Huostahulluuden riivaaman ihmisen määritelmä

" Huostahullu on ihminen, joka elää valhemaailmassa. Hän ei ole kovin älykäs, hän ei omaa alkeellisimpiakaan tietoja laista ja sen tulkinnasta tai oikeuslaitoksista (rikos ja hallinnolliset oikeudet), eikä koko huostaanottoprosessista; hänessä on paljon samaa kuin pienessä lapsessa, joka uskoo aikuisten hoitavan kaikki asiat oikein ja aikuisten olevan virheettömiä. Aikuisuskonsa hän on siirtänyt viranomaisiin, hänen luottamuksensa heitä kohtaan on vailla aikuisen realiteettien tajua. Hän ei myös seuraa politiikkaa, eikä ymmärrä asiayhteyksiä, vaikka yrittäisikin seurata sitä. Hänen maailmansa on musta-valkoinen - kuten pienellä lapsella - hyvät ja pahat, kiltit ja tuhmat. Voit lukea vielä viranomaisuskovaisen uskontunnustuksen edeltä, ettei jää mitään epäselvää.



Ei huostahulluus sitä ole, että arvostaa jonkun ihmisen hyvin ja oikein tekemää työtä. Jos niin olisi, niin silloin olisi arvostelukykyä nähdä, milloin ei ole toimittu oikein, mutta huostahullulla ei ole kykyä realistisesti arvostella viranomaisten työtä tai poliitikkojen päätöksiä. Lapsenomaisuudessaan hän on kyvytön näkemään, että osa viranomaisten päätöksistä voi olla tosi huonoja, vaikka osa hyviä olisikin.



Huostaanotoissa hänellä on vain hyvät ja pahat vastakkain asettelu eli sossut ovat aina vain hyviä, virheettömiä ja vanhemmat pahoja. Hän ei ymmärrä, että hyvätkään sossut eivät aina voi toimia oikein, vaan heidän on toimittava lapsen edun vastaisesti, jos haluavat säilyttää virkansa. Hän jumaloi sossuja niin, että hän ei usko heidän olevan pahoja, vaikka muut asiantuntijat arvostelisivat ankarasti heidän tekemiään päätöksiä. Eri tyyppisten tuomioistuinten arvostelusta hän jää täysin ulkopuolelle. Tyhmyytensä tulee parhaiten esille kun hän ei usko edes sossujen kertomuksia, jos ne ovat vastoin hänen päähänsä iskostunutta ajattelua. Näin ollen hän on kyvytön ymmärtämään sitäkään, että sijaishuolto toimisi väärin, eikä asetakaan lasta aina arvoissaan etusijalle, vaan lapsi voi joutua sijoitettuna paljon huonompaan paikkaa kuin hänen kotinsa oli.



Jos huostahulluus olisi vain sitä, että toivoo yhteiskunnan huolehtivan lapset turvaan huonosti kohtelevilta vanhemmilta, niin silloinhan kaikki palstan vakkarit olisivat huostahulluja.



Mutta ei, huostahulluus on paljon laajempi käsite, jossa sekoittuvat aikuisen typeryys, ilkeys, omat tunne-elämän vammat ja silkka älykkyyden puute. Pienen lapsen maailma on valtavan itsekeskeinen, hän ei kykene hahmottamaan muuta kuin näkemänsä. Jos esim. ulkoa kuuluu iso ääni, lapsi pelästyy sitä, koska kokee sen itseensä kohdistuvana uhkana; hän itse on maailman keskipiste. Niinpä huostahullu on kyvytön omaksumaan uutta todistettua tietoa, joka on vastoin hänen kokemusmaailmaansa.



Ilkeys ja typeryys astuvat esiin siinä vaiheessa, että noin ajatteleva aikuinen kohauttaisi olkapäitään ja jättäisi sellaiset väitteet omaan arvoonsa, joita ei kykene hyväksymään. Mutta ilkeilevä huostahullu hyökkää niiden ihmisten mielipiteitä vastaan, jotka ovat hänen mielestään väärässä. He ovat uhka hänen turvalliselle pikku maailmalleen, siksi hänen on puolustauduttava, että turvallisuudentunne ei järkkyisi ja hän voisi tuudittautua samaan valheelliseen tietämättömyyteen, joiden kohteeksi tuo tietämätön yksilö on uskoteltu.



Huostahullun maailmassa ei ole siis sijaa edes lapselle, koska hän itse on lapsi, joka on oman pikku maailmansa keskiössä. Jos hän kuulee jutusta, jossa selvästi kerrotaan, miten joku lapsi on erotettu hyvästä vanhemmastaan viranomaisten epärehellisellä toimilla, ei hän järkyty lapsen kohtalosta ollenkaan, koska kysehän on vain hänestä itsestään, hänen uskomuksistaan, hänen turvallisuudestaan, hänen maailmastaan, joka ei saa romahtaa. Sen takia huostahullu ei reagoi tämän ketjun kuvaukseen siitä, miten väärin tuota koko perhettä on kohdeltu, ei edes silti, että suurimpana kärsijöinä ovat lapset. Hän voi mesoa ja melskata jossain ketjussa jotain pientä yksityiskohtaa tyyliin ”ei se noin voi olla”. Oma maailma pysyy kasassa kun kieltäytyy ottamasta kantaa niihin realistisiin tosiasioihin, jotka todistavat hänen maailmankuvaansa vastaan. ”