ne kengät nyt jäikään...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska tarhassa, koulussa ja kotonakin meillä on aina viipaloitua leipää.
viipaloida voi esim. kurkkua ja aseeksi käy ihan tavallinen veitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta kait jokainen voi auttaa lastaan kehittymään ja oppimaan, mutta tuollaisten "käsityötaitojen" ohella lapsen itsetunnon vahvistaminen on yksi tärkeimmistä. Ei lapsia voida kilpailuttaa sen mukaan, kuka osaa kirjoittaa ja laskea - mielestäni tärkeintä tuon ikäisellä on osata toimia ryhmässä siten että esistää omaa sosiaalisuuttaan sekä osaa leikkiä. Niin. LEIKKIÄ.
Taitoja voi siis opetella leikin kautta. Napittamiset, vetoketjut jne ovat kaikki sellaisia jotka jokainen oppii hiljalleen.
Eskarilainen on kuitenkin vielä pieni. Se tuntuu unohtuvan monilta. Se että lapsi pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti ei kyllä mielestäni ole mikään mittari. Lapsen kuuluu tarvita aikuiselta apua vielä pitkään.
Me siis olemme lapsellemme kehityksen tiellä, ainakin vähäsen :). Mieheni on tällä hetkellä reilun vuoden ikäisen poikamme kanssa kotona ja hän mm.
* syöttää poikaa, ei anna syödä itse "kun tulee sotkua"
* juottaa tuttipullosta, koska poika "sotkee kun juottaa mukista"
* ei vie poikaa potalle, koska "vaipat ovat helpompia"
Ja koska tästä nousee meteli, kerron että ASIASTA ON PUHUTTU PALJONKIN. Minä en vaan enää JAKSA melskata näistä asioista, sillä isompiakin murheita löytyy ja kulutan kauheasti energiaa jo siihen, että saisin miehen epäjohdonmukaisuuden loppumaan (esim. tänään saa kaataa palikkatornin, huomenna ei).
Lapsilta vaaditaan liian varvain itsenäistä selvitymistä monissa asioissa. Lapsi ei saa olla lapsi. Nämä vaatimukset koskevat myös koulumaailmaa. Tämä kulttuuri aiheuttaa pahoinvointia lapsissa ja nuorissa. Suomessa lapset lopettavat leikkimisen nuorempana kuin missään muussa maassa. Surullista ja näkyy myöhemmin nuorten pahoinvoinina. Antakaan lasten olla lapsia älkääkä kilpailko kenen lapsi selvityy yksin tehtävistä pienempänä - se ei ole välttämättä hyvä merkki.
Hyvin itsenäisiä kyllä ovat, olen juuri ollut kipeänä monta päivää ja yksin lasten kanssa, he huolehtivat pääosin itse itsestään.
Minä odotan lapsilta huomattavasti enemmän kuin mieheni, hän unohtuu enemmän "vanhoihin tapoihin".
Ps: Isompi lukee vielä kahdella kielellä, kirjoittaa yhdellä, pienempi kirjoittaa vain oman ja sisaren sekä vanhempien nimet (mallista melkein mitä vaan).
Pienemmällä on tuskin hajuakaan laskemisesta ja luvut hallussa vain 5:een; isompi laskee alta 20 luvuilla yhteen-, vähennys- ja jakolaskuja.
Ja vielä ihmetellään, miksi suomalaisilla lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia. Jos esikouluikäisen ja nelivuotisen on todellakin selvittävä yksin ja huolehdittava itsestään, taitaisi vanhemmilla olla peiliin katsomisen paikka.
Olet ilmeisesti myös vaatinut, että kuusivuotiaan on osattava lukea ja kirjoittaa monella kielellä ja osattava vähennys- ja jakolaskuja? Miksi sinulla on tuollainen pätemisen tarve?
Meillä Suomessa tosiaan pyritään omatoimisuuteen jo vauvaiästä lähtien. Monissa asioissa suorastaan kilpaillaan kenen lapsi osaa eniten asioita mahdollisimman aikaisin. Lapset herkästi vaistoavat vanhempien pettymyksen, kun lapsi ei vielä osaakaan jotain mitä esim. saman ikäinen serkku jne. Syyllistyin itsekin tähän esikoisen kohdalla. Oli jotenkin kiire tehdä kaikkea ja opettaa kaikkea lapselle. Muiden lasten kohdalla olen tajunnut olla kiirehtimättä. Kauhistuttaa katsoa perheitä, joissa lapsia höykytetään koko ajan.
Jos esikouluikäisen ja nelivuotisen on todellakin selvittävä yksin ja huolehdittava itsestään, taitaisi vanhemmilla olla peiliin katsomisen paikka.
Olet ilmeisesti myös vaatinut, että kuusivuotiaan on osattava lukea ja kirjoittaa monella kielellä ja osattava vähennys- ja jakolaskuja? Miksi sinulla on tuollainen pätemisen tarve?
No ainahan voi olettaa, eikö niin? Olisitkohan antanut itsestäsi järkevämmän kysymällä ennenkuin alat syyttelemään?
Ei minun tarvitse päteä, kerroin vain mitä lapseni osaavat. Etkö sinä ole ylpeä lapsistasi?
Eskarilainen on oppinut kirjoittamaan (4-vuotiaana) ja lukemaan (5,5-vuotiaana) ihan yksin, en ole opettanut enkä vaatinut. Sama pätee 4-vuotiaaseen. Kiinnostunut olen, ja kehun kun onnistuvat.
Kaksikielisiä olemme koko perhe, joten kielet tulevat sieltä.
Matikasta tyttäreni on myös kiinnostunut ihan itsestään. Lasten kysymyksiin vastaan, en todellakaan preppaa enkä vaadi. Kyllä useimmat lapset varmasti ihan itse ovat kiinnostuneita vaikka mistä, sitä pitää vain viitsiä tukea.
Kotitöissä he itse haluavat auttaa ja annan tehdä kaikkea, minkä katson turvalliseksi. Kyllä lapsiin ja heidän kykyihinsä täytyy osata luottaa!
Viikonloppuna mieheni oli työmatkalla ja minä kovassa kuumeessa, isovanhemmat poissa paikkakunnalta, joten vietin aikaa sohvalla ja lämmitin vain ruuat, muutoin lapset leikkivät keskenään ja sylittelimme ja katsoimme lastenfilmejä - en tunne huonoa omaatuntoa, miksi heille tulisi tästä paineita tai mielenterveysongelmia?
t. 7
ap