Ihmisten raivostuminen toisten valinnoista (koirat)
Voi olla mikä tahansa muukin harmiton valinta, joka ei tätä raivostujaa millään tavalla kosketa.
Minulla tämä on useimmiten ollut koirat. Ne ovat aiheuttaneet nimenomaan ärsyyntymistä, suurta (ja kovaan ääneen minulle mesottua) harmistusta, suhteetonta huolta, jopa raivoa.
Enkä nyt tarkoita reaktioita, jotka perustuisivat johonkin konkreettiseen. Tällaista voisi olla jos yrittäisin raahata koiriani toisten koteihin, olisin käsi ojossa muiden suuntaan koirakuluineni, antaisin koirien häiritä tai sotkea ympäristöä...
Vaan tarkoitan tosiaan sellaista, että sukulainen, potentiaalinen (tai ei edes niin potentiaalinen...) deitti, tuttava, anoppikokelas tmv ihminen, joka on tiennyt näistä lemmikeistä, mutta jolle ne eivät kuulu, on alkanut saarnaamaan ja sekoilemaan, että koirat pois.
Sivusta seuranneena olen nähnyt kissojen, tiettyjen harrastusten, asuinvalintojen, uravalintojen, tyylin jne aiheuttavan samaa.
Ehkä kyse on vain rajattomuudesta, mutta en tosiaan ymmärrä miten voi toisen ihmisen lemmikit mennä niin pahasti tunteisiin, että valittaja suunnilleen menettää yöunensa ja saarnaa ympäri kyliä aiheesta.
Viimeisimpänä miesystävän äiti tosiaan raivonnut ja huutanut, että minulla menee liikaa rahaa koiriin. Emme asu hänen poikansa kanssa yhdessä, meillä on omat rahat, rouva ei ole ikinä nähnyt koiriani, enkä siis käsitä miksi ne häntä niin ahdistavat. Hän tietää vain että ovat isoja palveluskoirarotuisia ja on nyt aivan hysteerinen asiasta että miksi naisella näin monta vaativaa koiraa. Tulee taas deja vut jostain oman äidin sekoiluista tästä samasta aiheesta kun muutin omilleni ja otin "liian ison" koiran.
"Anopin" asenne on sama, paitsi että olen lähempänä jo keski -kuin teini-ikää ja on huvittavaa tämä holhoaminen ja komentaminen. 😅
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet avoin ja rehellinen koiristasi, niin tiedän pyyhkiä vasemmalle.
Siedän naisella ennemmin vaikka lapsen ulkkarin kanssa, kuin koiran.
No tässähän ei olekaan mitään vikaa! On erinomaisen tärkeää tietää mitä haluaa.
Se mitä en oikein ymmärrä on, että kun vielä olin sinkku niin jotkut koirainhoiset miehet lähestyivät ja olivat pyrkimässä treffeillekin, vaikka he tiesivät että koiria on, isoja ja paljon.
Muiden ei tarvitse tykätä koiristani tai edes kohdata niitä, mutta miksi ihmeessä raivota tai saarnata niistä minulle?
Oon kokenut vähän samaa, mun anoppi raivostui kun otin koiran ja ilmoitti, ettei aio enää ikinä tulla meille kylään tai hoitaa meidän lapsia. On kyllä sittemmin kuitenkin tehnyt molempia ja ihan itse halunnut hoitaa vielä koiraakin. Mutta on kauhean vaikea ymmärtää, mistä tällainen reaktio juontaa juurensa.
Onko sulla koiria sitten jotenkin poikkeuksellisen paljon tai ovatko koirasi huonokäytöksisiä, selkästi sairaita tai asutte liian ahtaasti? Itsellänikin on koira ja en ole tuollaiseen ilmiöön koskaan törmännyt. Korkeintaan ihmiset on tullut kommentoimaan että onpas sulla suloinen koira.
Mun anoppi on oikea kammotus. En muista kertaakaan näinä vuosina hänen kuunnelleen yhtäkään lausettani loppuun ja ainoa arvoni on vain hänen poikansa kodinhoitajana. Koiraamme kyllä suhtautuu kivasti.
Jostain syystä en jaksa enää ollenkaan nähdä vaivaa tavata. Jään siivoamaan mieluummin ja tämä selitys uppoaa joka kerta.
Joo. Koira on kyllä ehdoton ei, jos saman katon alle pitäisi pyrkiä, joten deittiä voi kiinnostaa. Sama kaikille lemmikeille. Lemmikkejä on liikaa ja ne kertovat vinoutuneista prioriteeteista ja huonosta ympäristöasioiden ymmärryksestä. Jokainen maa-aari ja merialue mikä ruoan ja resurssien puolesta lemmikeille tarvitaan, on pois jo ahdingossa eläviltä luonnonvaraisilta lajeilta, siis suoranaista eläinten murhaamista. Päästöt vastaa sitä kuuluisaa katumaasturia.
Kun tonttinaapurilla on suorastaan luonnevikainen, kouluttamaton kaikenräyskyttävä piski, joka aloitaa konserttinsa jokaisesta oven narahduksesta naapurustossa, niin saattaapi hieman kiristää hermoja erityisesti siitä ettei isäntäväki tee elettäkään vähentääkeen räyskykonsertteja.
