Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko Alzheimerin potilailla tavallista ettei oikein mikään kiinnosta?
04.10.2026 |
Kun käy ja puhuu hänelle nin istuu vain mykkänä eikä kiinnosta katsella lastenlasten kuvia tai kuulla heidän kuulumisia.
Kommentit (15)
Mieti omalle kohdallesi jos päivän tapahtumista ei jäisi mitään mieleen ja vanhatkin asiat vähitellen pyyhkiytyy pois sekä pikkuhiljaa vanhat muistot alkaa tuntua todellisuudelta. Täysi työ yrittää muistaa että edes on lapsia ja lapsenlapsia ja nekin lopulta unohtuu. Vähän toivoisi ymmärrystä kun kuitenkin on sairaus kyseessä eikä että ollaan niin itsekeskeisiä että höpötetään vain niin omia ja perheen kuulumisia väkisin. Kysele ja kuuntele vaikka hetki mitä vanhuksella on itsellään sanottavaa tai mistä haluaa puhua. Kysy vaikka miten päivä on mennyt ja mitä on tehnyt. Ne tarinat voi olla tosi mielenkiintoisiakin kun sieltä nousee ikivanhoja muistoja esiin. Isoisäni esimerkiksi kertoi pari päivää sitten kuinka kiipesi puiden latvaan keräsi harakan munia ruuaksi kun muuta ruokaa ei ollut tarpeeksi. Kertoi myös miten tietää että munan voi syödä että on vielä ns. raaka eikä ole tipua sisällä. Pula-ajat voi palata ja tällainen tieto voi joskus olla vielä tärkeää. Olen myös kuullut paljon tarinoita jo puretuista rakennuksista ja niiden sijaintipaikoista kylällämme. Toki kaikki tarinat ei aina ole totta, mutta niissä on jotain totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tavallista. Alkuvaiheessa, kun ihminen vielä tajuaa tilansa, hän välttelee muiden ihmisten tapaamista ja keskustelua, jotta toiset eivät huomaisi hänen muistivaikeuksiaan. Ja loppuvaiheessa menee täysin apaattiseksi, ei tunne ketään, ei muista mitään eikä edes puhu enää.
Oma äitini ei välittänyt lapsenlapsistaan ollenkaan, sanoi vain "olkaa hiljaa, että mummo saa lukea rauhassa" ja jatkoi jonkin ikivanhan lehden lukemista sadanteen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieti omalle kohdallesi jos päivän tapahtumista ei jäisi mitään mieleen ja vanhatkin asiat vähitellen pyyhkiytyy pois sekä pikkuhiljaa vanhat muistot alkaa tuntua todellisuudelta. Täysi työ yrittää muistaa että edes on lapsia ja lapsenlapsia ja nekin lopulta unohtuu. Vähän toivoisi ymmärrystä kun kuitenkin on sairaus kyseessä eikä että ollaan niin itsekeskeisiä että höpötetään vain niin omia ja perheen kuulumisia väkisin. Kysele ja kuuntele vaikka hetki mitä vanhuksella on itsellään sanottavaa tai mistä haluaa puhua. Kysy vaikka miten päivä on mennyt ja mitä on tehnyt. Ne tarinat voi olla tosi mielenkiintoisiakin kun sieltä nousee ikivanhoja muistoja esiin. Isoisäni esimerkiksi kertoi pari päivää sitten kuinka kiipesi puiden latvaan keräsi harakan munia ruuaksi kun muuta ruokaa ei ollut tarpeeksi. Kertoi myös miten tietää että munan voi syödä että on vielä ns. raaka eikä ole tipua sisällä. Pula-ajat voi palata ja tällainen tieto voi joskus olla vielä tärkeää. Olen myös kuullut paljon tarinoita jo puretuista rakennuksista ja niiden sijaintipaikoista kylällämme. Toki kaikki tarinat ei aina ole totta, mutta niissä on jotain totta.
Olen kysellyt. Kysyin hänen isästään ja tuhahti vain siihen tyyliin ettei kiinnosta. Olen kysellyt lapsuusestaan eikä siitäkään puhu. Olen kysellyt päivästään ja vastaa jotain lyhyesti.
Joo. Älä tyrkytä väkisin mitään. Hänen toiveen mukaan hän elää, mistä pitää. Ja te omien toiveiden. Ymmärtääkö puhetta, mikä on hänen oma aihe. Ei jaksa lapsia ja melua.
Todella usein heillä on apatiaa ja masennustakin. Äitini käytännössä lopetti puhumisen diagnoosin jälkeen. Puhui vähän ja hiljaisella äänellä ja lähinnä vain kysyttäessä. Vaikka siis vielä siinä vaiheessa osasi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tavallista. Hoidan muistisairaita kodeissa ja työni on ilahduttaa sekä löytää toimintakykyä vaikeankin apatiaan kohdanneelle.
