Haluaisin neljännen lapsen,olen 36-vuotias,liian vanhako?

Sitä pitää kunnioittaa.



t. äidiksi 37- ja 39-vuotiaina tullut

olisi täysin poikkiteloin.Nyt on vain niin että kaksi ensimmäistämme on lapsettomuushoidoilla aikaansaatu,kolmas on luomuihme.

Mietin vain että elämä 4 lapsen kanssa,millaiste olisi..

En ole ennen osannut nauttia äitiydestä näin täysillä. Oma mieheni ei ollut alussa kovin innostunut neljännestä ja nyt on ihan hurahtanut tuohon pikkuiseen. =)

Vaan!!!!

neljännestä..?Meinaan,välillä on rankkaa kolmenkin kanssa (2,5 ja 8v).

ole liian vanha! Minä sain esikoiseni 33-vuotiaana, nyt 36 ja en keksi mitään syytä miksi en vielä voisi saada lisää lapsia.

kannatusta taitaa tulla :)

Et ole liian vanha ja toivotan paljon onnea vauvan hankintaan

eli tismalleen sama tilanne, kolme lasta, kaikki olen saanut yli kolmekymppisenä, ja ei todellakaan väsy paina. Tukiverkkojakaan ei ole (eli itse hoidettu tähänkin asti) joten ei olla siis riippuvaisia siitä että esim. joku sukulainen olisi apuna, ja sitten jos kuolisi niin ei enää tilanne pysyisi kasassa.



Olisin siis vähintään 40 jos lapsi syntyisi. Omasta mielestäni olisin vielä nuori äiti (en toki ensisynnyttäjäksi mutta yleisesti) ja en mitenkään ole vanha ja väsynyt muutenkaan.



Sama juttu kuin sinulla, miehen kanssa pitää vielä vähän neuvotella.

meillä ei ole myöskään minkäänlaista tukiverkkoa,ei ole ollut koskaan lapset hoidossa (toki nyt päiväkodissa kun olen mennyt töihin) mutta kun "normiperheellä" on mummolat niin meillä ei.Tai on mutta matkaa 800km.

40 vuotiaana neljännen. Ihan hyvin jaksoin ja jaksan.

tai teoriassa on mutta isovanhemmat eivät ole meidän perheen elämässä läsnä, appivanhemmat hoitavat vain tyttärensä lapsia ja omat juoppovanhemmat asuvat kaukana ja ovat...juoppoja.Eli ei ole koskaan tullut apuja mistään.



Mutta, lapset ovat elämäni ilo ja valo, ja kurjan oman lapsuuteni jälkeen iloitsen jokaisesta hetkestä heidän kanssaan, enkä kaipaa "lapsivapaata aikaa" juurikaan.

Itsellä ikää tulee tänä vuonna 32. Tällä hetkellä meillä on kolme lasta, mutta toivoisin saavani vielä yhden. Mieskin on samaa mieltä. Ärsyttää vain lähipiiri, joka toitottaa, että älkää nyt hyvät ihmiset enempää lapsia tehkö... Tosin meidän oma asia se on. Silti se laittaa miettimään, että yritettäisiinkö vielä vai ei.

Keskittyisit heidän tukemiseen koulu- ja harrastusasiossa- Siinä sitä jo yhdelle mammalle onkin hommaa...

Lapset 5v ja 2v. Haluaisin kolmannen ja olen myös 36v.

Meille synty kolmonen, kun olin 42 ja nyt olen 48 ja meillä on nelonen.=))

Miehet ne nyt pääsee helpommalla ja kulkee jälkijunassa siinäkin tapauksessa, ettei lapsia helpolla saa. Mun mies ainakin on hokenut, että on ihan onnellinen näinkin.. ja putoaa aina jaloilleen keskenmenosta ja pettymyksestä toisensa jälkeen.

Se tunneskaala on jotenkin latistettu siihen verrattuna mitä itse käy läpi, ja lisää samalla omaa tuskaani että yksinkö tätä haluan... vaikka ei se niin ole.



Puolisoni rakastaa ja välittää ja tekisi kyllä mitä tahansa lasten saamiseksi (on tehnytkin!) mutta silti.. hän on ihan onnellinen näinkin. Mutta koska hän haluaa, että minä olen onnellinen, hän lupaa lähteä vielä yhteen inssiin, vielä yhteen ivf-projektiin ja itkee vasta kun katsoo sitä kun minä hajoan.



Yritin vastata kysymykseesi miehesi innottomuudesta, että he voivat usein mainiosti irrottaa itsensä lastensaamisen fyysisestä todellisuudesta iloineen ja suruineen. Heiltä ei aika lopu kesken eikä pesänrakennus kutsu keväällä.. Tietysti molempien pitäisi lasta haluta mutta voisiko miehesi haluta sitä edes sinun vuoksesi? Kyllä raskauden aikana vielä ehtii kasvaa mukaan...



Toinen kysymyksesi siitä, että oletko liian vanha. Moni ikäisesi ei ole. Minä olen 32-vuotias, ja meidän yritys loppuu tähän kiertoon. Viimeinen kerta ja viimeinen inssi, loppu ovat rahat ja voimat. Siksi pyydän anteeksi jos kirjoitin ikävästi, elän hieman tunteikasta aikaa. Oikeasti toivon sinulle kaikkea hyvää.

36-vuotiaana painin itseni kanssa että vieläkö yksi. Meni vuosi asian kanssa, ja päätettiin ettei enää. Seuraavat lapset saavat olla lapsenlapsia.



Vauva-aika on aikakausi joka jossain vaiheessa pitää jättää taakse. On helpottavaa jos pystyy tekemään selkeän päätöksen .

neljänteen lapseen, niin unohda koko homma :D



Mistä näitä aina ilmestyy?

ja kolmannenkin synnytin vanhempana kuin sinä nyt eli 39v. Ymmärrän täysin tunteesi haluta kokea se vielä kerran, vaikka ei helppoa ole ollut, se on kuitenkin kaikkein ihmeellisin asia elämässä. Kolmas toi paljon iloa, neljännen kanssa on taas tunne siitä, ettei kaikkeen ehdi lasten suhteen. Nyt varsinkin 1v:n vahtiminen (mitä pistää suuhun ja missä kiipeilee) on välillä rasittavaa, niin että en enempää tosiaan haluaisi.