Lue keskustelun säännöt.
Mistä ei-sinulle tapahtuneesta asiasta olet iloinen?
28.09.2026 |
Mistä sellaisesta asiasta, joka ei sinulle tapahtunut olet onnellinen? Ts. Mikä asia olisi ollut kauhea jos olisi sattunut kohdalle elämässä. Saa olla täysin irrationaalisiakin pelkoja ja skenaarioita!
Kommentit (25)
Olen hyvin suvaitsevainen ihminen yleisesti. Mutta minä pelkäsin aina, että lapseni olisi eri värisiä kuin minä, jos ymmärrätte. Mitään syytä tai mahdollisuutta tähän pelkoon ei todellakaan ole ikinä ollut, vaan minulla on kolme valkoihoista lasta, mutta aina ajattelen että muu olisi ollut tosi rankkaa.
En usko muutoin että he tuntuisi edes omilta, tätä ei saa sanoa ääneen, vaikka syy on varmaan joku evoluutiobiologinen lähinnä, joku poikasten tunnistamisvietti. Serkulla on kaksi puoliksi afrikkalaista tytärtä ja tuntuu että se on vaikuttanut äidin suhteeseen lapsiinsa, ei kohtele niin lämpimästi ja "ominaan" kuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen, että ei koskaan otettu isoa asuntolainaa. Nuorina teimme väitöskirjoja ja tulot oli pienet, sitten lapset syntyi eikä palkoista jäänyt Helsingin hintojen käsiraha säästöä vaan asuimme kalliisti vuokralla. Nyt ikää jo yli 40v, lapset alkaa olla isoja ja voimme lähteä ulkomaille töihin tienaamaan. Näin sen piti mennäkin. Oli onni ettei meidän annettu juurtua tähän maahan.
Olen iloinen, että olen saanut hoikan ihmisen geenit, tämä tuntuu suuremmalta kuin lottovoitto, sillä pahin pelkoni olisi olla lihava. Äitini ja siskoni ovat pyöreitä ja koko elämä pelkkää kiloja vastaan taistelua. Huoh.
Olen iloinen etten kokenut Suomen sotia. Vaikka vielä tässä kerkee :(
On jo tapahtunut niin paljon että on vaikea sanoa. Varmaan se että en ole vielä kuollut lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen ja kiitollinen, etten ole kohdannut seksuaaliväkivaltaa, vaikka pari läheltä piti -tilannetta on ollut ja kaikkea muuta väkivaltaa on tullut koettua senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä haet tällä. Ei-sinulle tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
On jo tapahtunut niin paljon että on vaikea sanoa. Varmaan se että en ole vielä kuollut lopullisesti.
Sama. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että minulle ei syntynyt kehitysvammaista lasta. Eräälle läheiselleni näin kävi ja sitä elämää läheltä seuranneena ei voi muuta sanoa kuin että eipä käy kateeksi. En uskaltaisi enää lisääntyä ainakaan näillä resurrseilla, yksi terve lapsi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, että olen saanut hoikan ihmisen geenit, tämä tuntuu suuremmalta kuin lottovoitto, sillä pahin pelkoni olisi olla lihava. Äitini ja siskoni ovat pyöreitä ja koko elämä pelkkää kiloja vastaan taistelua. Huoh.
Ymmärsitkö sinä tuota aloitusta yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, että olen saanut hoikan ihmisen geenit, tämä tuntuu suuremmalta kuin lottovoitto, sillä pahin pelkoni olisi olla lihava. Äitini ja siskoni ovat pyöreitä ja koko elämä pelkkää kiloja vastaan taistelua. Huoh.
Ymmärsitkö sinä tuota aloitusta yhtään?
Mä en ainakaan ymmärtänyt. Mutta eikö tuo kommentti vastannut juuri aloitukseen? Hän on iloinen siitä, että ei-hänelle ole tapahtunut lihomista.
Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Listaa vain asioita, joista on aidosti iloinen ettei osunut kohdalle, vaikka olisi voinut. Minulle ei tapahtunut näitä, ja olen iloinen ettei niin käynyt:
- en saanut nuorena syöpää, tätä aina pelkäsin kun kaveri sai
- en jumittunut kotipaikkakunnalle, moni jäi ja tuntuu kauhealta, että vain pienikin valinta toisin ja voisin olla siellä heidän pienissä piireissään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen onnellinen etten sattunut syntymään kivikaudella tai edes 60-luvulla, pidän liikaa suihkusta ja keskuslämmöstä.
Kaverit huijasi yhdessä asiassa ja joutuivat isoon pulaan jäätyään kiinni. Oli ihan pienestä kiinni etten ollut tyhmyyttäni mukana, olen iloinen, että aivan pieni, satunnainen asia esti sen.
Synnyin perheeseen, jossa koulutusta halveksuttiin. Olisin voinut jäädä siihen ajatteluun kiinni, mutta kuin ihmeen kaupalla jaksoin opiskella ja lopulta tein väitöksenkin. Eli väistin tuon osattomuuden kierteen. Voisin hyvin olla sossutuilla elävä suurperheen äiti pikkukaupungissa minäkin jos joku tavoitteellisuus ei olisi osunut kohdalle.
Olen iloinen etten ollut perheen esikoinen. Kaikki oli vaativampaa hänelle. :(
Entinen teini-iän paras kaveri meni naimisiin kundin kanssa, jonka kanssa olin ennen heidän suhdettaan käynyt parilla treffeillä. Ei uskonut, kun sanoin että on juoppo ja ilmeisesti itsariakin oli yrittänyt. Se liitto jäi muutaman vuoden mittaiseksi.
Meidän edellä ajavaa autoa päin luisui rekka. Kaikki kuoli. Vain sekunti tai kaksi eroa nopeudessa niin siinä olisimme olleet me.
Raskaus. En tiedä miten olisin selvinnyt siitä.