Lue keskustelun säännöt.
Oletko se joka suunnittelee yllätyksiä aina muille niitä itse kaivaten?
15.10.2026 |
Olen ihmistyyppinä sellainen, että rakastan tehdä yllätyksiä muille (pieniä tai isoja) ja miettiä lahjan saajan mukaan. Tää on mun tapa osoittaa läheisille, että välitän. Ymmärrän ettei se kaikille ole sama tapa tuoda sitä välittämistä esille, MUTTA...
Mua itseäni inhottaa et alan huomata kyynistymistä muiden ylläri juhlien järjestämiseen tai erikseen mietittyjen lahjojen hankkimiseen. En tiedä onko sitä vaan ympäröiny itsensä väärillä ihmisillä vai mikä on, koska en koskaan saa sitä samaa takaisin.
Eikä ole vain juhlista tai lahjoista kyse, suunnittelen myös reissut ja kivat tekemiset myös.
Täytin viime vuonna 30 ja vietin kyseisen päivän yksin ja vietän myös tänä vuonnakin. Oli tarkoitus viime vuonna järjestää itse edes syntymäpäivä juhlat, mutta sitten se jäi talous syistä pois. Tuntuu hölmöltä valittaa ja harmitella tälläistä asiaa, mutta tässä hetkessä tulee niin yksinäinen olo.
En halua myöskään joutua vaatimaan ihmisiä viettämään aikaa tai suunnittelemaan jotain mulle sekä mun kanssa. Toivoisin ihmisten tekevän ja suunnittelevan asioita, koska ne haluaa ja osoittavan sen jotenkin.
Oonko ihan yksin fiilisteni kanssa vai onko täällä muita ketkä kokee samaa?
Kommentit (15)
Käännä nyt hyvä ihminen se ajatus toisin päin. Kutsu ihmiset itse omiin juhliisi kun haluat juhlia, ja anna ihmisten itse kutsua sinut omiinsa, jos sellaiset haluavat järjestää.
Ei muiden aikuisten puolesta voi eikä kuulu elää tai tehdä päätöksiä. Myös erilaiset rahatilanteet, jaksamiset ym. tulee huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on liian suuret odotukset muita kohtaan. Ihmisillä on myös erilaisia käsityksiä siitä, mikä on riittävä panostus ihmissuhteissa. Toinen tulee paikalle kukkien ja ilmapallojen kanssa, kun toinen ajattelee, että riittää kun tulee itse paikalle.
Teillä on oikeastaan kolme vaihtoehtoa: 1) jatkaa samalla tavalla hyväksyen että ette voi odottaa muilta ihmisiltä vastinetta, 2) himmailla nykyisen käytöksen kanssa ja toimia samalla tavalla kuin muut, 3) etsiä samanlaisia ihmisiä kuin te itse olette
Haluaako ne muut niitä sun järkkäämiä yllätyksiä ja onko ne sun antamat lahjat kuitenkaan niin toisille mieleen.....
Suurinosa ihmisistä ei jaksa järjestää edes itselleen niitä juhlia, saatika sitten toisille!
Itse järjestin ihan itse itselleni isommat nelikymppiset ja kaikki kutsutut tulivat ja se jos mikä oli jo tosi kiva juttu. Ei tulisi mieleenkään odottaa jonkun muun järjestävän.
Toisekseen, monikaan ei oikeasti yhtään tykkää mistään yllätyksistä (ei välttämättä edes lahjoista, koska siitä seuraa kiusallinen tapa joutua antamaan aina myös tälle yllättäjälle lahja), mutta ei vaan kehtaa sitä sanoa vaan joutuu teeskentelemään, että ihanaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun järjestät toisille niitä ylläreitä tai ostat lahjoja, onko kyse oikeasti vain siitä että haluat saada heidät iloisiksi ja viestit sillä tavalla että välität heistä, vai voiko kyse olla siitä, että haluaisit että joku välittää, tai arvostaisi? Mainitsit kyynistymisen kun koet ettet ikinä saa samaa takaisin vaikka niin toivot sitä, ikään kuin että muiden lahjominen olisi tapa millä saat tuntea sen että joku välittäisi, tai arvostaisi. Mutta se harvoin ikinä toimii, jos lahjoja-henkilössä tai lahjoja-henkilön luonteessa on jotain muuta, mikä joko ei kulje käsi kädessä niiden mukavien eleiden kanssa, tai mikä pitää muut etäällä, etteivät anna vastavuoroisesti takaisin. Kun jos miettii, että kaikista kivoista eleistäsi huolimatta vietät synttäritkin kahdesti yksin. Onko yhtään oikeassa suunnassa, vai meninkö täysin metsään? Ja vielä se, että kyse voi olla siitä että ympärilläsi on myös vääriä ihmisiä. Kuuntele sitä sisintä ääntä, se on harvoin väärässä ja kertoo tarkasti, missä on vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä yllätyksistä. Tuttavapiiriini ei enää tämmöisiä yllättäjiä kuulu.
