Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää näissä sektion vastustamisissa
20.02.2012 |
Nyt kun taas hyökättiin niin kovin pelkosektioäidin kimppuun...
Niin ihmetyttää tämä:
Jos täällä joku äiti kyselee paniikissa, että voi ei lapsi onkin perätilassa tms. ja joudun sektioon apua mitä nyt. Niin kilvan vastataan, että älä panikoi kaikki menee hyvin, sektio on todella turvallinen toimenpide ja ei mitään paniikkia.
Jos taas täällä kyselee äiti, joka itse haluaisi sektion, niin sitten tulee kauheat sivun rotlat siitä mitä hirveitä seuraamuksia sektiossa voi olla ja teilataan äiti täysin hulluksi oman ja lapsen terveyden riskeeraajaksi.
Omituista sanon minä.
Kommentit (15)
siinä tökkää se että jos siihen sektioon joutuu perustellusta syystä mutta tämä nyky äitien pelkuruus on kyllä aivan naurettavaa! piuhat poikki tollasilta! ei pitäs niitä lapsia tehä jos on noin perkeleen vaikeeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hirveää, että näitä todella kovin pelkääviä ei ymmärretä.
Pelko on tosiaankin lamaannuttava ja terveyttä haittaava tila. Luuleeko joku tosiaan, että nämä naiset huvikseen pelkäävät?
Itse olen yksi näistä pelkääjistä ja pelolleni en mitään voi. Kun näen TV:ssä synnytyskohtauksen niin jo sydän hakkaa ja tulee hirveä ahdistuksen tunne.
Raskaana ollessani heräilin vähintään joka toinen yö klo 2-3 enkä nukkunut minuuttiakaan sen jälkeen, kun pyöri mielessä vain synnytys ja sitä tosissaan pelkäsin järjettömästi.
Luuletko etten haluaisi synnyttää normaalisti...
Olisi ihan mukavaa kokea se raskausaikakin niin ettei olisi kuolemanväsynyt jo synnytyksen aikaan pelkästään siitä, että kärsii unettomuudesta lähes joka yö tuntikausia.
Sanotko sinä koirien pelkääjillekin, että mene vain työntämään se naamasi koiran eteen, ei se mitään tee. Naurettavaa pelkoa.
Jopa lääkärit syyllistyvät samaan. Itse olen saanut pelkopolilta esitteen, jossa todetaan mm. että sektio on suuri ja vaarallinen leikkaus ja haavatulehdukset ovat varsin yleisiä.
Kun en antanut periksi vaan halusin peloitteluista huolimatta sektion, sain hoitajalta esitteen, joka oli tarkoitettu lääkärin määräämään sektioon tuleville (perätila, ahdas lantio yms). Siinä todettiin, että sektio on helppo rutiinileikkaus, jota ei kannata pelätä. Haavatulehduksetkin ovat varsin harvinaisia.
Eli sektio on vaarallinen vain jos sen itse haluaa?
Kuten alatiesynnytyksessäkin myös sektiossa asenne ratkaisee. Jos on sitä mieltä, että sektio on hirveän kauhean kamala, niin onhan se sitä. Jos taas ajattelee sitä pienenä rutiinileikkauksena, niin toipuukin nopeammin. Toimi ainakin minulla.
siinä tökkää se että jos siihen sektioon joutuu perustellusta syystä mutta tämä nyky äitien pelkuruus on kyllä aivan naurettavaa! piuhat poikki tollasilta! ei pitäs niitä lapsia tehä jos on noin perkeleen vaikeeta!
Jollakin vähän uponnut stringien naru syvälle peppuvakoon"
omituista on kun oma asenne estää synnyttämästä normaalisti.Asenteella tuskin kukaan saa vauvaansa kääntymään vatsassa,joten näissä vissi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei ymmärrä, että sektiolla ja sektiolla on eroja. Periaatteessa sekä välttämätön hätäsektio ja lääketieteellinen pelkosektio voivat olla teknisesti täsmälleen samanlaisia. Kuitenkin normaalisynnytys on sekä lapselle että äidille eräitä poikkeuksia lukuunottamatta terveellisempi.
Jos vielä 2000-luvulla pelkään niin suunnattomasti synnytystä, että haluaa sektion mieluummin, niin kannattaisi jättää lapset tekemättä.
Näin kirjoittaa lääketieteellisisistä syistä useamman sektion kärsinyt(!) äiti.
siinä tökkää se että jos siihen sektioon joutuu perustellusta syystä mutta tämä nyky äitien pelkuruus on kyllä aivan naurettavaa! piuhat poikki tollasilta! ei pitäs niitä lapsia tehä jos on noin perkeleen vaikeeta!
