Lue keskustelun säännöt.
Uupumusta, huonoa kaveruutta, vai jotain muuta?
05.10.2026 |
Mulla on kaksi lasta ja lisäksi kannamme kohtalaisen isoa vastuuta mieheni 90v isästä, jolla alkuvaiheen muistisairaus. Olen töissä eräällä hyvinvointialueella, yt päällä taas ja työtaakka sanoin kuvaamaton.
Mä huomaan olevani jotenkin tosi väsynyt, epäkiinnostunut ja välinpitämätön ehkä hieman kaikkia ystävyyssuhteitani kohtaan. Mutta erityistä ärtymystä herättää yksi kaveri ja hänen tapansa viestitellä ja ääviestitellä asioistaan ja kuulumisistaan. Niissä hän saattaa vaikka pyytää mua analysoimaan onko joku hänen saamansa viestin sisältö alentuva tai ikävä, vai onko hän vain ylitulkinnut. Kertoilee vuolaasti omista harrastuksistaan, luontokokemuksistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan ja selvästi hän kovasti toivoisi, että olisin hänen kanssaan kovasti läsnä ja kiinnostunut. Ja hän ihanasti kyselee vastavuoroisesti minun viikonlopusta ja puuhista ja ajatuksista. Mutta musta tuntuu, että mä en ehdi ajatella edes omia ajatuksiani ja tuntea omia tunteitani, mutta hänen ajatuksiaan ja tunteitaan pitäisi jatkuvasti olla kanssaelämässä. Ja mitä mulla on antaa vastineeksi näihin? Tulee kuva syksyisestä järvestä ja teksti, että tämä maisema herättää mussa sitä ja tätät tunnetta ja ajatusta. Ja mä lähetän kuvan, jossa on kuulokojeen paristot ka kirjoitan "kotihoito käski ostaa paristoja asap, tunne ärtymys ja väsymys". Ei oikein meidän jutut kohtaa toisiaaan.
Mutta kaveri on mitä ihanin ihminen, hän ei ole tehnyt mitään väärää. Mutta mulla vaihtelee väsymys, huono omatunto, kateuskin välillä. Ja viestien määräkin on välillä tosi iso.
Ajatuksia tai kokemuksia?
Kommentit (15)
No ehkä voisitte jättää viestittelyt vähemmälle ja jutella silloin paremmin kun näette toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvi kanssaelää hänen tunteitaan, mutta ei se hänenkään puolelta väärin ole sellaista toivoa. Se varmaan on juuri kuten sanot, että teillä ei vaan juuri nyt tilanteet kohtaa. Voit esim sanoa, että et aina jaksa vastata.
Itsekeskeiseltä ja sen takia raskaalta tyypiltä kuulostaa. + Hänellä selvästi liian vähän sisältöä elämässä, sinulla liikaa. Sano suoraan ettet jaksa noin tiivistä yhteydenpitoa, fiksut ainakin ymmärtäisivät. Enkä nyt tiedä sitten kuinka "ihana" on ihminen joka ihan pokalla kuormittaa muita jatkuvilla itsekeskeisillä tunnevuodatuksillaan, itse en jaksaisi edes näin työttömänä 😅
Jessus, ei viestien tarvitse olla mitenkään yksi yhteen vastavuoroisia tai samanlaisia. Joskus toisella on enemmän sanottavaa kuin toisella, se on normaalia.
Antaa toisen viestitellä ihan mitä haluaa ja vastaat niihin ihan mitä haluat - ei tuosta kannata ottaa ongelmaa. Kukaan ei aina jaksa, pysty tai ole super kiinnostunut - vähempikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sanoa suoraan, vaikka se ei helppoa olekaan. Kerro olevasi kuormittunut, väsynyt ja stressaantunut, ja että sen takia et jaksa ihan noin tiivistä yhteydenpitoa tällä hetkellä kenenkään kanssa.
