Vanhan, remontoitavan talon osto ja ruusunpunaiset lasit

Niinhän se pitää tehdä että itselle on hyvä (sisustus yms). Ostopalveluita kannattaa miettiä. Meillä edellinen omistaja on vaihtanut osan ikkunoista uusiin, osassa taloa on vielä alkuperäiset. Suunnitelmissa oli itse kunnostaa ne jäljellä olevat mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt. Ulkoistettiin homma, siitä ilosta että ne tuli kerralla tehtyä ja nopeasti maksoi ihan mielellään. Omaa tahtia tehdessä homma olisi venynyt varmaan vuosiin. 

Koko intternet pitäisi räjäyttää

Miksi ei voisi ostaa valmista listaa ja vaihtaa lattiaan uutta lautaa? Saahan listoja vanhaan sopiviakin, ei ole pakko ottaa sitä moderneinta mallia ja eteisen lattia nyt on ns. kuluva osa joka tapauksessa.

Meillä on myös vanha talo, jota perinnekorjaamme pikku hiljaa. Kaikki, mikä on ollut korjattavissa ja käyttökelpoista, on käytetty tai annettu eteenpäin muille tarvitseville, mutta paljon on tehty uuttakin. Keittiön kaapistot on tehty itse vanhaan tyyliin sopivat, koska alkuperäisiä oli liian vähän ja olivat todella hassun kokoiset. Vanhat ikkunat kunnostin ja ne laitettiin takaisin niiltä osin kuin edellinen omistaja oli vaihtanut ne pois (onneksi alkuperäiset olivat tallessa), puuosia niihin on tehty uusia jonkin verran ja ruutuja on tietysti joutunut ostamaan hajonneiden tilalle. 

Aikaahan tässä menee ja joskus käy mielessä, että helpommallakin olisi voinut itsensä päästää. Mutta sitten, kun jonkun asian saa laitettua, vaikkapa alkuperäisellä mallilla tehdyt peitelistat vuosien odotuksen jälkeen, siitä tulee kyllä niin hyvä mieli. Kattolistat me aiotaan ostaa valmiina, koska sopivan mallisia saa ja olisivat vaikeat itse tehdä. Ja ulko-ovet teetettiin puusepällä ja pari tulisijaa muurareilla. Alkuperäiset väliovet tässä oli onneksi tallessa, koska sopivien löytäminen olisi luultavasti ollut mahdotonta. 

Meillä tosin ei ollut mitään ruusunpunaisia laseja, kun tähän lähdettiin. Tiedettiin, että kyseessä on ikuisuusprojekti ja sellaisena siihen on suhtauduttu. Tehdään asia kerrallaan ja eletään keskeneräisyyden kanssa. Mutta mitään museota ei olla rakentamassa. Huonekaluja on niin Ikeasta kuin antiikkisia ja nykyaikaisia ratkaisuja käytetään silloin, kun ne ovat tarpeen, eikä niistä ole rakenteille vaaraa. 

Joo eiköhän se talo ole suunniteltu ja tehty asuttavaksi ja elämää tukevaksi, eikä mehuja imeväksi hienosteluprojektiksi. Eläkkeellä sitten voi aloittaa jonkun hienosteluprojektin jos kiinnostaa

Viitonen jatkaa, että kyllä mekin ihan surutta purettiin vanhat kiintokaapit. Olivat hölmöissä paikoissa ja aivan liian pieniä. Ei perinnekorjaaminen minusta sitä tarkoita, että aivan kaikki on pakko säästää ja kärvistellä asioiden kanssa, jotka eivät mitenkään toimi, vaan sitä, että käytetään alkuperäistä vastaavia materiaaleja niin pitkälle kuin mahdollista ja jos/kun tehdään uutta, tehdään se sopimaan talon tyyliin (huonekalut voi olla mitä vaan, puhun nyt rakenteellisista osista), eikä.roiskita mitä sattuu halvimpia bulkki-ikkunoita johonkin jugend-taloon, tai toisaalta empiretyylisiä 50-luvun taloon. 

