Miten elämäsi muuttui/parani kun pääsit hyväpalkkaiseen työhön?

enemän menee kaljaan rahaa.

En voisi kuvitellakaan pääseväni ikinä hyväpalkaiseen työhön. 18 vuotta tehnyt töitä pskaduunissa enkä ole ikinä tienannut yli 2000 e/kk. Olisi unelma tienata kunnolla mutta ei näillä aivoilla pääse kunnon töihin.

Siten, että lopulta tuli burnout ja työkyvyttömyyseläke.

Vaihdoin raksahommista työnjohtoon, palkka tuplaantui. Nyt on varaa uuteen autoon, uuteen omakotitaloon ja lapsiin. Aiemmin oli varaa 10v vanhaan autoon, vuokrakämppään ja kortsuihin. M44

Rahaa enemmän, stressiä enemmän. Vapaa-aikaa vähemmän. Kaikkea ei voi saada tässä elämässä. Jostain pitää aina luopua. 

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan pääseväni ikinä hyväpalkaiseen työhön. 18 vuotta tehnyt töitä pskaduunissa enkä ole ikinä tienannut yli 2000 e/kk. Olisi unelma tienata kunnolla mutta ei näillä aivoilla pääse kunnon töihin.

No miksi sitten vastasit tähän kun aihe ei selkeästi koskenut sinua. 

10x enemmän stressiä mutta hyvä puoli oli se että tajusin että työelämästä on pakko päästä pois aivan viimeistään viidenkympin alkupuolella

Valmistuin 90-luvun laman keskellä työttömäksi. Sen jälkeen sain osapäiväisen työn kaupasta. Kun vihdoin pääsin koulutustani vastaavaan, täysiaikaiseen työpaikkaan, nettotuloni nelinkertaistuivat. Pystyin maksamaan opintolainani, säästämään asp:n ja ostamaan oman asunnon kaiken muun tarpeellisen lisäksi.

Ennen kaikkea tulevaisuudenuskoni palasi ja sen jälkeen elämä on aina vain mennyt parempaan suuntaan jo 30 vuotta.

Elämänlaatu muuttui moninkertaisesti paremmaksi kun pystyin isomman palkan turvin muuttamaan kaupungista maalle moderniin taloon isoille tiluksille. Muutto maalle on aina ollut yksi suurimmista haaveistani.

Prokveksiivinen verotus söi hyödyn ja palasin duunariksi.

"Tuliko elämästä parempaa vai stressaavampaa?"

Tämä sisälsi jo ääneen lausumattoman väitteen jonka mukaan paskaduunit eivät voisi olla jopa stressavampia ja ahdistavampia kuin hyväpalkkaiset duunit.

Siis sen lisäksi että jatkuva huoli toimeentulosta syö viimeisenkin ilon elämästä.

Hyväpalkkaiseen duuniin pääseminen ei tarkoita ainoastaan toimeentulohuolien katoamista vaan sitä että työaika lyhenee ja työilmapiiri ja kollegat ovat 100x parempia.

Vierailija kirjoitti:

Prokveksiivinen verotus söi hyödyn ja palasin duunariksi.

Olet kuin yksi entinen alaiseni, joka väitti kirkkain silmin, ettei kannata tehdä ylitöitä 100% korotetulla palkallakaan, kun verotus vie siitä 150%. Olin aivan sanaton ja pyysin muita jäämään töihin.

Vierailija kirjoitti:

"Tuliko elämästä parempaa vai stressaavampaa?"

Tämä sisälsi jo ääneen lausumattoman väitteen jonka mukaan paskaduunit eivät voisi olla jopa stressavampia ja ahdistavampia kuin hyväpalkkaiset duunit.

Siis sen lisäksi että jatkuva huoli toimeentulosta syö viimeisenkin ilon elämästä.

Hyväpalkkaiseen duuniin pääseminen ei tarkoita ainoastaan toimeentulohuolien katoamista vaan sitä että työaika lyhenee ja työilmapiiri ja kollegat ovat 100x parempia.

Tunnistan tämän. Duunarina jokaista minuuttia kytättiin ja jos et jotain osannut, olit tyhmä tai laiska. Toimihenkilönä voin loikoilla kotona, sanon "tekeväni tämän etänä". Jos jotain en osaa, totean vain että tässä menee ydinosaamisalueeni rajapinta ja varaan jonkun tonnin maksavan kurssin asian tiimoilta ja minun proaktiivista otettani itsensä kehittämiseen kehutaan.

Ja surullisinta tässä on, ettei tämä ole mikään läppä vaan täysi tosi.

T. Entinen duunari

Päinvastoin, elämä muuttui huomattavasti paremmaksi, kun vaihdoin hyväpalkkaisen ja arvostetun, mutta erittäin stressaavan työn matalapalkkahommiin. Mulla on jo kaikkea mitä tarvitsen, joten ei ole mitään syytä kantaa enää sellaista stressiä, kiirettä ja painetta, jota aiempi hommani oli täynnä. Nyt olen suht simppelissä suorittavassa työssä osa-aikaisesti, hoidan terveyttäni, harrastan ja elän.

En ole vielä päässyt.