Musiikin kuuntelu, jumppahetki, laulaminen(minä laulan), ruoanlaitto yhdessä, leipominen, kukkien hoito, kynsien leikkaus ja lakkaus, nukkevauvan hoito, sanomalehtien luku… lista on loputon. Eniten vaikuttaa se, mistä ihminen on ollut ennen kiinnostunut. Huomion herättäminen lempeällä juttelulla ja tarkalla havannoimisella voi avata ihmisen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa kiinnostumaan jostain virikkeestä.
Ymmärrän jotenkin sen, ettei lapsenlapset kiinnosta eikä omakaan lapsi, ajatukset ovat usein omassa lapsuudessa, omassa äidissä ja kotipaikassa. Muistisairas voi ajatella olevansa itsekin vielä lapsi. Tämä sairaus on hyvin monimuotoinen ja ymmärtääksesi häntä paremmin kannattaa viettää aikaa usein, vaikka lyhyitäkin hetkiä hänen seurassaan ja tutustua uudelleen tämän päivän häneen.
Tilanteesi on rankka kun on ilmeisesti oma läheinen kyseessä. Toivottavasti viestistäni on apua.
Vierailija kirjoitti:
On tavallista. Hoidan muistisairaita kodeissa ja työni on ilahduttaa sekä löytää toimintakykyä vaikeankin apatiaan kohdanneelle.
Musiikin kuuntelu, jumppahetki, laulaminen(minä laulan), ruoanlaitto yhdessä, leipominen, kukkien hoito, kynsien leikkaus ja lakkaus, nukkevauvan hoito, sanomalehtien luku… lista on loputon. Eniten vaikuttaa se, mistä ihminen on ollut ennen kiinnostunut. Huomion herättäminen lempeällä juttelulla ja tarkalla havannoimisella voi avata ihmisen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa kiinnostumaan jostain virikkeestä.
Ymmärrän jotenkin sen, ettei lapsenlapset kiinnosta eikä omakaan lapsi, ajatukset ovat usein omassa lapsuudessa, omassa äidissä ja kotipaikassa. Muistisairas voi ajatella olevansa itsekin vielä lapsi. Tämä sairaus on hyvin monimuotoinen ja ymmärtääksesi häntä paremmin kannattaa viettää aikaa usein, vaikka lyhyitäkin hetkiä hänen seurassaan ja tutustua uudelleen tämän päivän häneen.
Tilanteesi on rankka kun on ilmeisesti oma läheinen kyseessä. Toivottavasti viestistäni on apua.
Kuulostaa kauhealta. Piinaat muistisairaita? Ei kukaan jaksa tuollaista aktiivisuutta. Osa haluaa jo rauhaa, unta ja lähteä. Ei normaalilla ihniselläkään ole elämä noin yliaktiivista. Varsinkin kylmään aikaan monia väsyttää. Et saa päättää muiden puolesta, joka ei pysty kieltäytymään. Jos joku oli ennen aktiivinen ja tykkää, voi olla sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallista. Hoidan muistisairaita kodeissa ja työni on ilahduttaa sekä löytää toimintakykyä vaikeankin apatiaan kohdanneelle.
Musiikin kuuntelu, jumppahetki, laulaminen(minä laulan), ruoanlaitto yhdessä, leipominen, kukkien hoito, kynsien leikkaus ja lakkaus, nukkevauvan hoito, sanomalehtien luku… lista on loputon. Eniten vaikuttaa se, mistä ihminen on ollut ennen kiinnostunut. Huomion herättäminen lempeällä juttelulla ja tarkalla havannoimisella voi avata ihmisen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa kiinnostumaan jostain virikkeestä.
Ymmärrän jotenkin sen, ettei lapsenlapset kiinnosta eikä omakaan lapsi, ajatukset ovat usein omassa lapsuudessa, omassa äidissä ja kotipaikassa. Muistisairas voi ajatella olevansa itsekin vielä lapsi. Tämä sairaus on hyvin monimuotoinen ja ymmärtääksesi häntä paremmin kannattaa viettää aikaa usein, vaikka lyhyitäkin hetkiä hänen seurassaan ja tutustua uudelleen tämän päivän häneen.
Tilanteesi on rankka kun on ilmeisesti oma läheinen kyseessä. Toivottavasti viestistäni on apua.
Kuulostaa kauhealta. Piinaat muistisairaita? Ei kukaan jaksa tuollaista aktiivisuutta. Osa haluaa jo rauhaa, unta ja lähteä. Ei normaalilla ihniselläkään ole elämä noin yliaktiivista. Varsinkin kylmään aikaan monia väsyttää. Et saa päättää muiden puolesta, joka ei pysty kieltäytymään. Jos joku oli ennen aktiivinen ja tykkää, voi olla sitten.
