Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka on liiankin rehellisiä itselleen?
09.11.2026 |
Tekee elämästä aika vaikeaa ja raskasta kun ei näe itsessään mitään erityisen hyvää.
Esimerkiksi työhaastattelussa jos kysytään, että "miksi juuri sinut pitäisi palkata?" kysymys aiheuttaa suurta päänvaivaa, koska en minäkään itseäni palkkaisi kun Suomi on tulvillaan minua parempia tekijöitä. Onnekseni alani on sellainen, että ei siellä oikeastaan kiinnosta kuin se, että tulen aamulla, teen jotain ja lähden ajallaan pois. Turhaa hevonpaskaa ei jauheta kunhan hoitaa osuutensa.
Toinen hyvä esimerkki on parisuhteet. Tässä onkin sitten ihan toinen suo rämmittäväksi. Miksi ihmeessä minun kanssani kukaan nainen haluaisi olla kun maailma on pullollaan minua fiksumpia, komeampia, mukavampia ja paremmin elämässään pärjääviä miehiä? Tämän tosin näyttävät naisetkin oivaltaneen kun kokemukseni heidän kanssaan on puhdas 0. Ja sellaiseksi se melkoisella varmuudella jääkin, eikä varmastikaan vähiten ajattelutapani vuoksi. Onneksi se nyt ei se ainoa miinus minussa ole.
Kommentit (7)
Ei tuossa ole kyse siitä, että onko "liian rehellinen"?
Tuossa on kyse siitä, onko optimisti vai pessimisti.
Aina on joku parempi kuin sinä. Pessimisti murtuu tästä. Optimisti uskoo, että voi ja haluaa kehittyä parempien tasolle.
Ja sitä työelämä ja parisuhde aina on. Kehittymistä paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon ekaan on vaikea vastata. Koska pitäisi kuin kohottaa itseä muita paremmaksi, kehua.
Vähän samahan se on noissa deittihommissakin. Pitäisi esiintyä vakuuttavasti muita parempana ihmisenä. En minä osaa valehdella ja olla muuta kuin olen. Ehkä olen jonkinsorttinen autisti tms. kun tällaiset "normaalit" jutut ei suju alkuunkaan.
-Ap
Olen kyllä rehellinen, mutta nään itsessäni hyviä puolia ja osaan arvostaa niitä. Siksi ei ole ollenkaan vaikea vastata työhaastattelussa kysymykseen, miksi olisin heille hyvä. Ei se tarkoita sitä, että muut eivät voisi olla yhtä hyviä.
Jatkan vielä että jos en näkisi itseäni hyvänä tyyppinä haluaisin muuttua. Ja muuttuisin niin kauan kuin näkisin. Ja olenkin sitä tehnyt. Deiteillä idea nyt ei ole olla parempi kuin muut. Mutta olla paras versio itsestään. Jos ei sellainen vielä ole, kannattaa jotain asialle tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon ekaan on vaikea vastata. Koska pitäisi kuin kohottaa itseä muita paremmaksi, kehua.
Jos töiden ja koulutusten osalta ollaan tasan, esiin nousee muut asia.
Joku voi kertoa olevansa sosiaalinen henkilö jolla työilmapiiriä parantava vaikutus.
Vastaavasti joku hiljainen voi mainostaa, ettei häiritse muita tai keskeytä muiden töitä.
Vähän kuin asuntoilmoituksessa: hevon kuusesssa=ihanan luonnon ympäröimä ja mahtavat ulkoilumahdollisuudet ja hirveen liikenne metelin ja häiriökäytöksen keskellä=palvelut lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen on aika simppeli. Työsuhde perustuu sopimukseen, jossa työntekijä antaa työpanoksensa palkkaa vastaan. "Työt tulevat ajallaan tehdyksi työnantajan odottamalla laadulla", lienee lähes kaikille se ainoa rehellinen vastaus. Harvalla meistä on sellainen osaaminen, että kukaan muu Suomessa ei pysty tekemään vastaavaa. Toki sitten työhaastatteluissa noihin kai odotetaan vastaukseksi jotain muuta hevonpaskaa.
Parisuhteen kohdalla homma toimii sitten toisin. Ihastuminen ja rakastuminen ei ole rationaalinen prosessi, ja useimmat haluavat sen tunnepuolen suhteeseen mukaan (ns. järkiavioliitot ja vastaavat ovat sitten asia erikseen). Se voi kyllä olla, että pelkkä tunne ei riitä, jos muut tekijät ovat suhdetta vastaan. Itse ihastuin kerran nuorena aikuisena erääseen naiseen, mutta parisuhteeseen en lähtenyt, koska tällä henkilöllä oli sairaus, joka vei toisinaan vei hänet suljetulle osastolle. Kaikki oli jees niin kauan kuin otti lääkkeensä, mutta aina välillä ei halunnut ottaa ja sitten homma lähti pahasti lapasesta. Miksi joku ihastuu tai rakastuu juuri minuun (ja miksi minä ihastun tai rakastun juuri tiettyyn ihmiseen) ei ole selitettävissä suoraan millään parisuhde-CV:llä.
Tuohon ekaan on vaikea vastata. Koska pitäisi kuin kohottaa itseä muita paremmaksi, kehua.