Lue keskustelun säännöt.
Olenko siis huonompi ihminen?
15.01.2012 |
En tarvitse merkkilaukkuja, merkkikenkiä, tai muutenkaan kaikessa aina "parasta laatua". Mun kynsien ei tarvitse olla kauniit ja laitetut, ripsienpidennykset olis kyllä ihan kivat. Mun ei tarvitse väkisin yrittää alkaa pitää esim. punaviinistä ja lipitellä sitä sitten sivistyneesti eri juustolaatujen kanssa takanloimussa.
Mulla ei ole ammattia, jatko-opiskeluja pitäisi miettiä mutta tuntuu että revin itse itseäni kahteen suuntaan: toisaalta tahtoisin kouluttautua pitkälle, saada arvostetut paperit ja hyväpalkkaisen työn, voisin sitten vaikka tulla tänne AV:lle pätemään koulutuksellani. Toisaalta olen alkanut ymmärtää, että vähempikin saattaisi riittää mulle: en ole johtajatyyppiä, en halua, että työ vie kaiken ajan, haluan vain toimeentulon ja oman asunnon, ehkä sellaista ihan peruselämää. En kuitenkaan tahtoisi leimautua "amislaiseksi", koska en sellainen koe olevani. En tosin koe olevani fiksu akateeminenkaan.
Olen kasvanut kunninahimottomassa, aika "wt" ympäristössä, ja ehkä siksi koen niin suurta ahdistusta tämän takia. Olenko tosiaan huono ja tyhmä, jos musta tuleekin "en edes tiedä mitä musta voisi tulla".
Osaakohan kukaan yhtään samastua?
Kommentit (7)
sä oot nuoresta iästäsi huolimatta tajunnut jo jotain hyvin olennaista tästä elämästä ja siitä, mikä on oikeesti tärkeetä ja mikä ei. t. Rouva 47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on akateeminen koulutus mutta muuten voin samaistua. Haluan vaan elellä tavallista arkea tavallisena ihmisenä enkä tavoitella mitään ihmeellistä: en huoliteltua ulkoasua, en urakehitystä, en palkkaa enemmän kuin taviselämäni vaatii. Mutta en missään nimessä koe itseäni muita huonommaksi tai paremmaksi ihmiseksi, minusta kaikki on samanarvoisia vaikkakin erilaisia.
itselläni ammatti taskussa, mutten tee kuin osa-aikatöitä, koska tahdon opiskelemaan, köyhäillen tässä eletään kuukausi kerrallaan. elämää se vain on,vielä ehtii tehdä tulevaisuudessa vaikka mitä jos ei ole niinkuin nämä muut, selvää kaikkimullehetinyt-ihmisiä :) uskon että vielä saan sen unelmatalon ja duuninkin, mutta tällähetkellä ovet on avoinna, ties minne sitä vielä päätyy
Mulla on myös korkeakoulututkinto, mutta muuten täsmää ja mietin silloin tällöin, lasten kuullen vitsinä, mikähän musta isona tulee... Alankohan vaikka strapetsitanssijaksi.
Ja joo, en ole enää nätti ja nuori... ehei, olin 35-vuotiaaksi, ektrasmall, kooltani, nyt se alkaa olla M. Masentaahan se. Ja maha kasvaa.
millaisista ripsistä ja kengistä tykkäät, mutta se että ihmisellä ei ole ammattia, tekee mun mielestä ihmisestä jotenkin alakastiin kuuluvan laiskamatohaahuilijan, jos ikää on sen verran, että ammatin olisi jo ehtinyt hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaki ku työ ja opiskelu! tsemppiä vaan eteenpäin!
sama tilanne. Kävin 4 vuotta amista, suoraan peruskoulusta, jätin kesken (jatkuvan sairastelun takia), olin 5kk "lomalla" (siis sossun luukulla) ja lähdin taas opiskelemaan, tällä kertaa aikuisopiskelijana. ja taas tuntuu etten valmistu tästäkään ammatista, vaikka haluaisin jo tehdä "oikeaa" työtä, saada palkkaa. Haluaisin kouluttautua hyvin, mutta pelkään, että sairauteni uuvuttaa taas.
vaatteet ostan kirpparilta, meikkeihin säästän rahaa joka kuukausi, että voin 4-5kk välein ostaa edes uuden meikkivoiteen.
En käy baareissa, sillä ei ole rahaa. En tykkää viineistä, juustot kyllä kelpaa :D
Tunnen olevani huono. Sisareni menestyvät hyvin.
Minäkään en tiedä mitä musta vois tulla.
Mutta jonakin päivänä toivon olevani jotakin, tai ainakin palkkatöissä.