Onko sellainen tilanne tuttu, että olette pitkään olleet kiinnostunut jostain ihmisestä
mutta aina jos olisi tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta, niin tulee paniikki ettekä keksi mitään sanottavaa ja "luikittekin" karkuun. Ja sitten taas kaduttaa, että jätitte tilaisuuden käyttämättä ja toivotte, että ehkä taas huomenna näette hänet... ja taas tulee paniikki...
Kommentit (4)
Jos joku ihminen kiinnostaa, niin menen juttelemaan ja kysymään kuulumisia. Varsinkin jos näät sitä ihmistä useamminkin, ni miks et sano vaikka "moi" kun näät sitä jatkat siitä sitten. Ei siinä mitään menetä. Ei voi voittaa jos ei koita!
tietysti suomalaiseen tapaan pienessä hönössä pikkujouluissa.
Selvitin ensin että hän on vapaa ja sit pikkujouluissa huomasin kerran että mies oli menossa vessaan. Päätin jäädä oottamaan.
Kun tuli sieltä, pysäytin hänet ja sanoin että mä olisin kyllä kiinnostunut tutustumaan paremminkin häneen. Hetken aikaa juteltuamme sain kyllä hienovaraiset pakit, oikeasti hyvällä ja hyvin ymmärrettävällä syyllä.
Mua ei harmita ne pakit lainkaan, uskalsin kysyä eikä enää tarvitse jossitella.
mulle käy aina niissä niin, että kun olen päättänyt tehdä jotain asialle heti kun seuraavan kerran näen hänet niin en varmastikaan näe. Yksi tällainen mies katosi kuin maan nielemänä vuosia sitten. Miten voikaan olla mahdotonta törmätä johonkuhun, mutta toisaalta aika harvoihin sitä törmäilee jatkuvasti sattumalta.
Hän oli pitkän tsemppauksen jälkeen päättänyt lähestyä naista. Kun tuo ratkaiseva aamu valkeni, hän sai kuulla naisen juuri lähteneen puoleksi vuodeksi Fidzi-saarille.