Kauanko olitte seurustelleet, ennen kuin kehtasit pieraista?

Muistelen kun joskus pienenä luin lehdestä, että pitää olla täysin rento toisen seurassa "ensin piereskellään toisen kanssa, sitten sanotaan rakasta sinua". Muistan millaiset tunnontuskat oli tämän nykyisen kanssa kun eka kerroin rakastavani.. heh! 

Taisi mennä 2 kk kun itse aloin piereskelemään, miehellä meni kauemmin. Nykyään meidän ykkösviihdettä ;) tai lähellä sitä.

Olin kyllä aikasemminkin piereskellyt, tosin äänettömiä sellaisia ja toivonut ettei mies haista. Välillä toki lipsahdellut, mutta hävetti kamalasti. Miehellä meni noin pari kk.

eli ekan kerran kun olin luonaan yötä. olen meinaa mahroton yöpierijä ja sillehän ei mitään voi. ja kun kerran on yöllä pistäny haisemaan ni mitä sitä sitten päivälläkään enää pidättelemään. :)

Enkä kehtaa vieläkään. Joskus vahingossa tosin pääsee, mutta toivon aina ettei mies kuule :D mies ei kyllä häpeile.

Mies taas missä vaan.

Muutettiin virallisesti yhteen vasta monen vuoden seurustelun jälkeen ja muistan, että yhteisessä asunnossakin varmaan vuoden ajan komensin mieheni keittiön suljettavan oven taakse istumaan, kun mun täytyi käydä kakalla!



Siis mies eka keittiöön, ovi tiukasti kiinni ja mä eteiskäytävän vessaan ja ovi lukkoon. En tykännyt ajatuksesta, että se kuuntelisi niitä kakkimisääniä ovan takana olohuoneessa :)

Nyt asuttu pari kk saman katon alla. Nyt välillä darrasta saatan päästää, tarkoituksena ettei mies huomaa. Mutta välillä kuulee kyllä :)

jotain rajaa sentään. mies nyt on tietenkin tehnyt sitä jo 21 v.

enkä vieläkään pierele julkisesti, kenenkään seurassa, elli täysvahinko pääse.

jotain rajaa sentään. mies nyt on tietenkin tehnyt sitä jo 21 v.

ole rajoja? En pidättele pieruja,koska se voi olla vaarallista alusta lähtien olenn päästellyt miehellä taisi mennä pidempään.

Sama aika yhdessä ja sama periaate. Juuri synnytyksen jälkeen kävi pari kertaa vahinko, tahallaan en kyllä pierisi muiden kuullen. Epäkohteliasta!

Mies kyllä pieree :D

enkä vieläkään pierele julkisesti, kenenkään seurassa, elli täysvahinko pääse.

6 vuotta, en synnytyksen jälkeen pystynyt aluksi pidättämään pieruja, joten silloin oli pakko. Nyt on toimintakyky taas palautunut, joten olen lopettanut seurassa töräyttelyn. Minusta se on vaan epäkohteliasta.

Minulla tosin meni kauemmin kuin miehellä.



Kumma juttu kun moni täällä toteaa ehdottomasti kieltäytymästä moisesta mutta miehen osalta se on ihan ok..



Osa luonnollista elämää.

enpä ole vielä pierryt miehen ollessa paikalla. Meillä toista kunnioitetaan aika pienissäkin asioissa eli ei tehdä toisen oloa epämukavaksi. Kyllä vessaan ehtii suolikaasujaan poistamaan.

palavereissa nostan vähän kankkua ja töräytän, ihan normaalia hommaa päästellä kaasuja. En ymmärrä, miksi sitä pidetään jotenkin outona. Joskus palaverikaverit katsoo oudosti, mutta minä hymyilen takaisin ja sanon, että helpotti.

Eikä piereskellä tahallaan toisen läsnäollessa. Ei nähdä mitään syytä olla ällöttävä ja epäkohtelias kotonakaan.

pierrään vain vahingossa toisen kuullen. Ei se ainakaan meitä sytytä kuunnella toisen piereskelyä.

enkä miehen kuullen piere muuten kuin vahingossa (eikä niin ole vielä käynyt). Eikä mieskään piereskele minun kuulteni. Jos vahinko käy, hän pyytää anteeksi.



Eikä olla niuhoja muuten. Tuo nyt on vaan meidän mielestä ihan normaalia.

ollaan nyt yhdessä asuttu, ja vieläkään ei moista harrasteta.

eli ei mulla varmaan ole ollut dilemmaa tämän asian suhteen



pierrään kilpaa ja nauretaan, yhdessä 15 v, lapsi on nykyään kova vastus myös