Olisitko halunnut syntyä elämääsi, jos olisit tiennyt millainen se on oleva?

Mites nyt abortin vastustajat? Kaikki ei halua syntyä. 

Tuskin, vaikka hyvin lopulta kävi. Sitä hyvää vaihetta vaan piti odottaa 37 vuotta. Siihen asti elämä oli turvattomuutta alkoholistiperheessä, hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia, syömishäiriö ja väkivaltainen suhde.

Katsokaa nyt tätä maailmaa. Todella vastuutonta hankkia tällaiseen maailmaan lapsia. Itsekästä. 

En olisi uskaltanut.

Onneksi on Jeesus.

Itsehän olen tämän elämän valinnut  ennen syntymääni  tälle planeetalle.

Uskon jälleensyntymisen, olemme täällä 'oppimassa' jotta pääsemme eteenpäin henkisellä polullamme.

Mitkä ovat sinun oppiläksysi tällä kierroksella?

En. Jo pikkulapsena koin, että eihän tästä tule hevonvittuakaan ja kunpa tämä loppuisi lyhyeen. Silti täällä jo yli kolme vuosikymmentä rämmitty, mutta parempi olisi, kun ei olisi tarvinnut elää päivääkään. 

En olisi halunnut, olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden peloista, lähisuhdeväkivallasta, läheisen alkoholismista, ja lapsena olin surkean laiminlyöty koska vanhempani  ymmärtämättöminä tekivät lapsia enemmän kuin jaksoivat huoltaa. Veljeni tappoi itsensä, toinen veli kuoli juomisen aiheuttamaan sairauteen, isä kuoli kun olkn 10v. ja oli jo sitä ennen sairas ja väkivaltainen. 

Olen tistellut koko elämäni, kouluttauduin maisteriksi, mutta suhteiden puuttuessa en ole saanut luotua uraa.

En olisi hali hslunnut syntyä totta vieköön jos olisin voinut valita.

Vierailija kirjoitti:

Kun katson kolmea kaunista ja älykästä tytärtäni, niin tuntuu hyvältä, että olen syntynyt.

Kun mietin että olen lapseton, tuntuu hyvältä. 

Minua on kiusattu joka luokalla, joka koulussa yliopistoon asti ja töissä. Minua on luultu ja edelleen luullaan homoksi ja kohtaan ennakkoluuloja ja syrjintää sen vuoksi. Ei ikinä kavereita. Ei pidempiaikaista kumppania, korkeintaan vain vuoden, pitkäaikaistyötön, vanhempi kuollut, ikää 41. En aina mieti että on hyvä että synnyin. 

Totta mooses. Lapsena ja nuorena oli ajoittain kurjaa, perhetilanteen ja vähävaraisuuden vuoksi. Silloin oli vaikea kuvitella että joskus saisin ammatin, puolison, talon ja tavarat. Kaikki nämä ovat toteutuneet, ja jos kehtaa sanoa, niin enemmän oman ponnistelun kuin hyvän tuurin vuoksi. Ei elämä nytkään aina mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta pääsääntäisesti hyvää kuitenkin. 

Lapsuus oli hyvää aikaa, mutta sen jälkeen on ollut vähän hyviä hetkiä. Olen todella empaattinen ihminen, rakastan eläimiä ja luontoa. Tuntuu pahalta elää tällaisessa maailmassa, kun tietää paljonko kärsimystä täällä on joka sekunti.