monien isojen yritysten vitsaus on paisunut johtoporras. Kun organisaation joka tasolle ängetään johtajia
Laiskoiksi turvonneet keskijohdot ovat suuryritysten perisynti, ajattelee Suomessa vastikään vieraillut Åhlénsin toimitusjohtaja Ayad Al-Saffar.
Varsinkin ”Ruotsin Stockmannista” eli Åhlénsista on tullut Al-Saffarin käsissä varsinainen menestystarina. Tavarataloketju oli rämpinyt tappiollisena vuosia. Uusi omistaja teki siitä voitollisen puolessatoista vuodessa.
Ongelma oli Al-Saffarista päivänselvä. Bisneksessä ei ollut mitään vikaa, mutta siellä oli liikaa paperinpyörittäjiä. Pääkonttorista irtisanottiin heti alkuun neljännes eli noin 75 työntekijää. Keskijohtoa lähinnä.
– Oli johtajia, joiden yläpuolella oli johtajia, joiden yläpuolella oli johtajia, joiden yläpuolella oli johtajia, kuvailee Al-Saffar Ylelle haastattelussa.
Selvittääkseen kenen rooli on oikeasti tarpeellinen, toimitusjohtaja sanoo haastatelleensa kaikki pääkonttorissa.
– Minun piti kysyä, millaista apua he saavat esihenkilöltään ja pystyvätkö he tekemään työnsä ilman pomoaan.
Yle.fi
Kommentit (3)
Itse edustan työelämässä sitä alinta tasoa. Palkka tulee tehtaan liukuhihnatyöstä.
Usein mietin, että miten niille johtajille ja omistajille pystyy maksamaan sellaisia satumaisia palkkoja?
Maalaisjärjellä sitä ei pysty ymmärtämään, koska tehdas ei nyt vain yksinkertaisesti tuota niin paljon voittoa. Eli mistä ne herrojen palkat revitään?
Tämä on juuri julkisen organisaation mammuttitauti. Myös yksityisellä organisaation sisälle kasvaa kaikenmaailman hiilijalanjälkiosastoja, joiden yhtäkään tuntia ei voi laskuttaa asiakkaalta, mutta jotka generoivat itsensä koko ajan suuremmiksi ja suuremmiksi. Ja koska ne eivät tee laskutettavia tunteja, niiden hyödyttömyyttä on vaikea mitata. Nokiallahan tämä oli varsinainen vitsaus.