Tulipa kunnon yläasteflashbackit tuossa

Töissä ku kävelin parin työkaverin ohi ja toinen niistä sanoi toiselle jotain ja se toinen räjähti raikuvaan nauruun. Katoin vielä taakseni ja se naurava tyyppi edelleen nauroi ja katsoi mua. Saattaa olla ihan vaan yhteensattuma mutta musta tuntui täsmällään samalta kuin yläasteella kun muut tytöt nauroi mun hiuksia, vaatteita ja yleistä olemusta. Oon ollut aina ns. omituinen ja vieläkin erotun joukosta. En esim yhtãän tykkää käyttää lenkkareita, vaikka kaikki muut töissä käyttää niitä. Oon kyl yrittäny mutta ei vaan oo mua. Hävettää myöntää mutta istun nyt vessassa itkemässä enkä tiedä miten voin mennä takaisin. Mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja alan itkemään tosi helposti. :(