Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka joudutte valitsemaan harrastuksenne sairauden perusteella? Ja tämä ottaa päähän?
26.09.2026 |
Meitä varmasti on paljonkin.
Olen ihan kateellinen niille, jotka voivat harrastaa mitä haluavat! Rakastaisin edelleen pelata koripalloa, lentopalloa, harrastaa itsepuolustuslajeja. Oikein kunnon hikijumppaa jossa kunto nousee/pysyy yllä kuin itsestään, koska on vaan hauskaa. Ja vauhtia.
Mutta ei. Mulla on useita sairauksia, pahimpana selkärangan sairaudet, jonka takia kaikki nuo edellä mainitut, kaikki äkillisiä liikkeitä sisältävät, kaikki joissa voi äkisti voimalla kaatua jne, ovat kiellettyjä.
Juoksu on kielletty, siitäkin pidin aiemmin.
Mitä nyt on sallittua? Uinti ja vesijuoksu, mutta ei ole uimahallia lähimaillakaan. Eikä kyllä kiinnostaisikaan, en ole koskaan ollut uimahalli-ihminen. Jotain venyttelyä saisi harrastaa, ei kiinnosta yhtään. Salilla käymistä kivun rajoissa, ei tule mentyä. Kävelen koiran kanssa, se ja hyötyliikunta onkin sitten ainoita mitä teen. Ja paino on noussut, osin johtuu lääkityksestäkin. Ottaa päähän ja välillä olen vaan niin haikean katkera, etten saa harrastaa mitä niin kovasti haluaisin. Miten muut olette päässeet tästä yli?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyöräile
Tärinä ei tee hyvää käsille eikä selälle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pyöräile
Pyöräily ei välttämättä sovi hrnkilölle, jolla on rankaperäisiä ongelmia.
Sivusta, en ole ap.
Itsellä on kroppa sökö parin tapaturman takia. Itsessään ei mitään kovin kummosia vammoja mutta estää suurimman osan harrastuksista. Kyllähän se harmittaa. Niin ja olen harrastanut tennistä, itsepuolustuslajeja, ratsastusta, juoksua yms. Kaikki jotka kyseisiä lajeja harrastaa tietää ettei niitä voi millään korvata. Paino nousee koska natustelen herkkuja tylsyyteen ja turhautumiseen. Tyhmää, tiedän.
Kaupungissa en lähde pyöräilemään, en leiki hengelleni. Suurin vaara täällä oon spandex-pellet, ei autot. Kuntopyörän ajattelin hankkia talveksi, ehkä sitä tulee käytettyä. Salilla käyminen on aivan tappavan tylsää, en vaan saa siitä mitään.
Itsellä toinen polvi rajoittaa paljonkin harrastamista. Juokseminen, pallopelit, itsepuolustuslajit yms. ovat poissa laskuista. Rauhallinen työmatkapyöräily (5 km) onnistuu, mutta kuntopyöräily ei oikein. Julkinen sektori ei operoi polvea ainakaan vielä, koska olen tavallisessa arjessa (töissä jne.) ihan toimintakykyinen ilman kipuja, mutta kivut alkavat heti jos polvea rasittaa yhtään enempää. Yksityisen puolen leikkaukseen ei ole oikein varaa ainakaan tällä hetkellä.
Pelasin ennen sulkapalloa ja harrastin kamppailulajia ja kyllähän niistä luopuminen on harmittanut. Edellisestä lääkärikäynnistä on pari vuotta, joten täytyy taas käydä ja ehkä vähän liioitella, että kipuja on alkanut tulla myös tavallisessa arjessa. Samalla yritän säästää yksityiseen operaation jos julkinen puoli antaa "eioota".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma kuin ap:llä, mutta itse kyllä tykkäisin uida. Vesijuoksu/ vesijumppa sen sijaan ei sovi, selkä kipeytyy siitä. Olen allerginen kloorivedelle, ja uimahallille on pitkä matka.
Talvella on ahdistavaa, kun ei tasapainovaikeuksien vuoksi pääse ulos, jos on yhtään liukasta. Ei myöskään pääse penkeille levähtämään, jos on paljon lunta. Auraajat auraavat yleensä kinokset penkkien eteen, ja jos nekin jäätyvät, yli on vaikea mennä.
Kaikki kipeyttää selän, ja nykyisin muutkin paikat. Vain hyvin varovainen kävely tauottaen sopii.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kroppa sökö parin tapaturman takia. Itsessään ei mitään kovin kummosia vammoja mutta estää suurimman osan harrastuksista. Kyllähän se harmittaa. Niin ja olen harrastanut tennistä, itsepuolustuslajeja, ratsastusta, juoksua yms. Kaikki jotka kyseisiä lajeja harrastaa tietää ettei niitä voi millään korvata. Paino nousee koska natustelen herkkuja tylsyyteen ja turhautumiseen. Tyhmää, tiedän.
Kaupungissa en lähde pyöräilemään, en leiki hengelleni. Suurin vaara täällä oon spandex-pellet, ei autot. Kuntopyörän ajattelin hankkia talveksi, ehkä sitä tulee käytettyä. Salilla käyminen on aivan tappavan tylsää, en vaan saa siitä mitään.
