suomenkielen tieteilijät. Selittäkää mulle tää
Miksi jotkut konsonanti sanotaan Äs, Äm, Än ja toiset pEE, gEE, vEE ja kolmannet jII, kOO, qUU
Miksei vaikka sII, mEE, nEE tai Äp, Äg, Äv tai Ij, OOk, UUq???
Miksi siis Äs on Äs eikä vaikka sA, sI tai sU???
Määräytyykö tämä sen mukaan missä osassa suuta konsonanti muodostetaan vai mistä? Kai tästäkin joku teoria on olemassa?
Kommentit (5)
että esim klusiilit (k, p, t) olisi hankalia lausua niin, että vokaali olisi edellä ja lausuminen päättyisi klusiiliin, koska suomen kielen sääntöjen mukaan sana ei voi päättyä klusiiliin. Sen sijaan sana voi päättyä esim. s-äänteeseen (esim. tuomas, uljas jne), jolloin on mahdollista kirjamenkin olla "äs", vokaali ensin. Sama muitten kanssa, esim. "äl" (kannel, sammal), är (tytär), än (kenen...). Sitä en tiedä miksi M lausutaan "äm", kun siihen päättyviä sanoja ei ole - olisiko sitten esim. ruotsin tai englannin aakkosten vaikutusta...?
niin sanoisin että sen takia kun muissakin kielissä on niin, ja se tapa lausua tietty kirjainmerkki on sitten vain kopioitu joidenkin muokkausten jälkeen suomen kieleen.
että esim klusiilit (k, p, t) olisi hankalia lausua niin, että vokaali olisi edellä ja lausuminen päättyisi klusiiliin, koska suomen kielen sääntöjen mukaan sana ei voi päättyä klusiiliin. Sen sijaan sana voi päättyä esim. s-äänteeseen (esim. tuomas, uljas jne), jolloin on mahdollista kirjamenkin olla "äs", vokaali ensin. Sama muitten kanssa, esim. "äl" (kannel, sammal), är (tytär), än (kenen...). Sitä en tiedä miksi M lausutaan "äm", kun siihen päättyviä sanoja ei ole - olisiko sitten esim. ruotsin tai englannin aakkosten vaikutusta...?
Paitsi että t:hen päättyy kyllä monet sanat :).
Uskoisin että olisi ihan sama onko vaikka K-kirjain koo, kuu, köö, kee, kaa vai kii, tai lausutaanko F, M, N, R, S, L "äällä" vai yf, öm, en, ar, as, el. Mutta ihan mielenkiintoinen kysymys, mikä se ero on, että toiset on näitä KOO ja toiset ÄR(RÄ) tyyppisiä äänteitä :).
tästä voi hyvin seurata, kuinka samankaltaiset suomen ja ruotsin aakkoset on:
Erona on siis se, että kun ruotsissa on 'e', on suomessa 'ä'. Ruotsissa oli 'ä' vain r:n kanssa. E ja ä -vaihtelu ei ole niin kummallinen ilmiö ja esimerkiksi unkarin kieli ei tee niille eroa.
Voisi siis kysyä, mistä ruotsiin on tulleet juuri ne vokaalit, jotka ovat käytössä ruotsin kielen aakkosissa. Onhan esimerkiksi saksassa jo eri vokaalit, esim. 'haa' - h-kirjain tai 'kaa' k-kirjain.
Eli perimmäinen syy löytynee latinalaisten aakkosten syntyhistoriasta, eikä niinkään suomen kielen kehityksestä?