Ja jos lapsen tekemisen vaikeudesta puhutaan, niin logiikallasi myös hedelmöityshoidot pitäisi lopettaa. Se se vasta vaikeaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovin hyvin nuku, joten unenpuute lienee ihan tosiasia kaikilla synnyttävillä naisilla.
Se mikä minua näissä pelkopotilaissa rassaa on se, ettei anneta luonnon hoitaa tehtäväänsä. Suunnilleen heti kun tikku kertoo raskaudesta, ollaan vaatimassa sektiota. Itsekin pelkäsin synnytystä lähes koko ensimmäisen raskausajan, mutta kun loppuvaiheessa olo oli tarpeeksi tukala, niin halusin siitä olosta eroon sen verran hartaasti, että olisi ollut ihan sama vaikka vauva olisi tullut ulos poikittain.
Toista lasta odottaessani pelkäsin vielä enemmän, mutta jälleen luonto hoiti homman ja synnytys meni ensimmäistä jouhevammin. Kehossa on mekanismit pelkoja vastaan, mutta kehoa pitää malttaa kuunnella eikä heittää heti hanskoja tiskiin.
Aloittaja ei ymmärrä, että sektiolla ja sektiolla on eroja. Periaatteessa sekä välttämätön hätäsektio ja lääketieteellinen pelkosektio voivat olla teknisesti täsmälleen samanlaisia. Kuitenkin normaalisynnytys on sekä lapselle että äidille eräitä poikkeuksia lukuunottamatta terveellisempi. Jos vielä 2000-luvulla pelkään niin suunnattomasti synnytystä, että haluaa sektion mieluummin, niin kannattaisi jättää lapset tekemättä. Näin kirjoittaa lääketieteellisisistä syistä useamman sektion kärsinyt(!) äiti.
vaikka toisin uskotellaan. Alatiesynnytyksen riskejä kun ei mielellään esitellä, koska pitää luoda illuusio, ettei niitä ole ja vain sektiossa on riskejä. Kyse on lopulta vain rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelännyt synnytystä siitä asti, kun 4-vuotiaana sisarukseni kuoli synnytyksessä. Olen siis kuullut äitini ja tuttavien juttuja aiheesta pienestä lapsesta asti.
Mielestäni on törkeää, että täällä teilataan meidät pelkääjät idiooteiksi emmekä saisi itse lisääntyä koskaan ym. potaskaa.
Olen saanut todellisen lapsuuden trauman koko aiheesta enkä äitini kokemuksen takia koskaan uskalla synnyttää alateitse, se on varma!
Mutta lapsen kuitenkin joskus haluaisin. Juuri tällaisten pelkojen vähättelyjen ja toisten haukkumisten takia en uskalla vieläkään edes yrittää. Pelkään sitä, että en saisikaan leikkausta vaikka kuinka anelen :(
Eli tarkoitukseni oli yrittää synnyttää normaalisti, tutkin eri tapoja miten toimia yms yms yms. Mutta vatsani kasvoi kasvamistaan, vauvasti tuli isompi ja isompi (eikä ollut sokerivauva)... Joskus viikolla 37 neuvolalääkärillä kysyin (kun mittakin veteli reilusti yli käyrien) että pitäiskö koko/synnytystapa arvioon mennä. Vastaus oli että "kyllä ne sitten siinä synnytyksessä näkee mahtuuko se tulemaan". Itse halusin välttää hätäsektion. Onneksi neuvolatäti sitten passitti minut kuitenkin kokoarvioon ja tulos oli karmiva: n. 4600-4700g ja pitkäkin vielä. Kyseessä esikoinen, minä lyhyt ja kapeahko lanteinen nainen. Tuntui että sekoan, itkin, itkin ja itkin, olin varma että minulle ja vauvalle käy huonosti ja/tai päädytään hätäsektioon.. Minut sitten kirjattiin pelkopotilaaksi ja sektioitiin. Kaikki meni kuin rasvattu. Jälkeen päin sain vielä kuulla että lapsi tuskin olisi mahtunut tulemaan koska ei ollut edes laskeutunut/kiinnittynyt. Mutta kaipa minäkin turhaan pelkäsin synnytystä ja olin säälittävä kun sain pelkosektion..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tarkoitukseni oli yrittää synnyttää normaalisti, tutkin eri tapoja miten toimia yms yms yms. Mutta vatsani kasvoi kasvamistaan, vauvasti tuli isompi ja isompi (eikä ollut sokerivauva)... Joskus viikolla 37 neuvolalääkärillä kysyin (kun mittakin veteli reilusti yli käyrien) että pitäiskö koko/synnytystapa arvioon mennä. Vastaus oli että "kyllä ne sitten siinä synnytyksessä näkee mahtuuko se tulemaan". Itse halusin välttää hätäsektion. Onneksi neuvolatäti sitten passitti minut kuitenkin kokoarvioon ja tulos oli karmiva: n. 4600-4700g ja pitkäkin vielä. Kyseessä esikoinen, minä lyhyt ja kapeahko lanteinen nainen. Tuntui että sekoan, itkin, itkin ja itkin, olin varma että minulle ja vauvalle käy huonosti ja/tai päädytään hätäsektioon.. Minut sitten kirjattiin pelkopotilaaksi ja sektioitiin. Kaikki meni kuin rasvattu. Jälkeen päin sain vielä kuulla että lapsi tuskin olisi mahtunut tulemaan koska ei ollut edes laskeutunut/kiinnittynyt. Mutta kaipa minäkin turhaan pelkäsin synnytystä ja olin säälittävä kun sain pelkosektion..