Juuri tämä, nuo lajit ei ole korvattavissa. Kun tuskailee ettei voi koskaan enää harrastaa taekwondoa, joku toteaa että mene pilatekseen! 😂 Ei juma. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa on. Olen allerginen ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä toinen polvi rajoittaa paljonkin harrastamista. Juokseminen, pallopelit, itsepuolustuslajit yms. ovat poissa laskuista. Rauhallinen työmatkapyöräily (5 km) onnistuu, mutta kuntopyöräily ei oikein. Julkinen sektori ei operoi polvea ainakaan vielä, koska olen tavallisessa arjessa (töissä jne.) ihan toimintakykyinen ilman kipuja, mutta kivut alkavat heti jos polvea rasittaa yhtään enempää. Yksityisen puolen leikkaukseen ei ole oikein varaa ainakaan tällä hetkellä.
Pelasin ennen sulkapalloa ja harrastin kamppailulajia ja kyllähän niistä luopuminen on harmittanut. Edellisestä lääkärikäynnistä on pari vuotta, joten täytyy taas käydä ja ehkä vähän liioitella, että kipuja on alkanut tulla myös tavallisessa arjessa. Samalla yritän säästää yksityiseen operaation jos julkinen puoli antaa "eioota".
Ymmärrettävästi harmittaa. Toivotaan, että pääsisit pian leikkaukseen! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää on hiukka pöpi. Ei pysty tekemään oikein töitä, pyöräily on horjakkaan, suksilla kaadun jo tasamaalla. Tyykkään heittolajista, mutta väline lentää nykyisin ihan mihin sattuu. Kävelemään vielä pysty..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en voi enää harrastaa kaikkea liikuntaa, mitä ennen olen harrastanut, koska on mm. polvessa ongelma. Kyllä on vituttanut itseäkin se asia.
Tuossa on sama homma kun vanhenemisessa, jossain vaiheessa ei enää pysty samoihin asioihin kuin nuorempana. Itse ratkaisin asian niin että vaikka mitään täysin korvaavaa ei voi tehdä, aina voi tehdä jotain. Teen niitä asioita, mitä voin ja yritän opetella uusia tapoja tehdä ja toimia.
Jos jää murehtimaan mennyttä, jää nykyhetki elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma kuin ap:llä, mutta itse kyllä tykkäisin uida. Vesijuoksu/ vesijumppa sen sijaan ei sovi, selkä kipeytyy siitä. Olen allerginen kloorivedelle, ja uimahallille on pitkä matka.
Talvella on ahdistavaa, kun ei tasapainovaikeuksien vuoksi pääse ulos, jos on yhtään liukasta. Ei myöskään pääse penkeille levähtämään, jos on paljon lunta. Auraajat auraavat yleensä kinokset penkkien eteen, ja jos nekin jäätyvät, yli on vaikea mennä.
Kaikki kipeyttää selän, ja nykyisin muutkin paikat. Vain hyvin varovainen kävely tauottaen sopii.
Ikävältä kuulostaa. Tsemppiä! Minäkin kyllä tykkään uida, luonnonvesissä, kesällä, omassa rauhassa 😀 Uimarannoilla tai uimahallissa en. Ja tosiaan hallia ei lähellä olekaan, niin ei tarvitse edes miettiä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa on. Olen allerginen ihmisille.
Siedätyshoitoa käytetään nykyään aika hyvin tuloksin. 😘
Mulla oli tilanne, jossa oli iso riski, että toimintakyvyn rajoite on pysyvä. Silloin aloin listaamaan kaikkia mahdollisia harrastuksia, joita pystyisin tekemään. Alkaen runoilusta ja järjestötoiminnasta päätyen ammuntaan, avantouintiin ja vaijeriliukuun. Tajusin, että mahdollisuuksia olisi paljon enemmän kuin olin tajunnutkaan. (Riippuu tietenkin rajoitteista mikä kenellekin olisi mahdollista.)
Ei sekään kuitenkaan harmitusta vienyt täysin pois. Kun tykkää fyysisesti rankasta liikunnasta, ei sitä korvaa täysin mikään muu. Mutta ajatuksena auttoi, kun tajusin, että kokeiltavaa on silti yhä enemmän kuin koskaan ehtisin toteuttaa.
Harmittaa kyllä vaikka syy on täysin eri. Atooppinen iho ei kestä hikoilua joten liikunta on melko vähäistä. Joskus olen urheillut säännöllisesti mutta kyllähän se alkoi näkyä ihosta melko nopeasti. Kävelykin on vähän nii ja näin kun kesällä hikoilee ja talvella reagoi pakkaseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tilanne, jossa oli iso riski, että toimintakyvyn rajoite on pysyvä. Silloin aloin listaamaan kaikkia mahdollisia harrastuksia, joita pystyisin tekemään. Alkaen runoilusta ja järjestötoiminnasta päätyen ammuntaan, avantouintiin ja vaijeriliukuun. Tajusin, että mahdollisuuksia olisi paljon enemmän kuin olin tajunnutkaan. (Riippuu tietenkin rajoitteista mikä kenellekin olisi mahdollista.)
Ei sekään kuitenkaan harmitusta vienyt täysin pois. Kun tykkää fyysisesti rankasta liikunnasta, ei sitä korvaa täysin mikään muu. Mutta ajatuksena auttoi, kun tajusin, että kokeiltavaa on silti yhä enemmän kuin koskaan ehtisin toteuttaa.
Hienoa! Olen itsekin löytänyt uutta tekemistä kyllä. Mutta harmitukseni liittyy lähinnä liikuntalajeihin. Kun pitäisi harrastaa nimenomaan liikuntaa, mutta kaikki mieluisat lajit on poissuljettu. Niin kivaa kun joku zentangle onkin, se ei kroppaa auta. Ap
Muita?