Eipä niistä mun viesteistä varmaan muuta välitykään, kuin väsymystä, kuormitusta ja kiirettä. Olen omasta mielestäni sanonut suoraan, mutta joudun huomaamaan, että en ole riittävästi, sillä viestiä vain tulee. Hän myös usein sanoittaa, että haluaa piristää ja tuoda vastapainoa kiireisiini viesteillään ja ajatuksillaan ja siitä olen varma, että hänen tarkoituksensa on aidosti hyvä. Mutta en vain saa sanottua, että viestit ja pyynnöt kommentoida ja vastata kuulumiskyselyihin väsyttävät entisestään. Olen myös sitä mieltä, että saa kaverilta odottaakin yhteydenpitoa ja aikaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vika on minussa, enkä ajattele että hän tekee mitään väärin. Olemme nyt vain niin eri aaltopituuksilla ja eri elämäntilanteissa.
Ap
Kannattaa sanoa rehellisesti, että sinulla on voimat lopussa. Aito ystävä kyllä ymmärtää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sanoa suoraan, vaikka se ei helppoa olekaan. Kerro olevasi kuormittunut, väsynyt ja stressaantunut, ja että sen takia et jaksa ihan noin tiivistä yhteydenpitoa tällä hetkellä kenenkään kanssa.
Eipä niistä mun viesteistä varmaan muuta välitykään, kuin väsymystä, kuormitusta ja kiirettä. Olen omasta mielestäni sanonut suoraan, mutta joudun huomaamaan, että en ole riittävästi, sillä viestiä vain tulee. Hän myös usein sanoittaa, että haluaa piristää ja tuoda vastapainoa kiireisiini viesteillään ja ajatuksillaan ja siitä olen varma, että hänen tarkoituksensa on aidosti hyvä. Mutta en vain saa sanottua, että viestit ja pyynnöt kommentoida ja vastata kuulumiskyselyihin väsyttävät entisestään. Olen myös sitä mieltä, että saa kaverilta odottaakin yhteydenpitoa ja aikaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vika on minussa, enkä ajattele että hän tekee mitään väärin. Olemme nyt vain niin eri aaltopituuksilla ja eri elämäntilanteissa.
Ap
Trolloti lolloti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sanoa suoraan, vaikka se ei helppoa olekaan. Kerro olevasi kuormittunut, väsynyt ja stressaantunut, ja että sen takia et jaksa ihan noin tiivistä yhteydenpitoa tällä hetkellä kenenkään kanssa.
Eipä niistä mun viesteistä varmaan muuta välitykään, kuin väsymystä, kuormitusta ja kiirettä. Olen omasta mielestäni sanonut suoraan, mutta joudun huomaamaan, että en ole riittävästi, sillä viestiä vain tulee. Hän myös usein sanoittaa, että haluaa piristää ja tuoda vastapainoa kiireisiini viesteillään ja ajatuksillaan ja siitä olen varma, että hänen tarkoituksensa on aidosti hyvä. Mutta en vain saa sanottua, että viestit ja pyynnöt kommentoida ja vastata kuulumiskyselyihin väsyttävät entisestään. Olen myös sitä mieltä, että saa kaverilta odottaakin yhteydenpitoa ja aikaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vika on minussa, enkä ajattele että hän tekee mitään väärin. Olemme nyt vain niin eri aaltopituuksilla ja eri elämäntilanteissa.
Ap
En tarkoittanutkaan että ystäväsi tekisi mitään väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi vähän samalla tavalla ystävyyssuhteiden kanssa, kun töissä oli tosi vaikea ja stressaava jakso, joka kesti pitkään. Työ vei mehut niin etten jaksanut ylläpitää mitään ihmissuhteita, myös avioliitto kärsi siitä. Tuntui lopulta, ettei minulla ole antaa muille mitään muuta kuin valittamista ja huolia, enkä toisaalta pystynyt keskittymään toisten asioihin kun omat huolet oli vallanneet koko pään. Harmitti silloin ja harmittaa nyt, että jätin ihmiset huomiotta ja keskityin pitämään itseni kasassa. Ei minulla olisi ollut voimavaroja sen kaiken työpaskan ohella ihmisiin, mutta minun olisi pitänyt vetää rajat töissä, eikä uhrata itseäni. Ei niitä ihmissuhteita enää saa samanlaisina takaisin.
