Ärsyttää, kun en ihastu

Nykysin on tosi vaikeaa löytää ketään, josta kiinnostuisi. Olen 35v, ja haluaisin kovasti perheen, mutta en löydä puolisoa. Ja tiedän itse syyn, että miksi en: koska niin harvoin tulee vastaan joku, josta kiinnostun.

Olen ollut jo vuosia sinkkuna, ja näiden vuosien aikana olen ihastunut noin viiteen mieheen. Nämä ihastukset ovat hiipineet pikkuhiljaa mieleen, kun heidän kanssaan on viettänyt joka päivä aikaa töiden tai harrastuksien takia. Siinä vaiheessa, kun itse olen korviani myötä ihastunut ja aatellut, että toinen tuntee samoin, pommi tippuu ja kuulen, että he ovatkin varattuja.

Mulla on kestänyt hyvä tovi toipua näistä, koska kyseiset tyypit ovat olleet todella ihania ja sopivia mulle. Kun jälkeenpäin ajattelee, niin tyypit ovat olleet hyvin erilaisia niin koulutuksen kun ulkonäön suhteen, mutta meillä on jotenkin toiminut kommunikaatio ja vitsailu ihan yks yhteen, niin siihen olen heihin ihastunut.

Nuorena koulussa oli vielä helppoa, kun hengaili samojen tyyppien kanssa päivästä toiseen, ja sitten tuli tutustuttua niihinkin, joiden kanssa ei muuten juttelisi. Ja näin löysin ensimmäisen puolisonikin, mutta suhde sitten kariutui vuosia myöhemmin.

Mä oon yrittäny tapailla tyyppejä laidasta laitaan, ja nähdä useamman kerran. Mutta lopulta huomaan, että tapaamiset alkaa olla itselle pakkopullaa, eikä muo oikeasti kiinnosta kyseisen tyypin jutut. Joten on pakko laittaa stoppi tapailuun.

Mä oon salaa kateellinen niille, jotka kiinnostuvat vähän sinne päin olevista ehdokkaista. Itse olen yrittänyt, mutta en vaan pysty: jos tyyppi ei tunnu omalta, hänen tapaaminen alkaa olla todella uuvuttavaa.

Onko kellään mitään ehdotuksia mitä pitäisi tehdä? Olisi ihana jakaa arki jonkun kanssa, mutta alan olemaan aika varma, että ei semmoista sattumaa tule tapahtumaan.