Perinnekorjaaminen ja perinteiden ylläpitäminen on muutenkin ihan sekopäistä touhua. Että me täällä vielä sukellamme rautamalmit järven pohjasta ja taomme itse naulat, käymme kittien kalkit itse 300km päästä louhokselta KÄVELLEN koska se jos jokin on perinteistä, pellavaöljy pitää tietysti itse kylmäpuristaa ja ikkunoiden lasit polttaa, maksimissaan naapuri saa auttaa. Kyllä ollaan nykyaikaan siirrytty kun kuparilankaa löytyi naapurikylästä, vähän kyllä mietittiin sopiiko se tähän PERINNETALOON

Paras tapa kunnostaa vanhaa taloa on korvata siitä niin monta elementtiä uusilla kuin mahdollista. Näin talo säilyy ajassa ja käyttökelpoisena, seuraava sukupolvi voi korvata siitä jotakin muuta. Mutta KUKAAN ei asuta mitään perinnetaloa, joka on lähtökohtaisestikin entisöity jonnekin sata vuotta vanhaan muotiin

Helppo se on aina ennen mitä tahansa uutta elämänvaihetta vannoa ties mitä, kun ei vielä edes tiedä, mitä on eteen tulossa. Vanhassa talossa ei todellakaan voi eikä kannata säästää kaikkea vanhaa, materiaaleista löytyy kuitenkin kosteutta, sieniä, hometta, ötököitä jne ja on pakko korvata uudella. Eikä ole järkeä kiertää etsimässä just oikenlaista jalkalistaa, joskus kannattaa mennä helpomman kautta. Joku ikean kaappi nyt ei ole paha rikos, sen voi aina myydä kunhan on ensin vaikka kirppikseltä löytänyt aidon vanhan kaapin. Ja se löytyy kun sen aika on. Olet pääsemässä sen remontoinnin ytimeen. Niitä ei vaan pysty suunnittelemaan aukottomasti, muuttujia tulee AINA ja kun hoksaat sen filosofian, höltyy vanne päässä ja opit luottamaan, että asiat kyllä ratkeaa aikanaan

Perinnetalojen remontoinnissa suurin haaste on ikkunat. Perinteiset puusepän ikkunat ovat paljon sirommat, eteenkin puitteen ja lasituksen osalta, kuin nykyiset tehdasikkunat. Tehdasikkuna on aika möhkälemäinen ja varsinkin useampiruutuisessa ikkunassa alkuperäinen ilme tuhoutuu kokonaan. 

Mielestäni talon ulkoasu pitäisi säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Sisäpuolelta voi korjata vapaammin.

Niinhän Italiassakin näkee tehtävän. 500 vuotta vanha rakennus näyttää ulkoa 500 vuotta vanhalta. Sisäpuolelta voi olla silti ultramoderni.

Vierailija kirjoitti:

Perinnetalojen remontoinnissa suurin haaste on ikkunat. Perinteiset puusepän ikkunat ovat paljon sirommat, eteenkin puitteen ja lasituksen osalta, kuin nykyiset tehdasikkunat. Tehdasikkuna on aika möhkälemäinen ja varsinkin useampiruutuisessa ikkunassa alkuperäinen ilme tuhoutuu kokonaan. 

Mielestäni talon ulkoasu pitäisi säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Sisäpuolelta voi korjata vapaammin.

Niinhän Italiassakin näkee tehtävän. 500 vuotta vanha rakennus näyttää ulkoa 500 vuotta vanhalta. Sisäpuolelta voi olla silti ultramoderni.

