puolison postien ja puhelimen lukeminen

No ei ole tarvetta ollut kytätä kummankaan vaikka toinen osapuoli onkin joskus osoittautunut vähän vähemmän luotettavaksi.



Mutta jos toi nyt välttämättä haluais niin siitä vaan. Ei ole tullut mieleenkään keskustella asiasta eikä kieltää.

Meillä ei ole taustalla uskottomuusasiaa, näin on aina suhtauduttu toistemme asioihin - ei kuulu mulle, eikä hänelle mun asiansa.



Mutta jos olisin ollut uskoton ja jäänyt siitä kiinni, katuisin ja haluaisin jatkaa suhdettamme ja tehdä parhaani saadakseni mieheni luottamuksen takaisin ja voidaksemme jatkaa yhdessä, antaisin mieheni lukea postini ja tekstiviestini. Toki ennen tätä kertoisin ystävilleni, että kaikki minulle lähetetyt viestit saattavat tulla siippanikin tietoon, jotta osaisivat tarpeen mukaan sensuroida tilityksiään.

Mutta mulla ei kylla ole mun viesteissa mitaan salattavaa. Puolisokaan ei vaadi mua nayttamaan mun viesteja, mutta sikali kuin on kyse yhteisista asioista, siis semmosista, jotka koskee molempia tai perhetta, niin ne kylla ainakin saatan referoida puolisolle.

Ei sen kummempaa perustelua vaadi.

antaa katsoa, sähköposteja en. Siellä eksytään muidenväliseen luottamuksellisuuteen ja salassapitovelvollisiin asioihin.

se siinä harmittaa,kun mokasin ja sen takia tähän jouduttiin. Nyt vaan tulee kahlatuksi kaikki viestit mitä koneelta löytyy+puhelimen logitiedot

Rikos.

sinä tähän rikoksen kaivoit?

mutta hän luottaa minuun. Minä en luota häneen ja sorrun joskus lukemaan hänen viestinsä ja puhelutietonsa. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä, koska jos siellä jotain olisikin niin mies kyllä visusti poistaisi ne. Sieltä sitten lueskelen jotain viestejä ja tulen ihan vainoharhaiseksi kun alan tehdä omia tulkintoja vaikkapa miehen siskon lähettämistä viesteistä, joissa mainitaan joku 3. osapuoli. Plaah.

Rikos.

sinä tähän rikoksen kaivoit?

että toisen sähköpostien ja postien ja viestien lukeminen on rikos eikä niitä siksi tarvitse antaa luettavaksi.

että toisen sähköpostien ja postien ja viestien lukeminen on rikos eikä niitä siksi tarvitse antaa luettavaksi.

Kannattaa ehkä lukaista se lähtötilanne uusiksi. Siinä ei ollut mitään rikokseen viittaavaa.

ei rikoksella ole mitään tekemistä asian kanssa. Vähän vähemmän draamaa, jookos.

mutta kyllä mies halutessaan nuo saisi katsoa, kuten minäkin häneltä. Mutta en/emme koe tarpeelliseksi sitä tehdä.

luemme toisinaan toistemme sähköposteja lähinnä vain jos toinen pyytää eli toinen ei esim. olen netin ääressä ja soittaa ja pyytää katsomaan postinsa tai sitten joskus pyydän miestäni katsomaan samalla kun on koneella onko minulle tullut posteja. Jos minulle on tullut postia vaikka mieheni siskolta niin hän lukee sen postin minulle mutta jos joku kaverini on lähettänyt postia niin luen sen kyllä itse.



Tekstareita luemme toistemme puhelimista jos oletamme että niiden sisältö on yleistä (siis lähettäjästä päätellen esim. joku naapuri haluaa sopia lasten kyläilyistä tai lähettäjänä on jomman kumman lähisukua). Toki luemme yleensä itse tekstarit mutta jos toinen on vaikka ulkona töissä niin luen kyllä viestin ja vien puhelimen toiselle vain jos en voi itse hoitaa asiaa ja se on kiireellinen.



Meillä näihin toimintatapoihin ei ole syynä epäluottamus vaan ihan käytännössä hoidellaan hommat mahdollisimman helpsoti. Ja kumpikin tietää toistensa sähköpostien salasanat jne koska aina joskus niistä on hyötyä kun tarttee etsiä jotain tietoa toisen postista ym.



Me ollaankin kyllä aika tiivis parivaljakko. Ja tämä sopii meille kummallekkin.

jotenkin sen ymmärrän,kun virheen on tehnyt. Tuntuu vaan ikävältä kun homma jatkuu ja aina riittää toisella spekulaatiota "oudoista numeroista" tms. kun fonecta tai eniro ei kerro soittajaa, joka päivällä on soittanut. Ei sekään tunnu kivalta,et kavereille joutuis sanoo,et ps. muistakaa et mailejani lukee vaimonikin.

oishan se kivaa kun luottamusta olisi ja saisi yksityisyyttäkin. En koe, että se yksityisyys on aika yhtä kuin salailu ja valehtelu

oishan se kivaa kun luottamusta olisi ja saisi yksityisyyttäkin. En koe, että se yksityisyys on aika yhtä kuin salailu ja valehtelu

Ja jos ei ole yksityisyyttä, ei voi oikein luvata luottamusta ystävilleenkään näihin liittyvien asioiden osalta. Asioilta, jotka eivät puolisolle kuulu millään tavalla.

En usko että häntä ikinä kiinnostaisi kumpikaan noista toiminnoista. Olemme aikuisia ihmisiä, vietämme paljon aikaa erillämme emmekä omista toisiamme. Tämä on johtanut siihen että puhumme avoimesti ihastumisista ja myös kerromme kenen kanssa vietämme aikaamme jos toinen sattuu kysymään. Mitään ei tarvitse salailla ja luotamme toisiimme täysin.

Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä kuten minullakin miespuolisia ja aika turhauttavaa olisi tilittää kenen miehen/naisen kanssa on elämänsä tunnit viettänyt, eihän niitä edes muista ketä on nähnyt ja milloin.