Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitseeko tällä tavalla masentunut nuori ammattiapua?
08.01.2012 |
Hei,
Sukulaistyttö 14v on viettänyt koko joululoman seuraavalla tavalla: nukkuu pitkälle iltapäivään, istuu netissä ja syö, käy kävelyllä pimeän tultua, aiemmin ei suostu, istuu netissä ja syö. Jos joku tulee kylään, lukkiutuu huoneeseensa eikä tule ulos (olen nähnyt tytön viimeksi kesällä, olemme käyneet useamman kerran kesän jälkeenkin).
Koulussa käy, mutta kavereita ei enää (?) ole. Kaikki harrastukset on lopettanut. Koulun jälkeen menee päiväunille, sitten ohjelma toistuu samalla kaavalla kuin lomallakin. Valvoo pikkutunneille koulupäivinäkin.
Tytön äiti on yh ja masentunut itsekin. Mitä ja kuka tässä voisi tehdä auttaakseen? Olen huolissani. Tyttö ei kuulemma suostu lähtemään mihinkään keskustelemaan tms.
Kommentit (6)
Epäilisin, että tyttö tarvitsee apua. Yksi meidän lapsista sairastui saman ikäisenä (tai jo 13-vuotiaana) masennukseen, tai ehkä masennus on liian vahva ilmaisu, mutta tilanne oli kuitenkin sellainen, että me vanhempina emme enää uskoneet lapsen pääsevän takaisin jaloilleen omin ja perheen voimin. Haimme lapselle ulkopuolista apua, olin yllättynyt miten helposti sitä koulun kautta löytyi (otin yhteytta terveydenhoitajaan). Lapsi pääie terapiatyyppiseen hoitoon (nuorisolle suunnattuun) ja 8 kk kuluttua terapian alkamisesta aloitettiin myös lääkitys. Lääkitystä jatkettiin vuoden ajan (samoin terapiaa). Nyt tilanne on huomattavasti paljon parempi, lähes aikuinen tyttäremme viettää aikaa perheen kanssa, ystäviensä kanssa, jaksaa harrastaa, koulunkäynti maistuu jnejne...
Meillä tilanne alkoi juuri tuolla sulkeutumisella ja sellaisella erakoitumisella vähitellen, sitä oli itse asiassa vaikea edes huomata alkuun. Sitten myöhemmässä vaiheessa jatkuvina itkuina, yhä enemmän sulkeutuneisuutena, jopa nuoren itsensä sanoin "mä haluun vaan kuolla, kun en jaksa tätä" ja "miks mun elämä on näin vaikeeta?".
Koskaan apua ei pyydä turhaan näissä tilanteissa. Parasta tarttua asiaan ENNEN kuin tilanne vaikeutuu entisestään.
Hienoa että välität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tyttäreni 16-v. Olen kuitenkin saanut hänet käymään nuorisopsykiatrian polilla, käy siellä juttelemassa sairaanhoitajalle välillä ja viikottain nuorten pienryhmätoiminnassa. Käyttää lievää mielialalääkitystä. Kuitenkin viihtyy vain ja ainoastaan edelleen kotona huoneessaan ja netissä, oikeita kavereita ei ole :-( Jaksaa kuitenkin opiskella lukiossa. Aspergerin oireyhtymä taustalla + masennus. Ollut koulukiusaamista.
olin silloin 16v.
Sanoisin, että tytön sisin huutaa:
Kukaan, ei siis kukaan ihminen voi minua ymmärtää. Tuntuu tosi pahalta kun äidistä ei saa mitään vanhemman turvaa. vittu!
Miksi kukaan ei näytä edes kiinnostuvan mitä mulle kuuluu? Toisaalta, mit toi tätiki tossa mahto yrittää. Vitsit mua ahdistaa jos ne pyytää mua lähtee johonki. Millään ei oo mitään tarkotusta.
MÄ HALUAN TÄSTÄ KAIKESTA HUOLIMATTA ETTÄ joku ottais asiakseen selvittää, miltä musta tää kaikki paska tuntuu. Kuolen sisäisesti pikku hiljaa, kukaan ei oikeasti välitä. Kumpa joku "repis" musta sen et kuinka vaikeaa mulla on.
Jollekin juttelemaan meneminen voi oikeasti ahdistaa liikaa.
ehkä parasta olis pyytää tyttö johonkin matalan kynnyksen paikkaan - sinnikkäästi!!! Vaikka uimarannalle kävelemään, mistä tyttö ennen on tykännyt?
Kerro että sä välität. Se kyllä auttaa tyttöä vaikkei osais sitä näytääkkkään
Allekirjoittanut toivoi nuorena sairastuvansa syöpään, et edes joku tajuis kysyä, mitä mulle kuuluu? Miltä musta tuntuu? Kuinka sairaan pahalta musta tuntuu??!!??!?!
se tarvitsisi, varmasti tuo äidin masennus masentaa.
Mutta alkaa vaan ruvetko kavereiksi!
Alue: Aihe vapaa
Etenkin sinulle, joka olet ollut nuorena masentunut. Saako kysyä, miten selvisit siitä?
AP