Ymmärrän ap hyvin ärsyyntymisesi. Mutta vetäytymisen sijaan neuvoisin etsimään itsellesi keinoja löytää tasapaino elämässäsi. Reaktiosi kuulostaa siltä, että ehkä siirrät jotain riittämättömyyden tunnetta tuon toisen ihmisen syyksi? Sekin on suojareaktio. Minä suojasin itseni eristämällä itseni muista. Sinun ei tarvitse olla tekoreipas ja -iloinen tai vastata samalla tavalla, mutta mieti oisko tämä sellainen ihminen, jonka haluaisit olevan elämässäsi jos asiat olisivat hyvin? Jos on, niin pidä kiinni.
Kaikki, ketkä tulevat tänne yksityiskohtaisesti kuvailemaan omaa ystäväänsä ja tuomaan hänen viestejään julki, ovat karmeita itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin molemmilla on työt ja toisella vaan uhka saada kenkää?
Kyl sitä yhden palkalla tulee toimeen kun karsii menoja?
Miksi olet niin töykeä ystävälle. Tuskin hän on syyllinen siihen että teit liikaa lapsia?
Luulette perheellisinä olevanne jotenkin etuasemasaa ja parempia ihmisiä kuin sinkut? Kaikilla on oma elämä ja haasteet.
Ajattele asiaa jos saat potkut niin et oo enää ylirasittunut ja voit olla lasten kanssa kotina. Mies tuo rahat kotiin. Tai hankitte halvemman kämpän. Ei ole mikään pakko asua kartanossa kalliilla alueella. Ja omistaa Jaguar. Voi ajaa Toyotalla.
Elämän asenne uusiksi ja ei tartte olla ylimielinen toisia kohtaan. Kohta sulla on aikaa taas.
Otan kantaa tuohon työosuuteen, en ystävään. Työelämä opetti minulle. Estoja päälle, vastaamattomia viestejä, vastaamattomia puheluita, puukkoa selkään, käytäväjuoruja, kahvihuonepanettelua ja mattoa alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt väsynyt ja kuormittunut, uupunut, eikä sinulla ole energiaa tai aikaa nyt liihotella filosofisissa pohdinnoissa yms. Oletko kuullut tarvehierarkiasta, eli siitä, jos elämän perusjutuissa on tekemistä ja puutetta (esim. riittävä lepo ja palautuminen), niin energia ja ajatus menee pääasiassa näihin elämän peruspalikoihin.
Kerro reilusti ystävällesi ja vaikka pahoittelekin sitä, että sinulla ei nyt ole aina erergiaa vastailla hänen vieteihinsä ja kysymyksiinsä, kun voimasi menevät kuormittavaan arkeen ja sitten lepoon. Ehkä hän ymmärtää.
Ehkä hän itse on myös sellainen ihminen, joka erityisesti kaipaa muuta ajateltavaa, jos on vaikeuksia tai väsynyt, ja siksi toimii näin sinunkin kanssasi. Mutta hän ei taida nyt ihan osata kuitenkaan ymmärtää ihan sinun tilannettasi, sinun silmin. Ehkä voit kertoa siitä hänelle joku sopiva hetki paremmin.
Kyllähän siinä helposti niin käy, että jos on kovin erilaiset elämäntilanteet tai kovin vasynyt, sairas tai vaikeuksia, niin ystävyydeltä vaaditaan silloin sopeutumista. Moni ystäväyys etääntyy tällaisissa tilanteissa ja kuten kirjoitit, ollaan sitten niin eri aaltopituuksille, ettei sitä yhteistä pintaa tunnu niin enää löytyvän. Harmillista.
Koita sinä kuitenkin myös sitä kateutta välttää häntä kohtaan, vaikka hänellä on elämässä helpompi ja kepämpi kausi tms. Ei se ole sinulta pois.
Kannattaa sanoa suoraan, vaikka se ei helppoa olekaan. Kerro olevasi kuormittunut, väsynyt ja stressaantunut, ja että sen takia et jaksa ihan noin tiivistä yhteydenpitoa tällä hetkellä kenenkään kanssa.