Tuo on niin typerää ajattelua kuin olla ja voi. Ajattele, jos suomessa olisi säilytetty kaikki talot alkuperäiskunnossaan, asuisimme vielä kymmenessä tuhannessa priima-maakuopassa. Kyllä se on niin että jos ei uskalla karsia vanhasta ja korvata uudella, tulee koko talo ja omistaja räjäyttää. Ja niinhän koko suomellekin käy. Antiikkiset vanhukset vaalivat omia perintöjään, väestö ei uusiudu koska resurssit hukataan menneisyyden ihannointiin. Oho tuli sukupuutto kun ihailtiin vanhaa ja maakuoppa ei sitten kuitenkaan enää oikein pärjääkään kilpailussa. Mikähän meni pieleen

Ikkunat ovat tosiaan tuhonneet monta vanhaa torppaa. Oikotiellä mainostetaan vanhaa torppaa ja kuvissa näkyy että on vaihdett 70 -luvulla ne ikkunat. Aivan hirveitä.

Vierailija kirjoitti:

Ikkunat ovat tosiaan tuhonneet monta vanhaa torppaa. Oikotiellä mainostetaan vanhaa torppaa ja kuvissa näkyy että on vaihdett 70 -luvulla ne ikkunat. Aivan hirveitä.

Ne on myös hankala uusia siinä mielessä, että vanhoissa taloissa yleensä on painovoimallinen ilmanvaihto. Ikkunoista on pakko tulla sisään korvausilmaa tai talo homehtuu pystyyn. Toki nykyään on jo ikkunoitakin hyvällä tuloilmasysteemillä myynnissä, mutta se todella täytyisi huomioida sitten siinä kohtaa, jos niitä vanhoja ikkunoita vaihtaa.

Tosiaan vaaleanpunaisia silmälaseja ei kannata olla. Et tosiaan vaihda pelkästään sisustusta, saattaa mennä käytännössä uusiksi koko talo ja syytä on tuntea ammattilaisia, jos aiot tehdä asiat järkihintaan. Meillä projekti on kestänyt 5 vuotta, ja pakettitalossa me asuttaisiin jo. Onneksi ei maksettu paljon, ja oikeudessa riitelyssä ei olisi ollut mitään järkeä, nekin juristeille menevät rahat ja ajan voi käyttää taloon. 

nim. löytyi lattiasieni. 

Pitkänlinjan rakennusalan ammattilaisen ( erittäin arvostetun) jälkeläisenä sanon, että en ikinä osta vanhaa taloa.

Sitä voi perinnekorjata niin, että tilaa puusepältä ne perinteiset kaapit ja keittiön nykyajan mitoilla. Maksaa joo, mutta ne on sitten ikuiset ja maalattavissa ja korjattavissa seuraavat vuosisadat jos ilmettä halua muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnetalojen remontoinnissa suurin haaste on ikkunat. Perinteiset puusepän ikkunat ovat paljon sirommat, eteenkin puitteen ja lasituksen osalta, kuin nykyiset tehdasikkunat. Tehdasikkuna on aika möhkälemäinen ja varsinkin useampiruutuisessa ikkunassa alkuperäinen ilme tuhoutuu kokonaan. 

Mielestäni talon ulkoasu pitäisi säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Sisäpuolelta voi korjata vapaammin.

Niinhän Italiassakin näkee tehtävän. 500 vuotta vanha rakennus näyttää ulkoa 500 vuotta vanhalta. Sisäpuolelta voi olla silti ultramoderni.

Tuo on niin typerää ajattelua kuin olla ja voi. Ajattele, jos suomessa olisi säilytetty kaikki talot alkuperäiskunnossaan, asuisimme vielä kymmenessä tuhannessa priima-maakuopassa. Kyllä se on niin että jos ei uskalla karsia vanhasta ja korvata uudella, tulee koko talo ja omistaja räjäyttää. Ja niinhän koko suomellekin

Jokainen sukupolvihan sen vanhan karsii ja laittaa ajanmukaista tilalle. Ne 50-60 luvun kaapitkin oli joskus uusinta uutta ja uutuus tuote, eikä se alkuperäinen kaapisto siinä 1800-luvulla rakennetussa torpassa.

Up!