Lue keskustelun säännöt.
Tajusin vasta, että ei tämä ehkä ihan tavallista ole (sisarus-suhteesta)
30.09.2026 |
Ollaan jo veljen kanssa lähes 60 vuotiaita, emmekä ole koskaan käyneet toistemme kodeissa. Välimatkaa ollut n.40 vuotta alta 200km. Turha kai sanoa, että emme koskaan myöskään soittele tai viestittele. Mitään riitaa ei tietääkseni ole, mutta olemme vaan niin erilaisia. En tiedä miten tässä on näin edes käynyt.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakolla ei tapahdu yhtään mitään hyvää. Ei ole mitään "näin tämän kuuluu olla", ei ainakaan vähänkään avarammin ajattelevien parissa.
Ei tuo niin poikkeavaa, minä olen käynyt pari kertaa siskon luona, mutta hän ei meille tai ed asunnossani. Luulen kyllä, että välimatka tekee osansa ja se, etten asu pk-seudulla.
Näettekö koskaan missään muualla? Sukujuhlissa, vanhempienne luona (aiemmin tai kenties vielä nykyäänkin)? Oletteko millään tavalla toistenne elämissä?
Minä olen jatkuvasti tekemisissä kahden siskoni kanssa (asutaan 500-600 km päässä toisistamme), mutta vanhimpaan siskoon meni välit muutama vuosi sitten, kun me nuoremmat tajuttiin hänen kusettaneen meitä vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Näettekö koskaan missään muualla? Sukujuhlissa, vanhempienne luona (aiemmin tai kenties vielä nykyäänkin)? Oletteko millään tavalla toistenne elämissä?
Minä olen jatkuvasti tekemisissä kahden siskoni kanssa (asutaan 500-600 km päässä toisistamme), mutta vanhimpaan siskoon meni välit muutama vuosi sitten, kun me nuoremmat tajuttiin hänen kusettaneen meitä vuosikaudet.
Eipä kyl nähdä. Ei ole mitään sukujuhlia ja vanhemmat ovat kuolleet jo ajat sitten (Olisivat nykyään eläessään lähes 100 vuotiaita)
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole siis missään yhteyksissä. Hautajaiset oli yli 10v sitten ainut hetki kun nähtiin. Veli ilmestyi n.2 tunniksi paikalle ja lähti sitten kotiin. Minulle jäi kaikki hautajaisjärjestelyt, koska asuin lähempänä. Tietenkin jotain teennäistä "pidetään yhteyttä", mutta siihen se jäi.
Ap.
Minulla sama ja olemme saman ikäisiä. Veli tosin asuu ulkomailla, mutta vaikka minä olisin samassa maassa lomalla, ei välttämättä nähdä. Veli on aika erakko, enkä minäkään jaksa pakosti suhdetta ylläpitää.
Vanhempamme ovat jo kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät samat geenit tarkoita sitä, että välttämättä olisi oikeasti mitään yhteistä. Eivät kaikki ole vanhempiensa tai aikuisten lastensakaan kanssa pahemmin tekemisissä, vaikkei mitään riitaa tai sotaa olekaan. Enkä tiedä onko se mikään ongelma, jos siitä ei itselleenn sellaista tee.
Vierailija kirjoitti:
Me taas olemme hyvinkin sosiaalisia.
Pikkuveljeni kun tulee perheineen kylään, niin heti ensimmäiseksi siinä eteisen lattialla naimme.
Voitko pysähtyä miettimään, miksi juuri käytit jonkun kokoisen määräosan ainutkertaisesta elämästäsi tämän kirjoittamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään ole sisarusteni kanssa tekemisissä muuten kuin vanhempien kautta, kun heidän luonaan ollaan samaan aikaan. Kun vanhemmista aika jättää, niin aika vaikea uskoa, että oltaisiin juuri missään omaehtoisessa kontaktissa. Ei se vaan ole luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ja olemme saman ikäisiä. Veli tosin asuu ulkomailla, mutta vaikka minä olisin samassa maassa lomalla, ei välttämättä nähdä. Veli on aika erakko, enkä minäkään jaksa pakosti suhdetta ylläpitää.
Vanhempamme ovat jo kuolleet.
Minullakin on veljen kanssa ikäeroa aika tarkasti vuosi. Sekään ei ole kuitenkaan yhdistänyt. Eikä se, että hän on isoveli.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ja olemme saman ikäisiä. Veli tosin asuu ulkomailla, mutta vaikka minä olisin samassa maassa lomalla, ei välttämättä nähdä. Veli on aika erakko, enkä minäkään jaksa pakosti suhdetta ylläpitää.
Vanhempamme ovat jo kuolleet.Minullakin on veljen kanssa ikäeroa aika tarkasti vuosi. Sekään ei ole kuitenkaan yhdistänyt. Eikä se, että hän on isoveli.
Ap.
Tuo on hyvä huomio, että et sinäkään ole sitten jaksanut pitää yhteyttä. Koska tuolta minustakin tuntuu, että jäisi täysin minun "yrityksekskseni". Hoidin vanhempianikin viimeiset 10 vuotta ja tosiaan hautajaisjärjestelyt, mutta hän ei ole edes kiitosta mitenkään osoittanut. Vanhemmilleni hän oli kuitenkin tärkeä, koska näkivät niin harvoin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas olemme hyvinkin sosiaalisia.
Pikkuveljeni kun tulee perheineen kylään, niin heti ensimmäiseksi siinä eteisen lattialla naimme.
Voitko pysähtyä miettimään, miksi juuri käytit jonkun kokoisen määräosan ainutkertaisesta elämästäsi tämän kirjoittamiseen?
A) Koska se on totta
B) Kiihotuin
C) Ei tuohon nyt kovin paljon aikaa kulunut
D) Isosysterillä on hyvät vitit ja letut.
E) Olemme ihan normaaleita heteroita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itsekään ole sisarusteni kanssa tekemisissä muuten kuin vanhempien kautta, kun heidän luonaan ollaan samaan aikaan. Kun vanhemmista aika jättää, niin aika vaikea uskoa, että oltaisiin juuri missään omaehtoisessa kontaktissa. Ei se vaan ole luontevaa.
Joo, jos ainut yhdistävä tekijä on ollut sama/samat vanhemmat, niin mitäpä sitä on enää, kun vanhemmista aika jättäää. Jäljelle saattaa jäädä täysin ventovieras ihminen.
Kuulostaa oudolta. Olen paljon tekemisissä sisarusteni kanssa, samoin mies omiensa.
Myös meidän lapset on paljon tekemisissä toistensa kanssa. Serkut ovat saaneet leikki seuraa ihan pienestä pitäen.
Ihan normia tuo on. Ei kaikki sukulaiset ole yhtään samanhenkisiä, miksi turhaan pitää väkisin yhteyksiä. Riittää, että ei olla riidoissa ja tarvittaessa voi mennä samaan tilaankin.