Minusta taas tämän ammattilaisen viesti oli järkevä ja sympaattinen. Ei kai se nyt mitään piinaamista ole, jos keksii asioita, jotka tuovat muistisairaan elämään jotain iloa ja kiinnostavuutta edes hetkeksi. Ikävästi kommentoitu sinulta. Ja kyllä, minulla on ollut läheisiä muistisairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallista. Hoidan muistisairaita kodeissa ja työni on ilahduttaa sekä löytää toimintakykyä vaikeankin apatiaan kohdanneelle.
Musiikin kuuntelu, jumppahetki, laulaminen(minä laulan), ruoanlaitto yhdessä, leipominen, kukkien hoito, kynsien leikkaus ja lakkaus, nukkevauvan hoito, sanomalehtien luku… lista on loputon. Eniten vaikuttaa se, mistä ihminen on ollut ennen kiinnostunut. Huomion herättäminen lempeällä juttelulla ja tarkalla havannoimisella voi avata ihmisen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa kiinnostumaan jostain virikkeestä.
Ymmärrän jotenkin sen, ettei lapsenlapset kiinnosta eikä omakaan lapsi, ajatukset ovat usein omassa lapsuudessa, omassa äidissä ja kotipaikassa. Muistisairas voi ajatella olevansa itsekin vielä lapsi. Tämä sairaus on hyvin monimuotoinen ja ymmärtääksesi häntä paremmin kannattaa viettää aikaa usein, vaikka lyhyitäkin hetkiä hänen seurassaan ja tutustua uudelleen tämän päivän häneen.
Tilanteesi on rankka kun on ilmeisesti oma läheinen kyseessä. Toivottavasti viestistäni on apua.
Kuulostaa kauhealta. Piinaat muistisairaita? Ei kukaan jaksa tuollaista aktiivisuutta. Osa haluaa jo rauhaa, unta ja lähteä. Ei normaalilla ihniselläkään ole elämä noin yliaktiivista. Varsinkin kylmään aikaan monia väsyttää. Et saa päättää muiden puolesta, joka ei pysty kieltäytymään. Jos joku oli ennen aktiivinen ja tykkää, voi olla sitten.
Muistisairas voi olla vuosikausia toimintakykyinen ja halukas aktiviteetteihin. Musiikkihetket, jumpat ym. pitävät virkeänä ja aivoja aktiivisena. Ei se ole mitään piinaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallista. Hoidan muistisairaita kodeissa ja työni on ilahduttaa sekä löytää toimintakykyä vaikeankin apatiaan kohdanneelle.
Musiikin kuuntelu, jumppahetki, laulaminen(minä laulan), ruoanlaitto yhdessä, leipominen, kukkien hoito, kynsien leikkaus ja lakkaus, nukkevauvan hoito, sanomalehtien luku… lista on loputon. Eniten vaikuttaa se, mistä ihminen on ollut ennen kiinnostunut. Huomion herättäminen lempeällä juttelulla ja tarkalla havannoimisella voi avata ihmisen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa kiinnostumaan jostain virikkeestä.
Ymmärrän jotenkin sen, ettei lapsenlapset kiinnosta eikä omakaan lapsi, ajatukset ovat usein omassa lapsuudessa, omassa äidissä ja kotipaikassa. Muistisairas voi ajatella olevansa itsekin vielä lapsi. Tämä sairaus on hyvin monimuotoinen ja ymmärtääksesi häntä paremmin kannattaa viettää aikaa usein, vaikka lyhyitäkin hetkiä hänen seurassaan ja tutustua uudelleen tämän päivän häneen.
Tilanteesi on rankka kun on ilmeisesti oma läheinen kyseessä. Toivottavasti viestistäni on apua.
Kuulostaa kauhealta. Piinaat muistisairaita? Ei kukaan jaksa tuollaista aktiivisuutta. Osa haluaa jo rauhaa, unta ja lähteä. Ei normaalilla ihniselläkään ole elämä noin yliaktiivista. Varsinkin kylmään aikaan monia väsyttää. Et saa päättää muiden puolesta, joka ei pysty kieltäytymään. Jos joku oli ennen aktiivinen ja tykkää, voi olla sitten.
Muistisairas voi olla vuosikausia toimintakykyinen ja halukas aktiviteetteihin. Musiikkihetket, jumpat ym. pitävät virkeänä ja aivoja aktiivisena. Ei se ole mitään piinaamista.
