MISTÄ voimia lopettaa avioliitto??
Minä olen totaalisen umpikujassa elämäni kanssa enkä vain avioliiton suhteen. Meillä ei mitään parisuhdetta olekaan, ei ole ollut ainakaan 5-7v, ajantaju siis hämärtynyt kuinka monta vuotta tätä paksaa onkaan kestänyt, kuinka monta vuotta olen uskonut ja toivonut että kyllä se siitä ja kyllä tämä muuttuu mutta ei niin ei.
Mies ei ole väkivaltainen, paitsi verbaalisesti aika ajoin ja esim seksiä ei ole oikeastaan koskaan.
4-6kk täystauot tavallisia, edellinen kerta oli viime lokakuussa ja viimevuonna oli myös ½v täystauko, mies siis haluton.
Hormoniarvotkin tsekattu joskus 2v sitten ja olivat ok mutta silti maksoi piikkejä kankkuunsa 1v ajan ja EI MITÄÄN muutosta, arvatkaa miltä sekin tuntui:´(
Minä en vaan enää jaksa, työelämäkin pelkkää paskaa ja oloni on täysin toivoton, rämmin jossakin painajaisessa päivästä viikostya ja kuukaudesta toiseen.
En enää halua olla täsäs elämässä ja liitossa mutta miten voisin erotakaan, lapsille (2 ala-asteikäistä) hän on hieno isä ja talouskin pelottaa, pätkätyöläinen huonolla palkalla.
En tiedä mitä tehdä, voimat on ihan loppu. Olen aivan hermoheikko ja pinna kireällä ja itkuinen ja loppu ja äkäinen ja ahdistunut ja surullinen, joka päivä.
yli puolet elämästäni ollut hänen kanssaan, olin 16v kun aloimme suerustelemaan ja siitä pian 20v, naimisissa oltu 12v.
Mitä minä teen?????
Kommentit (12)
Hellyyden puute, huomion puute?
Onko mahdollista vielä yrittää, jos kumpikin tekee parhaansa, ajattelee toisista niitä asioita, mihin ihastui alunperinkin?
Voisiko sun tunteet johtua masennuksesta/alakulosta?
Heitän vaan ilmaan kysymyksiä, ero on kuitenkin aina niin iso asia, varsinkin kun pieniä lapsia perheessä.
kommentoin myöh tänään vaikka täytyykin myöntää että sekin tuntuu raskaalta niinkuin kaikki nykyisin, piti vain purkaa tämä tänne ennen lasten iltatouhuja ja taidan kiivetä saunan lauteelle olemaan yksin.
Ja kyllä, 1 suurimmista paiseista on tuo miehen totaalihaluttomuus, sanoo rakastavansa mutta ei silti halua, onko se edes mahdollista? vai rakastaako kuten kaveri ja sekin vain tottumiskysymys:( minä olen niin outo? että koeken seksin kuuluvan parisuhteeseen ja avioliittoon ja tuumaan sen olevan yksi parisuhteen liimoista. Mitä me ollaan ilman sitä? vanhempia lapsillemme, asuntolainallisia, työntekijöitä ja kotitöiden puurtajia.
Se pienikin flirtti ja kosketus antaisi niin paljon virtaa tähän ainaiseen arkeen ja sillä tarkoitan mm sitä että lapsemme olleet ehkä muutaman kerran elämässään hoidossa ja 2-3x yökylässä 1vrk ajan, meillä ei ole mummoja kummeja ukkeja akkoja tms apuna.
ap
olisivat pääosin isällään, en mitenkään:´´(
Vuokralle muuttaisin ja vuokratason ollessa väh 700-800e niin...bruttotulot kun olisivat työtilanteesta riippuen 1000-2000e/kk.
Saisin varmaan paljon voimia siitä ettei olisi ns huonon avioliiton ristiä ja kantamista, niin kauan kuin minulla on edes joitakin "odotuksia" parisuhteesta ja avioliitosta esim seksin suhteen niin tämä painolasti on aika raskas ja vaikuttaa kaikkeen olemiseeni ja jaksamiseeni.
