Kauhein asunto, missä olet asunut?

Aina...

Solukämppä. Kovin meluisa, mutta muuten ei valittamista.

Ei se mun edellinen asunto niin kauhea ollut, pieni, pimeä ja vähän kiukkusia mummoja naapureina. 

Yksi huone, vessakomero, ei suihkua tai lämmintä vettä. Kesällä aurinko korvensi asunnon niin kuumaksi ettei siellä voinut asua. Talvella oli kylmä.

Tapettiseinät haisi tupakalta.

Eka vuokrakämppä Kouvolassa, jossa opiskelin pari vuotta 80-luvun lopulla. Ekan vuoden kuljin junalla kouluun, tokaksi vuodeksi vuokrasin kämpän. Hirveä murju. Varmaan alkuperäisessä kunnossa 60-luvulta. Karmea tummanvihreä kokolattiamatto ja kylpyhuoneessa rappaukset tippuivat ammeen yläpuolisellä seinällä. Ainoa hyvä puoli oli se, että kouluun oli matkaa noin 500 metriä. Onneksi en enää muista, paljonko maksoin vuokraa. Pari kertaa sen jälkeenkin vuokrannut asunnon eivätkä nekään ole olleet kovin häävejä. Onneksi asunut omassa 2000-luvun alusta lähtien.

Ei ole sellaista. Kaikissa olen viihtynyt missä olen asunut. Lapsuuden kodissa asuin 20 vuotta, siinä välissä oli 4 asuntoa ja nykyisessä olen asunut kohta 14vuotta.

Asuin yhden talven perunakellarissa. No, ainakin perunoita riitti joka aterialle...

Roihiksessa entisen ddr:n työntekijöiden asuntolakerrostalon naapurissa (identtinen kerrostalo) parinkymmenen neliön yksiössä. Salakuuntelumikrofonit vakioasennuksena. Asunto jossa ensimmäisen kerran sain tutustua sokeritoukkiin.

Ei oo semmosta

Muutettiin miehen kanssa pkseudulle tietämättä mistään mitään. Eli siis kaupungin osista ja niitten maineesta. Toki Kontula ja Korso olivat tiedossa, mutta muuten ei.

Muutettiin asunnon edullisuuden takia Espooseen. Julkinen liikenne (junarata, dösät) meni aivan vierestä ja Helsingin keskussa käytiin töissä.

Isohko kaksio keittokomerolla. Ruma kuin mikä, mutta maisemat olivat hulppeet. Viides kerros ja ison mäen päällä. Vuokralla kun oltiin, ei lähdetty remppaamaan. Valot vilkkui ja naapureiden äänet kuuluivat todella kovaa läpi. 

Seinän takana asui eläköitynyt poliisi. Esittäytyi jo muuttopäivänä. Oli juomaan menevä, mutta maltillinen.. Perjantaisin se kävi kello 20.00 aikaan soittamassa ovikelloa, että pyysi iltadrinkille. Parisen kuukautta oli säntillinen, seuraahan se oli vailla.. Mies sitten heltyi, mutta mä en suostunut, että tuo lähtee yksin joku mua epäilytti.

Mentiin molemmat. Ukko tarjos taskulämmintä kossua shottilaseista. Mies joi omansa, mutta mä en. Stten kuunneltiin poliisin hurjia kertomuksia puolisen tuntia. Oli se oven raossakin niitä toisinaan jutellut tai rapussa törmätessä. Törmättiin usein, kun taisi kyttäillä oven takana.

Mua alkoi jutut kammottamaan ja ilmaisin haluni lähteä kotiin. Poliisi alkoi nyyhkimään, että on iloinen, että edes sen verran käytiin. Sitten se rupes tarjoamaan kissaansa meille. Hän ei kauan enää pysty pitämään siitä huolta, kun hänellä on terveyshuolia. Hetken tuo jotain itekseen empi ja sitten sillä olikin alapää paljaana. 

Aivan hirveä kokoinen kasvain toisessa kiveksessä. Olisin pärjännyt ilman sitä näkyä, muttei se ole verkkokalvoilta vielä 23 vuodessa lähtenyt. Hän on kieltäynyt kaikesta hoidosta, kun ei ole omaisiakaan. Kissasta on huoli.

Jotain ympäripyöreitä siinä sitten joristiin matkalla kotiin. Valehdeltiin kuolevalle miehelle. Meillä oli jo yksi tosi äkäinen kissa.

Muuttosuunnitelmat alkoi siitä illasta ja puolentoista kuukauden päästä me muutettiin jo Helsinkiin. Tiedettiin jo asuinalueistakin enemmän. Sinne jäi Suvelan Kirstinmäki ja Helsinkiin Haakaan muutettiin.

PS siinä meidän asunnossa kummitteli. Se poliisi kertoi, että siellä oli tapettu kaksi naista. Se vielä todella seikkaperäisesti näytti miten nämä naiset oli maanneet lattialla ja kuinka pahasti oli puukotettu ja sitä verta oli kaikkialla. Ilmankos valot vilkkuivat jatkuvasti!