arvioita suuremmat eli 4750g, 53cm..
Mä oon tästä ihan samaa mieltä. Mua jännitti ja pelotti ensisynnytys. Mulla on vielä anatominen poikkeus, joka olisi tukenut sektiota. Ajatus synnyttämisestä kuvotti ja kauhistutti. Mutta mitä lähemmäksi laskettu aika tuli, sen avoimimmin mielin aloin suhtautumaan synnytykseen. Kun homma sitten lähti käyntiin mua ei enää pelottanut vaan halusin vaan homman valmiiksi mahd pian.
kovin hyvin nuku, joten unenpuute lienee ihan tosiasia kaikilla synnyttävillä naisilla.
Se mikä minua näissä pelkopotilaissa rassaa on se, ettei anneta luonnon hoitaa tehtäväänsä. Suunnilleen heti kun tikku kertoo raskaudesta, ollaan vaatimassa sektiota. Itsekin pelkäsin synnytystä lähes koko ensimmäisen raskausajan, mutta kun loppuvaiheessa olo oli tarpeeksi tukala, niin halusin siitä olosta eroon sen verran hartaasti, että olisi ollut ihan sama vaikka vauva olisi tullut ulos poikittain.
Toista lasta odottaessani pelkäsin vielä enemmän, mutta jälleen luonto hoiti homman ja synnytys meni ensimmäistä jouhevammin. Kehossa on mekanismit pelkoja vastaan, mutta kehoa pitää malttaa kuunnella eikä heittää heti hanskoja tiskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovin hyvin nuku, joten unenpuute lienee ihan tosiasia kaikilla synnyttävillä naisilla. Se mikä minua näissä pelkopotilaissa rassaa on se, ettei anneta luonnon hoitaa tehtäväänsä. Suunnilleen heti kun tikku kertoo raskaudesta, ollaan vaatimassa sektiota. Itsekin pelkäsin synnytystä lähes koko ensimmäisen raskausajan, mutta kun loppuvaiheessa olo oli tarpeeksi tukala, niin halusin siitä olosta eroon sen verran hartaasti, että olisi ollut ihan sama vaikka vauva olisi tullut ulos poikittain. Toista lasta odottaessani pelkäsin vielä enemmän, mutta jälleen luonto hoiti homman ja synnytys meni ensimmäistä jouhevammin. Kehossa on mekanismit pelkoja vastaan, mutta kehoa pitää malttaa kuunnella eikä heittää heti hanskoja tiskiin.
Kun kiemurtelin tuskissani synnyttäessäni kohtuun kuollutta esikoistani, olisin lähtenyt koska tahansa sektioon, jos olisi annettu mahdollisuus. Ja usein sanotaan, että synnytys unohtuu heti kun on vauva sylissä. Muutenhan naiset ei hankkiutuisi uudelleen raskaaksi. No minä sain syliini kuolleen vauvan. Tuo helvetillinen synnytys ei ole unohtunut vieläkään vaikka siitä tulee huhtikuussa 17 vuotta.
Hankkiuduin uudelleen raskaaksi sektion toivossa. Sen myös sain, suuren tappelun jälkeen. Se oli ihana kokemus, kuten myös kaksi seuraavaa sektiota. Ihan turhaan peloteltiin. Yksikään uhkakuva ei toteutunut.
omituista on kun oma asenne estää synnyttämästä normaalisti.Asenteella tuskin kukaan saa vauvaansa kääntymään vatsassa,joten näissä vissi ero.