En jaksaisi kyllä yhtään näitä juhlien/kivan tekemisien keksijöitä omassa elämässäni. Viime keväänä järjestin pienimuotoiset kakkukahvit kun täytin 70. Tämänkin järjestin vain siksi kun pojantytär täytti myös keväällä 18v. Eli vietimme yhdessä synttäreitä. Omalta osaltani luultavasti oli viimeiset jotka järjestän. En vain tykkää pakkojuhlista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveripiirissä kun täytetiin pyöreitä parin kolmen vuoden sisään kaikki, niin muut järkkäsi yllätysjuhlat sankarille. Sitten mun synttärit oli ja meni. Joskus monta kuukautta myöhemmin yksi kysyi, niin että koskas sinä täytätkään, totesin, että viime toukokuussa. Meni hiljaiseksi, eikä asiasta sitten puhuttu. Puolen vuoden päästä sitten taas isolla tohinalla alkoivat järjestää seuraavan juhlia. Liukesin siitä porukasta pois
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen AP
Et kirjoita mitään muuta kuin "Lapsellinen AP" etkä ollenkaan käsittele asiaa vaan haukut toista. Luuletko olevasi kypsä aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä AP:sta, mutta ainakaan ite en oo järkkäilly mitään "pakkojuhlia" tai yllätyksiä sellasille, joista tiedän etteivät niistä tykkää.
Omassa viestissä pointtina oli ehkä se, että panostan ihmisiin joista välitän. Pienetkin eleet on tärkeitä. Jossain vaiheessa vain havahduin siihen, miten yksipuolista tämä on.
- Nro 1
Olen järjestänyt vaan itelle juhlia ja kutsunut vieraita. En kyllä kelleen toiselle ala järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveripiirissä kun täytetiin pyöreitä parin kolmen vuoden sisään kaikki, niin muut järkkäsi yllätysjuhlat sankarille. Sitten mun synttärit oli ja meni. Joskus monta kuukautta myöhemmin yksi kysyi, niin että koskas sinä täytätkään, totesin, että viime toukokuussa. Meni hiljaiseksi, eikä asiasta sitten puhuttu. Puolen vuoden päästä sitten taas isolla tohinalla alkoivat järjestää seuraavan juhlia. Liukesin siitä porukasta pois
20 vuotta makselin töissä muiden 50v ja 60v lahjoja (aina oli lahjakeräys). Kun itse täytin 50v niin ei mitään muuta kuin työnantajan tarjoamat kakkukahvit tiimille. Arvatkaa vituttiko.
Mulla on aivan sama juttu. Joulun allakin mies vaan kysyy mitä haluan lahjaksi, ei mieti ite ollenkaan vaan pyrkii vaan toteuttamaan toiveeni. Oon miettiny enkö oo löytänyt "minun ihmisiä" vai onko se vaan niin harvinaista panostaa toisiin, järjestää yllätyksiä ja saada toinen tuntemaan itsensä erityiseksi.
Toisaalta ihmisillä on erilaiset rakkaudenkielet, mutta päteekö ne ystävissäkin?
Tulee vain tunne, ettei ole oikeasti tärkeä kenellekään, mikä on hölmöä koska ei kai nuo ihmiset mun elämässä ois jos eivät haluaisi. Tätä on hankala selittää kuulostamatta marttyyrilta.