Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei kehu minua
29.10.2026 |
Ei ole koskaan kehunut. Olen valmistunut 20 vuotta sitten, väitellyt, oli juhlimassakin mutta ei koskaan kun nähdään muista sanoa kuinka olen ollut tarmokas ja ahkera. Höpäjää vaan talonsa putkiremonteista tai mitä kähinää asukkaiden kesken.
Kommentit (16)
Luulen äidin olevan kateellinen, joskus 60-luvulla opiskellut keskikoulun jälkeen merkonomiksi. Siksi käyttäytyy kuin saavutukseni ei olisi kuin joku ripillepääsy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla raukalla ole miestä?
Miesten itsetunto ei kestä älykkäämpää naista.
Tyypillinen nelkytlukuinen tunteeton ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen äidin olevan kateellinen, joskus 60-luvulla opiskellut keskikoulun jälkeen merkonomiksi. Siksi käyttäytyy kuin saavutukseni ei olisi kuin joku ripillepääsy
Oletpa inhottava ja ylimielinen äitäsi kohtasn. Et ole itsenäistynyt ja odotat kehuja kuin pikkulapsi. Sinun tulisi kasvaa. Vaikuttaa siltä, että olet itse inhottava äidillesi. Onetko muistanut kehua äitiäsi, joka sinut kasvatti? Vuorovaikutus on aikuisena molemminpuolista. Ei olla vaan saamapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen teennäiseksi jos kehuisi. Eikä ole tapana. Äiti on paheksuvaa sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:lla sisaruksia? Miten äitinne kohtelee heitä? Ovatko yhtä menestyneitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla raukalla ole miestä?
Miesten itsetunto ei kestä älykkäämpää naista.
Sinä et ole älykästä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lla sisaruksia? Miten äitinne kohtelee heitä? Ovatko yhtä menestyneitä?
Sisareni on peruskoulun opettaja. Ei jaksanut teknisille aloille.
Naapureitten lapsia kyllä. Sirkankin pojantytär valmistui hoitajaksi, on niin kiva ja kohtelias tyttö. Niemisten poika pääsi kaupungille tietokonejohtajaksi. Mikähön sekin on, mummujen keksimä titteli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt kehujen tarvetta. Hyvät arvosanat, palkankorotukset ja avun saaminen pyytämättä, ovat parhaat kiitokset. Suullisten kiitosten takaa löytyy aina lausujan mielistely oman edun tavoittelussa. "Kylläpä olet taitava. Tekisitkö minullekin tuollaisen"
Äitini ei juurikaan mua eläessään kehunut, ehkä siksi en kehuja kaipaa, tulee sellaisista ihmisistä heti mieleen että ovat jotain vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa kiitoksella elää.
Jos herkkä sielusi ei saa ravintoa ilman jatkuvaa ja taukoamatonta kehumista, niin vika ei ole äidissäsi.
Taudat olla niitä ihmisiä, jotka laittavat someen pärstäkuvansa tekstillä "oon niin ruma" ja odottavat kieli pitkällä kehuja. Minä vastaan näille, että oikeassa olet.
Oketko sinä muistanut kehua ja kiittää äitiäsi, kuinka fiksun, älykkään, tarmokkaan ja ahkeran lapsen on saattanut tähän maailmaan ja antanut sinulle ainutkertaisen elämän.