Tsempin toivotukset omaisille somessa?

Kuolema ja sureminen on siirtynyt hautausmailta ja kodeista someen. Vainajan läheisten lisäksi monet tutut julkaisevat henkilön kuolemaan liittyviä postauksia. Kaksi asiaa ihmetetyttää. Miksi ihmiset, erityisesti nuoret, toivottavat omaisille TSEMPPIÄ? Sureminen ja läheisen menettäminen ei ole tsemppaus. Se on surun hyväksymistä, itkujen itkemistä, lohduttomuutta, kuoleman väistämättömyyden sisäistämistä, elämän uudellen rakentamista hitaasti. Vai todellinen moukka tai asiaa ymmärtämätön ulkopuolinen toivottaa kylmästi tsemppiä tai jaksuhaleja. Niitäkin näkee. Jaksuhaleja ja tsemppiä omaisille? Jaksuhaleja ja tsemppiä toivotetaan tutulle, jolla  on flunssa. Onko flunssa ja läheisen kuolema jollekin samantasoinen elämäntapahtuma? 
Toinen juttu joka yllättää, on erityisesti nuorten vahva uskonnollisuus. Lähes joka ikisessä vastaantulleessa julkaisussa romantisoidaan kuolemaa vakuuttamalla että taivaassa on nyt hyvä ajaa mopolla tai menehtyneellä on nyt hyvä olla, jopa parempi kuin elämässä, enkelinä jatkuu kaikki. Uskooko todellakin noin moni taivaan valtakuntaan vai onko tuo vaan sanahelinää, jota tuotetaan kun ajatellaan että noin kuului reagoida? Olisi varmasti elämän kannalta rikkaampaa todeta, että yksi ainutkertainen elämä on päättynyt, kunnioittaa sitä, esittää osanotto läheisille ja oppia niistä mahdollisista virheistä, jotka surtavan poismenoon johti.