Minkälainen nainen mollaa kotiäitejä?

Se sama nainen, joka mollaa myös niitä äitejä, jotka menevät töihin ja niitä, jotka seurustelevat tai menevät jopa naimisiin liian nuoren tai liian vanhan puolison kanssa ja niitä, jotka ovat sossupummeja tai liian varakkaita ja niitä, joiden lapsilla on liikaa tai liian vähän harrastuksia jne.

sellaiset naiset/äidit, jotka ovat valinneet toisin kuin sinä, mutta ovat syystä tai toisesta epävarmoja valintansa suhteen?

Paras kaverini nuoruudessa oli juuri sellainen: moitti minua kun "kehtasin" olla kulkematta samoja polkuja kuin 90% ikäluokastamme, piti tukkansa pitkänä ja vaaleana vaikka olisi oikeasti halunnut ottaa irokeesin ja lävistää naamansakin, rupesi seurustelemaan miehen kanssa joka ei ihmisenä kiehtonut häntä mutta miehellä oli rikas suku. Usein mietin, mitä tälle ihmiselle kuuluu tänä päivänä...onko rohkaistunut vai elääkö vieläkin muiden toiveiden mukaan?

sota ja vastakkainasettelu on poterosotaa, eli toinen ampuu takaisin kun ensin itseä on ammuttu.



Itse en harrasta kotiäitien mollaamista koska muiden elämä on minulle se ja sama, ei kiinnosta niin paljoa, mutta itse olen saanut todella paljon paskaa niskaan kotiäideiltä.



Menin töihin kun lapsi oli 5kk, ja yhä tänään vielä viiden vuoden jälkeen tapahtumastakin, naapuruston kotiäidit muistavat minua sättiä ja jokaista lapseni ajoittaista käytösongelmaa kommentoivat "no niin kun se pertin äiti lähti silloin vauvana jo töihin, tiesihän sen että näin siinä käy". Kotiäideille on ollut pöyristyttävää että meidän perheessä minä palasin töihin, isä jäi kotiin, ja ylipäätään se että naisena olen paremminpalkattu ja uraaluovempi kuin mieheni. Kuittia tulee ihan jatkuvasti rivien välistä ja joskus kuulen jonkun kautta että mitä minusta on puhuttu.



No, minulle se on sinällään yhdentekevää enkä yleensä ole muista kiinnostunut, mutta sen sanon (en nyt yleistä) että TÄMÄ nimemnomainen kotiäitipiiri on rajoittunutta, yksisilmäistä, ja niin fanaattista sakkia, että jos teet toisenlaisia valintoja niin silmätikuksi joudut.



Miksei jokainen vaan voisi ajatella muiden valinnoista että "aivan sama, ei liikuta minua"? Miksi hitossa pitää olla ruotimassa toisten valintoja, ja toisten perheiden asioita? Eikö se oma elämä ole se ensisijainen kohda josta pitäisi olla kiinnostunut eikä toisten vastaavista?



No, tämä on siis minun teoriani, eli jos joku tökkää tikulla niin helposti sitä puolustautuu ja tökkää itse takaisin.

Nykyään on alkanut ilmestyä sellaisia kotirouvia, jotka kökkii kotona vuosikymmeniä, jopa ilman lasta.



Eikä tietenkään ensimmäistäkään työpaikkaa odottamassa.

Jos nainen elää miehensä tuloilla eikä nostele mitään sossutukia euroakaan niin mitä se pitäisi kelleen kuulua ellei ole kateellinen? Ei ole keltään pois miten joku elämänsä elää..

että mennyt pian töihin, en siis jäänyt vanhenpainvapaan jälkeen hoitovapaalle.



Eikä minusta siinä ole eroa kuka haukkuu ja ketä koska molemmille on omat räksyttäjänsä. Ei ole kuin oma napa.



Meillä lapsi kuoli vuosia sitten ja elämässä meni kaikki uusiksi. Oletat varmaan että olen kotona nuorimmaiseni hoitovapaan? Koska lapseni on minulle "tärkeitä"?

Ei, vaan palaan töihin. Enkä perustele sitä teille. Työssäkäyminen on kirosana jos lapsi on alle 3- vuotias (koska siitä ei saa tukea yhteiskunnalta, saman rahan saa kun lapsi ei mene kunnalliseen tarhaan).



Työssäkäyminen on naisille joko velvoite tai pakko.

Aina pitää kaikkea perustella ja kaikkeen olla syy. Tai ei välitä, ei tajua miten "lapset on pieniä vaan hetken": no, oma kuoli. Teillä ne on ehkä aina?

Jumalauta. Ole iloinen että on järjestelmä joka takaa työpaikkasi pysyvyyttä ja saat oikeuden olla kotona muttei se ole mikään pakko tai perustelu sille että näin olet hyvä äiti.

tehdä ihmisestä noin katkeraa ja ilkeää, kun surutyön hoitaa kunnolla. Hakeudu terapiaan..

MIten niin?



Sanon vaan miten minulle on puhuttu. Eli pitäisikö jonkun MUUNKIN kuin minun käydä terapiassa?



Olen käynyt useamman vuoden. Silti valintojani voidaan arvostella. Katsos, kun en vieläkään tajua..



8