"Mä hajoan"

Tiedän että täällä on niitä jotka ovat joskus jakaneet tunteen, että tekisi mieli pakata tavarat ja lähteä pois johonkin, yksin, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin.



Mikäs teillä auttaa? Tai onko se tunne mennyt ohi? Minulla se tulee näin syksyisin, talvisin. Kesällä helpottaa. Tai sitten olen vähentänyt stressiä kesäksi, nyt selvästi taas enemmän ja taas se sama tunne tullut takaisin.



Ikäkriisiä vai mitä?

Auttaako jos menee etelän matkalle katkaisemaan arkea?



Niin ja ne jotka väittää että eka pitäisi mennä ja stiten tehdä lapset, niin kyllä tässä on maailmaa kierrettykin aiemmin. Mutta ei nähtävästi tarpeeksi, ja toisaalta, uskallanpa väittää että ei se elämä siihen pääty, kun lapset tekee.

Nimenomaan, se ajatuskuvio on täysin väärä. Etä pitäisi vaatia itseltä täydellisyyttä ja täyttä omistautumista lapsiperheen elämään. Sehän vaan pistää ahdistaan enempi. Pitää olla se oma elämä nimenomaan yhä, mutta sitä tuntuu olevan niin vähän tässä rumbassa, että se ei riitä.



Ja tämä lapsiperheen elämä on kivaa, enkä sitä vaihtaisi poiskaan mutta joku tässä nyt ei mene halutusti. Ehkä ei ole ystäviä tarpeeksi itsellä eikä lapsilla, ainakaan omalla kohdallani. Tai sellaisia lapsiperheellisiä ystäviä, joita voisi tavata usein vapaamuotoisesti. Että ei tarvitsisi esittää jaksavansa.