Huomasin keskustelun lukioarvosanoista, joten mieeleni juolahti...

ammattikorkeakoulussa kolme on jo hyvä mikäli taso säilyy.

AP

Niihin olen pyrkinyt, mutta joissakin aineissa tulee joskus 3 ja sekin kyllä riittää.

Peruskoulussa ja lukiossa asteikko on 4 - 10. Muissa opinsaunoissa taitaa nykyään olla 0 - 5. Aikanaan yliopistossa oli 1 - 3, mutta ehkä se sitten oli liian karkea.



Hyvä numero on riittävän hyvä tavoitteeseen nähden. Jos on peruskoulussa ja tähtää lukioon ja sieltä edelleen korkeakouluun, riittävä taso voisi olla sellainen, että lukuaineiden keskiarvo on kahdeksan tai korkeampi, eikä joukossa ole yhtäkään kuutosta. Jos tähtää jo peruskoulussa yliopistoon, keskiarvon lienee hyvä olla yhdeksikön seutuvilla. Jos tähtää ammattikouluun, on käytännöllinen taipumuksiltaan, eikä edes innostunut koulunkäynnistä, niin onko niillä arvosanoilla erityisesti väliä. Riittävän hyvä on viitonen tai yli. Ja toisaalta, jos keskiarvo huitelee 8,5:n yläpuolella, mutta kaavailee itselleen tulevaisuutta konepuuseppänä, voi odottaa, että tulee tympääntymään työhönsä.



Edellä mainittuihin seikkoihin poikkeuksena se, että jos sattuu olemaan lahjakas jollain erityisalalla, vastaavan oppiaineen arvosana on yleensä 10. Ysin saa vielä ahkeralla työlläkin, mutta ainakin toisinaan arvosanan nostaminen täyteen kymppiin vaatii taipumuksia tai eksponentiaalisesti kasvanutta työpanosta. Tällaiselle erityislahjakkuudelle riittänee, että muiden aineiden arvosanat eivät ole niin huonot, että sulkevat toivottuja ovia.



Ammattikoulun arvosanoihin en puutu. Olen opiskellut sellaisessa yhden vuoden. Teoreettiset aineet olivat pääosin viitosia, ammattiaineiden tulokset sitten vaatimattomampia.



Korkeakouluissa riittävä taso on sellainen, että opintojen eteneminen ei kilpisty arvosanojen heikkouteen. Jatkuva ykkösten saaminen kertoo kuitenkin siitä, että on jostakin syystä päädytty väärään kouluun. Into tai pakko riitti pääsykokeisiin, muttei opiskeluun. Tasainen kolmosen linja lienee jo ihan hyvä. Korkeakoulu on useimmille se viimeinen koulu, jonka käy, ellei hanki uutta ammattia. Niin muodoin tärkeintä on, että korkeakoulun jälkeen sijoittuu edes jotensakin koulutustaan vastaavaan työpaikkaan. Sen jälkeen merkitsee lähinnä se, että tutkinto on hankittu ja valmis - ynnä tietenkin kertynyt työkokemus ja maine työmarkkinoilla.



Jos haluaa suorittaa akateemisen jatkotutkinnon, pro gradun pitää olla riittävän korkeatasoinen. Ja mahtoikos siihen jatko-opinto-oikeuteen vaikuttaa pääaineen arvosanakin? En muista, koska graduni oli riittävän hyvä ja maisterinpapereissani pääaineestani on erinomainen arvosana.



Riittikö? :D Vai vieläkö paasaan?

Hyvät oppilaat eivät yleensä edes mene amikseen....

Vierailija - 20.02.12 08:29 (ID 14329384)

Itse olin hyvä oppilas, mutta en halunnut käydä koulua enempää kuin oli ns. pakko. haahuilin läpi amiksen ja menin aikanaan töihin. Nykyään vanhempana ja viisaampana palasin takaisin koulunpenkille ammattikorkeakouluun.

Viisaus on suhteellista.

mutta itse olen nyt amk:ssa viimeistä kevättä. Mulla on ollut tavoitteena aina 5, kurssi kuin kurssi. 4 on siedettävä, 3 jo epäonnistuminen ja 1 & 2 ei tule edes kysymykseen.