Ainoan kerran kun ko piski ollut hiljaa viikon ajan oli se kun alueelle tuli pari sutta ja otus vainusi ne - silloin oli varsin vaisua hurttaa.
Anopista sulle, ap, tärkeä huomautus.
Hän on sinun MIEHESI äiti, ja siksi myös on miehesi asia hoitaa suhteet häneen.
Sinulla ei ole mitään pakkoa tai velvollisuutta kuunnella anopin avautumisia tai olla edes missään tekemisissä anopin kanssa.
Nämä anopin sekoilut ovat 100% puolisosi vastuulla hoitaa. Ja, JOS hän ei uskalla nousta äitiään vastaan, sitten on sun ehkä aika nostaa kytkintä.
Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet avoin ja rehellinen koiristasi, niin tiedän pyyhkiä vasemmalle.
Siedän naisella ennemmin vaikka lapsen ulkkarin kanssa, kuin koiran.
Tuskin kenelläkään naisella on lapsia koiran kanssa.
Useat osaavat koiriaan hoitaa mutta valitettavan paljon näkee varsinkin kaupunkiympäristössä niitä jotka ovat ajattelematta koiran tai useamman hankkineet mutta eivät osaa sitä vastuuta kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet avoin ja rehellinen koiristasi, niin tiedän pyyhkiä vasemmalle.
Siedän naisella ennemmin vaikka lapsen ulkkarin kanssa, kuin koiran.
Eihän tässä ole mitään vikaa. On hyvä, että tietää mitä haluaa ja mitä etsii. Ongelma tulee sitten, kun alat raivoamaan tindernaisille heidän koiristaan tai katkeroidut naisten ”vääristä” valinnoista.
Hassua on kuinka suuresti pystyy vaikuttamaan ihmisiin. Oma elämä tai harmiton toiminta saa ihmiset sekoamaan ja tuomitsemaan kuin Jumala. Tuomarina toimitaan vaikka ei tiedä mitään, eikä asia kosketa omaa itseä lainkaan.
😅😅😅
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on oikea kammotus. En muista kertaakaan näinä vuosina hänen kuunnelleen yhtäkään lausettani loppuun ja ainoa arvoni on vain hänen poikansa kodinhoitajana. Koiraamme kyllä suhtautuu kivasti.
Jostain syystä en jaksa enää ollenkaan nähdä vaivaa tavata. Jään siivoamaan mieluummin ja tämä selitys uppoaa joka kerta.
Kappas, en ole siis ainoa
Mulla on sama selitys myös. Jään kotiin aina siivoamaan
Vierailija kirjoitti:
Useat osaavat koiriaan hoitaa mutta valitettavan paljon näkee varsinkin kaupunkiympäristössä niitä jotka ovat ajattelematta koiran tai useamman hankkineet mutta eivät osaa sitä vastuuta kantaa.
Eli kaupungeissa käytännössä jokainen koiranomistaja.
Ei nimittäin ole OK antaa koiran kusta kiinteistöjen kivijaloille ja muureille. Joku siivoaa nämäkin sotkut ja kunnostaa pilatun kalkkirappauksen.
Helsinkiin pitäisi laittaa tuntuva koiravero ja kovat sakot määriteltyjen alueiden ulkopuolelle tarpeiden tekemisestä. Ranskassa joku kaupunki otti kaikista koirista pakollisen DNA -näytteen ja tämän perusteella tutkittiin kenen jätökset olivat väärässä paikassa.
Aika moukka anoppikokelas. En edes tapaisi häntä, en menisi kylään vaikka kutsuisi.
Mitä mieltä poikaystäväsi oli äitinsä mielipiteestä?
Vierailija kirjoitti:
Joo. Koira on kyllä ehdoton ei, jos saman katon alle pitäisi pyrkiä, joten deittiä voi kiinnostaa. Sama kaikille lemmikeille. Lemmikkejä on liikaa ja ne kertovat vinoutuneista prioriteeteista ja huonosta ympäristöasioiden ymmärryksestä. Jokainen maa-aari ja merialue mikä ruoan ja resurssien puolesta lemmikeille tarvitaan, on pois jo ahdingossa eläviltä luonnonvaraisilta lajeilta, siis suoranaista eläinten murhaamista. Päästöt vastaa sitä kuuluisaa katumaasturia.
Sun mielestä varmaan lapsiakaan ei saisi hankkia noista samoista syistä? Ihmiset ovat maapallolle kaikkein kuormittavan tekijä ja liikakansoitus, josta johtuu kaikki muut ongelmat kuten saastuminen, lajikato ja ilmastonmuutos.
Naapurin känniäijä raivosi, kun koira reagoi haukkumalla hänen örvellykseensä.
Pari "allergista" ihmistä, jotka eivät kuitenkaan saa mitään oireita, vaikka olen vaatteissa, joissa koira on pyörinyt kyljessä tai sylissä...
Hienoa että olet avoin ja rehellinen koiristasi, niin tiedän pyyhkiä vasemmalle.
Siedän naisella ennemmin vaikka lapsen ulkkarin kanssa, kuin koiran.