Musiikki aiheuttaa stressiä osalle joilla herkät hermot. Samoin jumppa aiheuttaa kipua joillekin, ellei tiedä henkilön jäykkyyden tilaa mistä johtuu ja mihin koskee. Osa haluaa nähdä kotimaiseman, ei leipoa laitoksessa halogeenivalojen loisteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallista. Hoidan muistisairaita kodeissa ja työni on ilahduttaa sekä löytää toimintakykyä vaikeankin apatiaan kohdanneelle.
Musiikin kuuntelu, jumppahetki, laulaminen(minä laulan), ruoanlaitto yhdessä, leipominen, kukkien hoito, kynsien leikkaus ja lakkaus, nukkevauvan hoito, sanomalehtien luku… lista on loputon. Eniten vaikuttaa se, mistä ihminen on ollut ennen kiinnostunut. Huomion herättäminen lempeällä juttelulla ja tarkalla havannoimisella voi avata ihmisen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa kiinnostumaan jostain virikkeestä.
Ymmärrän jotenkin sen, ettei lapsenlapset kiinnosta eikä omakaan lapsi, ajatukset ovat usein omassa lapsuudessa, omassa äidissä ja kotipaikassa. Muistisairas voi ajatella olevansa itsekin vielä lapsi. Tämä sairaus on hyvin monimuotoinen ja ymmärtääksesi häntä paremmin kannattaa viettää aikaa usein, vaikka lyhyitäkin hetkiä hänen seurassaan ja tutustua uudelleen tämän päivän häneen.
Tilanteesi on rankka kun on ilmeisesti oma läheinen kyseessä. Toivottavasti viestistäni on apua.
Kuulostaa kauhealta. Piinaat muistisairaita? Ei kukaan jaksa tuollaista aktiivisuutta. Osa haluaa jo rauhaa, unta ja lähteä. Ei normaalilla ihniselläkään ole elämä noin yliaktiivista. Varsinkin kylmään aikaan monia väsyttää. Et saa päättää muiden puolesta, joka ei pysty kieltäytymään. Jos joku oli ennen aktiivinen ja tykkää, voi olla sitten.
Minusta taas tämän ammattilaisen viesti oli järkevä ja sympaattinen. Ei kai se nyt mitään piinaamista ole, jos keksii asioita, jotka tuovat muistisairaan elämään jotain iloa ja kiinnostavuutta edes hetkeksi. Ikävästi kommentoitu sinulta. Ja kyllä, minulla on ollut läheisiä muistisairaita.
Osa asioista takuulla ahdistaa kovasti asiakasta. Joka ei halua sitä samaa mitä hoitaja. Hän voi haluta eri asiaa tai rauhan hoitajilta. Yksityisyyttä tai jopa eutanasian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Altiviteettilista oli tehty herättämään ajatuksia, ei kenenkään kanssa koko listaa suoriteta. Ketään ei koskaan pakoteta mihinkään. Jos ihminen ei ole kiinnostunut mistään, olen vain läsnä. Luen vieressä lehteä tai katsomme yhdessä televisiota. Hymyilen paljon, kun olen käymässä. Suurimman osan asiakkaistani olen saanut hetkeksi ”heräämään”. Se on erittäin palkitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Altiviteettilista oli tehty herättämään ajatuksia, ei kenenkään kanssa koko listaa suoriteta. Ketään ei koskaan pakoteta mihinkään. Jos ihminen ei ole kiinnostunut mistään, olen vain läsnä. Luen vieressä lehteä tai katsomme yhdessä televisiota. Hymyilen paljon, kun olen käymässä. Suurimman osan asiakkaistani olen saanut hetkeksi ”heräämään”. Se on erittäin palkitsevaa.
Niin. Mutta voi olla yli-innokkaita hoitajia ja sotea, jossa oletetaan mitä joku haluaa. Koskaan ei voi olettaa vain jotain toisesta ja arpoa. Osa vieraantuu lisää itsestään ja tunnesekamelska, jos ei koe tuttuutta ja ei muista mitään. Vanhassa elämässä on tuttuus eri asuinalueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Altiviteettilista oli tehty herättämään ajatuksia, ei kenenkään kanssa koko listaa suoriteta. Ketään ei koskaan pakoteta mihinkään. Jos ihminen ei ole kiinnostunut mistään, olen vain läsnä. Luen vieressä lehteä tai katsomme yhdessä televisiota. Hymyilen paljon, kun olen käymässä. Suurimman osan asiakkaistani olen saanut hetkeksi ”heräämään”. Se on erittäin palkitsevaa.
Osa ihmisistä saa trauman television ohjelmista ja jos ei eläessään katsonut TV:tä. Vaan muu video tai kirja.
Alue: Aihe vapaa
On tavallista. Osa ilahtuu pitkäänkin virikkeistä. Osa passivoituu ja istuu lähinnä paikallaan katse tyhjänä. Seura kuitenkin usein ilahduttaa ja piristää.