Käytännössä tämä vastasi peruskoulun numeroita 8,9 ja 10 (70% piti olla oikein saadakseen 1:n)

Eli alle 8:n et päässyt edes tentistä läpi. Joten kaikki arvosanat, paitsi hylätty, oli hyviä.

mutta itse olen nyt amk:ssa viimeistä kevättä. Mulla on ollut tavoitteena aina 5, kurssi kuin kurssi. 4 on siedettävä, 3 jo epäonnistuminen ja 1 & 2 ei tule edes kysymykseen.

mutta ikinä ei ole kukaan valmistumisen jälkeen ollut arvosanoista kiinostunut. TYöpaikan saamiseen vaikutti ihan muut asiat plus että on tutkinto.

Peruskoulussa ja lukiossa asteikko on 4 - 10. Muissa opinsaunoissa taitaa nykyään olla 0 - 5. Aikanaan yliopistossa oli 1 - 3, mutta ehkä se sitten oli liian karkea.

Hyvä numero on riittävän hyvä tavoitteeseen nähden. Jos on peruskoulussa ja tähtää lukioon ja sieltä edelleen korkeakouluun, riittävä taso voisi olla sellainen, että lukuaineiden keskiarvo on kahdeksan tai korkeampi, eikä joukossa ole yhtäkään kuutosta. Jos tähtää jo peruskoulussa yliopistoon, keskiarvon lienee hyvä olla yhdeksikön seutuvilla. Jos tähtää ammattikouluun, on käytännöllinen taipumuksiltaan, eikä edes innostunut koulunkäynnistä, niin onko niillä arvosanoilla erityisesti väliä. Riittävän hyvä on viitonen tai yli. Ja toisaalta, jos keskiarvo huitelee 8,5:n yläpuolella, mutta kaavailee itselleen tulevaisuutta konepuuseppänä, voi odottaa, että tulee tympääntymään työhönsä.

Edellä mainittuihin seikkoihin poikkeuksena se, että jos sattuu olemaan lahjakas jollain erityisalalla, vastaavan oppiaineen arvosana on yleensä 10. Ysin saa vielä ahkeralla työlläkin, mutta ainakin toisinaan arvosanan nostaminen täyteen kymppiin vaatii taipumuksia tai eksponentiaalisesti kasvanutta työpanosta. Tällaiselle erityislahjakkuudelle riittänee, että muiden aineiden arvosanat eivät ole niin huonot, että sulkevat toivottuja ovia.

Ammattikoulun arvosanoihin en puutu. Olen opiskellut sellaisessa yhden vuoden. Teoreettiset aineet olivat pääosin viitosia, ammattiaineiden tulokset sitten vaatimattomampia.

Korkeakouluissa riittävä taso on sellainen, että opintojen eteneminen ei kilpisty arvosanojen heikkouteen. Jatkuva ykkösten saaminen kertoo kuitenkin siitä, että on jostakin syystä päädytty väärään kouluun. Into tai pakko riitti pääsykokeisiin, muttei opiskeluun. Tasainen kolmosen linja lienee jo ihan hyvä. Korkeakoulu on useimmille se viimeinen koulu, jonka käy, ellei hanki uutta ammattia. Niin muodoin tärkeintä on, että korkeakoulun jälkeen sijoittuu edes jotensakin koulutustaan vastaavaan työpaikkaan. Sen jälkeen merkitsee lähinnä se, että tutkinto on hankittu ja valmis - ynnä tietenkin kertynyt työkokemus ja maine työmarkkinoilla.

Jos haluaa suorittaa akateemisen jatkotutkinnon, pro gradun pitää olla riittävän korkeatasoinen. Ja mahtoikos siihen jatko-opinto-oikeuteen vaikuttaa pääaineen arvosanakin? En muista, koska graduni oli riittävän hyvä ja maisterinpapereissani pääaineestani on erinomainen arvosana.

Riittikö? :D Vai vieläkö paasaan?

Riittihän tämä, mutta nyt kysyttiin yleistä mielipidettä :D AP

mutta itse olen nyt amk:ssa viimeistä kevättä. Mulla on ollut tavoitteena aina 5, kurssi kuin kurssi. 4 on siedettävä, 3 jo epäonnistuminen ja 1 & 2 ei tule edes kysymykseen.

mutta ikinä ei ole kukaan valmistumisen jälkeen ollut arvosanoista kiinostunut. TYöpaikan saamiseen vaikutti ihan muut asiat plus että on tutkinto.

Mutta olen ajatellut että tämän homman voi hoitaa kunnollakin kun on kerran aloittanut. Olen ollut kuitenkin päätoiminen opiskelija kokoajan, en ole siis ollut koulun ohessa töissä.

T. en muista enää nroa