Ja asiasta on puhuttu satoja ellei tuhansia kertoja ja hyvällä ja ei niin hyvällä ja itkenyt milj litraa ja valvonut ja uhannut erolla ja vaikka mitä-ei muutosta.
ap
ei vain naiseuteeni tai seksuaaliseen itsetuntooni tai mihin muuhun vaan mutta äitiyteenikin ja pahasti.
Olen ihan liian usein ihan liian huono äiti mm hermojeni takia ja en usko että näytän kovinkaan onnelliselta nykyisin varsinkaan.
Vihaan itseäni ja vihaan tätä kaikkea.
ap
Miehen haluttomuutta myöten. Meillä nyt ero tulossa, kauan olen miettinyt ja ollut eroaikeissa, tunnen että haluan elämältä jotain muutakin vielä. Mies myöntyi eroon eikä edes ehdottanut jatkamista, ei tuntunut häntä hetkauttavan suuntaan eikä toiseen vaikka yhdessä ollaan oltu 20 vuotta.
Ja jotenkin nyt helpotuksen tunteiden yli tulvii päällimmäiseksi pettymyksen ja epäonnistumisen tunteet. Pitäisi varmaan mennä puhumaan ammattiauttajan kanssa.
Toivon sinulle jaksamista.
"seksisuoritusta" kohtaan, ja koko tilannetta kohtaan, jos pelkää, ettei suoriudu siitä enää. Tässä olisi seksuaaliterapeutti paikallaan, mutta saako sitten miestäsi sinne on toinen asia.
Kaikista paras teille olisi päästä jonnekin romanttiseen ympäristöön lomamatkalle ihan kahdestaan pariksi, kolmeksi viikoksi, mutta se taitaa olla lasten kanssa hiukan vaikeaa.
Mutta lapset kasvavat ja ennen kuin huomaatkaan lentävät pesästä. Voisitteko vielä löytää sen säpinän jossain vaiheessa, kun on rauhallisempi elämäntilanne?
Sano suoraan ja rauhallisesti, että olet miettinyt eroa, mutta haluaisit yrittää saada parisuhteen kuntoon vielä kerran ennen lopullista ratkaisua. Näin mieskin tietää, mitä on odotettavissa ja skarppaa, jos skarppaa. Sovi itsesi kanssa joku päivämäärä, jolloin täytät eropaperit, jollei muutosta tule.
Menkää lisäksi parisuhdeneuvontaan /seksuaaliterapeutille, jossa voitte puhua avoimesti asioista.
jos hankit rakastajan? Tämä on tabu aihe, mutta minusta olisi ihan ok hoitaa seksi muualla jos mies ei suostu ja koet näivettyväsi.
ja minä taas luulen, että jos saisit sitä seksiä yllin kyllin, huomaisit että se ei olekaan se suurin syy onnettomaan oloosi.
Olet ikäkriisissä, jota ei parana muna, miehen hipellykset eikä uusi työpaikka. Olo on korviesi välissä.
jos hankit rakastajan? Tämä on tabu aihe, mutta minusta olisi ihan ok hoitaa seksi muualla jos mies ei suostu ja koet näivettyväsi.
otetaan, huoh. Voi näitä neuvoja, ei ap
jos hankit rakastajan? Tämä on tabu aihe, mutta minusta olisi ihan ok hoitaa seksi muualla jos mies ei suostu ja koet näivettyväsi.
otetaan, huoh. Voi näitä neuvoja, ei ap
internetistä, jos elävässä elämässä ei ole ketään potentiaalista.
Onko elämäsi vialla yksin hänen takiaan vai onko kaikki ihan pielessä muutenkin?
Mikä muuttuu, jos muutat yksin asumaan ja lapset jäävät hyvälle isälle? Muutatko vuokralle vai asumaan omistusasuntoon? Pärjäätkö rahallisesti?
Jos jäät yksinhuoltajaksi ja lähivanhemmaksi itse, pärjäätkö lastenhoidon kanssa, jaksatko vastuuta ihan yksin?